Mielipide

Kärpät löysi ykkösketjunsa

LIIGA / Kolumni
Oulussa on etsitty koko alkukauden ajan todellista tehonyrkkiä, joka takaisi omalla panoksellaan joukkueelle mahdollisuuden kamppailla voitosta heikkoinakin iltoina. Nyt kyseinen nyrkki näyttäisi löytyneen.

Palataan päivämäärään 25. elokuuta 2011. Kärpät on aloittanut European Trophy turnauksen pelit neljällä tappiolla ja yhdellä voittomaalikisan kautta tulleella voitolla. Luulajassa 25. elokuuta Kärpät kärsii maalirikkaan ottelun päätteeksi tappion isäntäjoukkueelle voittomaalikisan jälkeen. Aiemmissa otteluissa Kärppien maalimäärät olivat tasaisesti yhtä, välillä kahta, mutta nyt petolauma onnistui iskemään Luulaja-ottelun yhteydessä kunnioitettavat viisi maalia.

Sattumoisin samassa ottelussa paluun kaukaloihin teki muuan Jari Viuhkola, jonka kohdalla odotukset olivat aiempaa vähäisempiä. "Mitä se selkävaivainen parhaat päivät nähnyt, seuraikoni, saisi enää aikaan?"

Tasainen peluutus romukoppaan

SM-liigassa hyvän alun jälkeen Kärppiä koetteli puolustuksen loukkaantumissuma, jonka yhteydessä tehot katosivat myös hyökkäyksen puolelta. Alkoi ketjujen pyörittely, joissa toimivatkin ketjut hajoitettiin uusien kokeilujen tieltä. Välillä joku yhdistelmä toimi ja joku ei, ja jos joku tai jotkut eivät toimineet, meni myös toimiva yhdistelmä uusiksi. Kuulostaa hassulta.

Kaiken takana oli pyrkimys tasaisiin ketjukoostumuksiin. Jokaiselta neljältä ketjulta tai vähintään kolmelta ensimmäiseltä odotettiin tehoja. Yhden tai kahden alisuorittajan heikot otteet levisivät pian myös laajalle rintamalle.

Viidellä viittä vastaan pelaamisessa tasaisesti heikot otteet eivät olleet ainoana ongelmana heikkoina hetkinä. Ylivoima oli kaikista näkyvin ja pisin harmaa hius pohjoisen pedon päänahassa.

Oli aika tehdä muutoksia.


Ykkösketju on saanut tehokkuutta aikaiseksi.
Markus Hästbacka - markus.hastbacka@jatkoaika.com

Kokeilematon yhdistelmä

Kärppien päävalmentaja Hannu Aravirta oli kuukauden päivät siirrellyt ja muutellut koostumuksiaan suuntaan jos toiseen. Suurimman alisuorittajan, Michal Vondrkan, siirryttyä pois rivistöstä, kokosi Aravirta ykkösketjuksi vielä kokeilemattoman yhdistelmän. Pitkään ykkössentterin roolia nimellisesti kantanut Viuhkola sai vierelleen Ivan Humlin, jonka otteissa oli näkynyt Vondrka-nimisen taakan kantaminen, sekä Juha-Pekka Haatajan, jonka maalisarake näytti nollaa. Koossa oli yhdistelmä, joka maallikon silmissä ei näyttänyt mitenkään erikoiselta.

Vaan toisin kävi.

Aravirta kokosi yhteen vaarallisen, juonikkaan, tehokkaan ja monipuolisen koostumuksen. Kolmikko on pelannut nyt yhdessä neljän pelin ajan, jossa se on viimeistellyt viisi maalia yhteensä kolmestatoista Kärppien osumasta. Ei vielä erikoinen lukema. Suurin asia on kuitenkin ketjun potentiaali.

– Tässä ketjussa on potentiaalia. Nyt kun saadaan maalihanat auki ja vähän rentoutta peliin, niin uskon että tulosta alkaa tulla, totesi ketjun sentteri Viuhkola toisen kokonaisen ottelun, 19.11 Jokereita vastaan käydyn väännön jälkeen.

Viuhkola tiesi mistä puhui. Potentiaali välittyi myös katsomon puolelle.

Toimivan ketjukoostumuksen salat

Hyvin yhteen pelaavan koostumuksen tunnistaa yleensä hyvin helposti. Kun yhdellä on kiekko, tietää toinen pelaaja paikan, minne on hyvä hakeutua, ja minne kiekko myös tulee. Ketjun sisäiset etäisyydet pysyvät optimaalisina ja kiekkokontrolli pysyy pitkissäkin hyökkäyksissän ketjulla itsellään. Ja jos ketjulla on taitoa toteuttaa juuri lueteltuja asioita taidon avulla, on pelaaminen näyttävää.

Näyttävä olikin hyvä adjektiivi kuvaamaan Viuhkolan johtaman ykkösketjun pelaamista Tappara-ottelussa. Vastustaja ei antanut parasta mahdollista mittaria, mutta silti ketju pystyi lähes poikkeuksetta vyöryttämään hyökkäyksiä monen eri kaistan kautta kohti vastustajan maalia.

Paikkojen luominen ei yksistään riitä jääkiekossa voittojen saavuttamiseen. On saatava aikaan tarvittava tehokkuus, jonka avulla luodut paikat ovat yksi osatekijä maaleissa, joilla ottelut käännetään omalle joukkueelle. Ykkösketjun pelaamisen prosessia on lähdetty rakentamaan pala palalta eteenpäin.

Ensin on rakennettu avaus- ja keskialueen pelaaminen mallille, jossa kolmikon jokaisen osapuolen vahvuuksia pystytään käyttämään mahdollisimman tehokkaasti hyväksi. Kun oman pään lähdöt ja keskialue toimivat, toimii nyt myös hyökkäyspään päätypelaaminen tehokkaalla tavalla. Hyökkäyspäädyssä Kärppien kolmiopelaaminen on saatettu kaksinkamppailuja säännöllisesti voittavalle tasolle. Viimeisimpänä kohtana palapelissä on viimeistely, jossa ketju meni askeleen verran eteenpäin lauantain Tappara-pelissä.


Hyökkäyspään ratkaisuissa riittää luovuutta ja juonikkuutta.
Markus Hästbacka - markus.hastbacka@jatkoaika.com

Kolmikosta suurimman taakan harteillaan kantanut Haataja onnistui katkaisemaan maalittoman putkensa Tappara-ottelussa. Onnistuminen oli erittäin tärkeä asia, sillä juuri Haatajalla on ketjussa suurin maalintekijän rooli, taito ja vastuu.

Kaikki kolmikon pelaajat ovat monipuolisia. He pystyvät rakentamaan peliä juonikkaasti, he pystyvät viimeistelemään, pelaamaan tiiviisti puolustuspäässä ja kääntämään peliä nopeasti keskialueella, osittain kemioiden ja henkilökohtaisten kokemusten avulla.

Edes vastustajan trapkuviot eivät estä ykkösketjun jylläämistä. Ainoa este löytyy omasta pelaamisesta. Esteen nimi on tasaisuus. Kemioiden suhteen pelaaminen tulee vielä kehittymään. Sama juttu taktisella puolella. Myös tarvittava tehokkuus tulee löytymään. Esteen eli tasaisuuden taakse on ensimmäisenä hyvä nostaa esille odotukset.

Ketjulta odotetaan nyt jokaisessa ottelussa maaleja. Sen on kannettava ykkösketjun ja suuren roolin vastuu, johon eivät kuulu termit nihkeys ja tehottomuus. Ketjun uhkana on vajota pelin sisällä niin sanotusti kolmosketjun tasolle, jossa ketjun pelaamisessa eivät tule esille taito ja juonikkuus. Työmäärällä ja hyvällä itseluottamuksella ongelma on helposti selvitettävissä.

Kapellimestarin sävelet

Viuhkolan ketjun harteilla on myös ykkösylivoiman vastuu. Siinä, jos jossain, tulosta on odotettava jatkossa. Sitä lienee luvassa, sillä juuri ylivoimalla ketju pääsee vapaammin hyödyntämään parhaita ominaisuuksia, jotka liittyvät taitoon ja juonikkuuteen. Ylivoimalla, ketjun sentterin Viuhkolan rooli on merkittävä, mutta ei missään nimessä liian suuri tai toivoton. Viuhkolan ketjukaveri Haataja kuvasikin Viuhkolan parhaita ylivoimaominaisuuksia Tappara-pelin jälkeisessä haastattelussa.

– Viuhkola omaa loistavan pelisilmän ja vähän samanlaisen pelikäsityksen, kuin aiempi sentterini (Mikael) Granlund. Kiekon saadessaan imee 1-2 pelaajaa itseensä ja siinä vain itse pitää löytää vapaa väylä.

On hurjaa väittää Viuhkolan olevan Granlundin ohella SM-liigan tämän hetken parhaimpia ylivoiman kapellimestareita. Varsinkin lähes kahden vuoden tauon jälkeen, mikä Viuhkolalla oli pelien suhteen takana ennen kauden alkua ja ennen harjoituskauden Luulaja-ottelua. Mutta kärkikastissa Viuhkola vain on noussut alkukauden aikana kärkitasolle tuttujen ominaisuuksien avulla. Erinomainen pelin rytmittäjä, sekä tilanteiden rakentaja, niistä Viuhkola on helppo tunnistaa.

Onkin ollut ilo nähdä se, miten Viuhkola on tullut takaisin SM-liigan kärkitasolle. Miehen liike on parantunut viime viikkojen aikana selkeästi, ja nyt kun vierellä on kaksi taitavaa ja tehokkaseen suorittamiseen kykenevää laituria, voidaan Viuhkolan pelillisiä taitoja ja potentiaalia ulosmitata parhaalla mahdollisella tavalla. Kärpät on saanut takaisin vanhan ykkössentterinsä, sekä ykkösketjun, jolla on edellytykset hinata omalla panoksellaan Kärpät mitalipeleihin.

» Lähetä palautetta toimitukselle