Toimitusjohtaja Tomi Hassisen ja urheilutoimenjohtaja Jukka Holtarin aikana JYPin osaksi on vakiintunut nuorten pelaajien kasvattaminen ja ulkomaalaishankintoihin huolellisesti panostaminen. Viime kaudella tulokset olivat jo viittä vaille hyviä, kun playoffpaikka jäi vaivaisen pisteen päähän. Muutaman runkopelaajan lähdön myötä tämän kauden tulos on arvoitus, mutta toivonkipinä on jälleen olemassa. Vaikka Petr Tonia ja Olli Ahosta on vaikea korvata, jäivät joukkueeseen 34 maalin mies Tomas Chlubna, Tshekin maajoukkueessa pitkin talvea pelannut puolustaja Angel Nikolov, hienon kevään pelannut maalivahti Tero Leinonen ja monia muita runkopelaajia. Eikä hankintalistakaan aivan tyhjä ole.
Valmennuksessa tietoista muutosta
Määrällisesti joukkueen vaihtuvuus oli kohtuullisen pientä, joten suurin epätietoisuus ennen kautta kohdistuu valmennukseen. Päävalmentajana debytoiva Matti Alatalo on täysin kirjoittamaton kortti liigatasolla, mutta hänen kokemuksensa Suomen juniorisarjoista ja Sveitsistä antaa edellytykset pätevälle liigavalmennukselle. Uuden valmentajan tulo joukkueeseen on kuitenkin aina arvoitus, joten mitä tahansa voi tapahtua. Varsinkin nyt, kun valmentaja ei ole ns. Jyväskylän koulukuntaa vaan valmentanut vain muualla. Kakkosvalmentaja Ari Salo on pelannut JYPissä aikoinaan, mutta hänkin on valmentanut vain Keski-Euroopassa.
Alatalo on hankittu JYPiin nimenomaan kasvattamaan lupaavista nuorista hyviä liigapelaajia. Mika Saarisen aikana suurin ongelma ei ollut niinkään joukkueen menestymättömyys vaan se, että omilta kasvateilta jäi liian usein läpimurto liigassa tekemättä ja maajoukkuetasolle nousua piti lähteä hakemaan muualta. Tähän ongelmaan haetaan nyt ratkaisua - mitkä ovat keinot, sen tietää vain johtoporras, mutta jotain varmasti yritetään tehdä nyt toisin.
Jyri Marttinen, Tuomas Mikkonen, Tuomas Pihlman, Jarkko Immonen - jäävätkö hekin ikuisiksi lupauksiksi, siirtyvätkö Tapparaan noustakseen tähdiksi vai olisiko vihdoinkin mahdollista ottaa se viimeinen askel myös Jyväskylässä? Edellytyksiä aina tähtiluokkaan asti on lähinnä tällä nelikolla, näiden pelaajien kanssa Matti Alatalolla on elämänsä tilaisuus päästä Suomen jääkiekkomaailman tietoisuuteen. Myös JYP-joukkueelle asia on tärkeä, sillä rahat tulevaisuudessakaan tuskin riittävät hintakilpailuun tähdistä, eli hyvät pelaajat olisikin mahdollisimman pitkälti kasvatettava itse.
Murtuuko ”Mikkelin muuri”?
Maalia vartioimaan JYPillä on asettaa kaksi potentiaalista mutta kokematonta maalivahtia. Juha Pitkämäen kohdalla voidaan vielä nuoruuskin lisätä adjektiivilistaan, mutta 27-vuotiaan viime kauden liigatulokkaan Tero Leinosen persoonaan ei tätä sanaa voida oikein enää yhdistää.
Leinonen pelasi hienon tulokaskauden ja jatkaa nyt toivottavasti siitä, mihin viime kaudella jäi. Torjuntaprosentti 92,5 on kaksi prosenttiyksikköä parempi kuin Tapparaan matkanneella Mika Lehdolla, ja samanlaisten otteiden jatkuessa ei maalivahtipelistä tule ongelmaa joukkueelle. Leinonen lähtenee kauteen jonkinlaisena ykkösmaalivahtina, mutta aisapari Pitkämäki saa myös paljon torjuntavuoroja. Pitkämäellä on nyt mahdollisuus näyttää todellinen tasonsa, Ilveksessä tästä on saatu vain viitteitä.
Onko ”Litvinovin enkeli” musta vai valkoinen?
Puolustuksen vahvuudesta ovat poistuneet Martin Cech, Jarkko Glad ja Sami Siltavirta. Viimeksi mainitun lähtöä ei juuri kukaan jää ikävöimään, mutta Cech ja Glad olivat menetyksiä. Eivät kuitenkaan sellaisia, etteikö heitä voisi korvata. Cech oli erittäin potentiaalinen kiekollinen pakki, mutta valitettavasti potentiaali näkyi vain näyttävissä harhautuksissa, todellinen teho jäi puuttumaan. Glad alakerran fyysisen pelin johtajana ja myös pukukoppipelaajana oli tärkeä, mutta iän myötä miehen liike oli hyvää vauhtia hidastumassa.
Tulopuolella merkittävimpiä ovat Jari Korhonen ja Mikko Mäenpää sekä try-out-sopimuksella toistaiseksi pelaava Jamie Mattie. Korhonen ja Mäenpää ovat harjoitusotteluissa olleet todella positiivisia tuttavuuksia, eivät kovin isoja kooltaan, mutta taistelijanluonnetta löytyy ja mikä tärkeintä, kumpikin osaa pelata myös kiekon kanssa. Mattie on fyysisesti kevyt mutta erittäin nopea ja myös jossain määrin taitava, lokakuuhun mennessä selviää jatkaako JYP hänen sopimustaan kauden loppuun.
Puolustuksen tärkein mies ensi kaudella on ehdottomasti Angel Nikolov, joka heikomman alkukauden jälkeen oli keväällä juuri niin hyvä kuin Tshekin kovan maajoukkueen puolustajalta sopii odottaa. Nikolov on iso, vahva ja taitava, joten hänet voi laittaa kentällä moneen rooliin. Maalinedustapeli jää Gladin lähdön myötä entistä enemmän Petri Virolaisen harteille, 105-kiloinen pakki pystyy toivottavasti käyttämään kokoaan sen edellyttämällä tavalla.
Jani-Matti Loikala kasvoi viime kaudella vihdoin yleisestä naurunaiheesta puolustuksen runkopelaajaksi, ja samanlaisia otteita häneltä toivotaan tälläkin kaudella. Myös Pekka Poikolainen on tärkeä osa JYP-alakertaa, vaikka kiekollisessa pelissä hän ei täyttänyt viime kaudella odotuksia. Jyri Marttinen on saanut harjoituspeleissä erittäin paljon vastuuta ja on pelannut sen edellyttämällä tasolla - Hippoksen suosikkipelaajaksi terrierimäisten otteidensa myötä nousseella juniorilla on mahdollisuuksia todella pitkälle, jos kehitys jatkuu samanlaisena kuin tähän asti.
JYP-puolustuksella ei pitäisi olla suurempia vaikeuksia kestää liigavauhdissa, mutta monen pelaajan alisuorittamiseen ei missään nimessä ole varaa. Kaikki puolustajat pelaavat leftiltä, eikä kiekollista taitoa muutenkaan ole liiaksi, joten ylivoimassa nähdään hyökkääjiä siniviivalla.
Puhkeaako ”Kupla”?
Hyökkäyksestä poistui tärkeä osa kiekollista peliä, kun Petr Ton päätti muuttaa vieläkin kauemmas pääkaupunkiseudulta. Tonia ei tietysti helposti pysty korvaamaan, mutta tämän kauden materiaalilla voi muodostaa silti kaksi ratkaisuihin pystyvää ketjua. Antti Virtanen saanee päävastuun Tomas Chlubnan ruokkimisessa kuten viime keväänäkin, toiseen hyökkäävään ketjuun voi laittaa Pavel Vostrakin ja Eric Perrinin.
Vostrak on monipuolinen tshekki, joka tekee kovasti töitä, mutta on myös kiekollisena vaarallinen. Perrin lienee jo tuttu monille liigaa seuraaville ja on tehopisteissä mitattuna luultavasti paras keskushyökkääjä JYPissä vuosikausiin, kiitos viime vuosien heikon sentteritilanteen. Tuomo Jääskeläinen, Harri Sillgren, Tuomas Pihlman ja Janne Hauhtonen ovat tyrkyllä ulkomaalaisten rinnalle kahteen ensimmäiseen ketjuun ja joukkue tarvitsee tehoja myös heiltä, mikäli suurempaa menestystä aiotaan saavuttaa.
Kolmos- ja nelosketjut täytetään omilla junioreilla (Tuukka Liimatainen, Tuomas Mikkonen), muualta tulleilla nuorilla (Jarkko Immonen, Tomi Mustonen) ja edelliskausillakin näissä ketjuissa pelanneilla pelaajilla (Jouni Kulonen, Pekka Kärkkäinen). Toki peliesitysten myötä paikkoja myös vaihdellaan, esimerkiksi harjoituspeleissä Harri Sillgreniä on kokeiltu kolmossentterin paikalle ja Tomi Mustonen on pelannut välillä Perrinin ja Vostrakin kanssa.
Tämänhetkinen hyökkäys täyttää liigamitat, mutta floppeihin ei tälläkään osastolla ole varaa. Chlubnan pitää tehdä 25+ maalia ja Vostrakin, Perrinin ja Virtasen vähintään 30 pistettä, jos kautta meinataan jatkaa runkosarjan jälkeenkin. Nuoret lupaukset saattavat osaltaan helpottaa nimimiesten työtä ottamalla suurempaa roolia maalinteosta, mutta tämän varaan ei uskalla laskea mitään.
Helpompaa kuin ensi kauden sijoituksen ennustaminen on ennustaa se, että JYP on jälleen valtakunnanmedian arvioissa pääasiassa veikattu sijalle 13. Tälle sijalle tuskin jäädään, mutta sijoista 7-12 mikä tahansa on mahdollinen riippuen siitä, mitä valmennus saa materiaalista irti.
