Mielipide

Jumbo-HPK:n peleissä on panosta, vaikka seurassa haukattiin liian isosta kakusta

LIIGA / Kolumni
HPK:n kausi näyttää sarjatilanteen osalta menetetyltä. Nykyisessä tilanteessa ollaan siksi, että seura yritti liian suurta muutosta kerralla. Kevään peleissä riittää kuitenkin panosta erityisesti sopimustilanteen takia,

HPK:n kulunut sarjakausi on ollut pelillisesti iso pettymys. Pudotuspelien kannalta tilanne on käytännössä mahdoton. Panosta otteluissa riittää silti − nimittäin siksi, että joukkue jatkaa hyvinkin samanlaisessa kokoonpanossa myös ensi kaudella.

Nykyisessä tilanteessa HPK on siksi, että joukkueessa yritettiin viime kesänä ja tänä syksynä haukata liian monta, liian suurta palaa kakusta kerralla.

HPK:ssa yritettiin uusia harjoittelu, pelaajisto sekä pelitapa liian radikaalisti, kaikki kerralla. Ja kun yksi asia alkoi mennä pieleen, tuli suuresta muutoksesta väärään suuntaan vierivä lumipallo. Osaset heikensivät toisiaan.

Tietyissä aiheissa törmättiin toistuvasti asiaan, jossa on ollut tämän kauden HPK:ssa puutteita: kykyyn nähdä omat rajat ja realiteetit kunnolla.

Haastattelin syksyllä useiden seurojen kokeneita pelaajia, valmentajia ja muita seuratyöntekijöitä. Keskusteluissa joukkueiden ja pelaajien kehittämisestä törmättiin toistuvasti asiaan, jossa on ollut tämän kauden HPK:ssa puutteita: kykyyn nähdä omat rajat ja realiteetit kunnolla.

Huomioitavaa on, että 98 prosenttia keskusteluista ei koskenut aiheeltaan HPK:ta. Siitä huolimatta useat aiheet koskettivat myös Kerhon tilannetta.

Ensimmäinen asia koskee pelaajahankintoja. Sitä, kuinka valmentajalla pitäisi aina olla riittävästi jatkuvuutta ja turvallisuutta hankinnoissaan. Pikkuseuroilla ei ole vara ostaa täysin valmiita pelaajia, mutta liian monen arpapelaajan kanssa onnistuminen juuri saman kauden aikana uudessa seurassa sotii todennäköisyyksiä vastaan.

Tässä katse kääntyy isoon määrään kokemattomia pelaajia sekä arpapelaajia kuten Mikko Lehtonen tai Victor Backman. Kuinka monta NHL-varausta seura voi yhtenä vuotena kehittää aikuisten tasolle liigapeluriksi? Kuinka moni arpapelaaja onnistuu juuri nyt HPK:ssa?

Toinen on vuorovaikutus valmentajien, urheilutoimenjohtajan sekä pelaajan välillä. Kuka antaa sen second opinionin pelaajasta, jos koko utj:ta ei ole? Kuinka kattavaan kykyjenetsintään HPK:n pelaajahankinta on kyennyt? Kuinka kokeneiden toimijoiden verkostot seurassa ovat olleet?

Kolmas asia on ollut harjoittelu. Tässä etenkin kokeneiden pelaajien rooli on mielenkiintoinen. Parhaat kokeneet pelaajat kuuntelevat kehoaan ja pistävät itsensä kaudeksi kuntoon vaikka valmennuksen perustreeni olisi pelkkää letkajenkkaa. HPK:ssa kesä vaikuttaa menneen ohi kaikilta.

Tätä ei olisi tapahtunut pelaaja Raimo Helmiselle, jonka punttitreenit hirvittivät nuorempia, mutta he eivät uskaltaneet jättää omaa osuuttaan löysäilyksi.

Neljäs pieleen mennyt seikka oli pelitavan muutos, joka oli todetusti liian kunnianhimoinen. Miksi viime kauden menestyksekäs pelitapa piti muuttaa niin radikaalisti? Kaiken kukkuraksi valittu pelitapa törmäsi siihen, ettei ollut riittävän taitavaa joukkuetta toteuttamaan sen vaatimuksia.

HPK:n puolustukseksi on sanottava, että näihin realiteetteihin ovat useat seurat törmänneet alkukaudesta jopa NHL:ää myöten. Moni törmää jatkossakin. 

Tätä ei olisi tapahtunut pelaaja Raimo Helmiselle, jonka punttitreenit hirvittivät nuorempia, mutta he eivät uskaltaneet jättää omaa osuuttaan löysäilyksi.

Kuinka päätökset pelitavasta tehtiin? Oliko valmennuksella vastavoimaa ja kommunikaatiota, jonka kanssa nyanssit käytiin läpi? "Ostivatko" kokeneet pelaajat muutoksen? Lopputuloksen perusteella ei toimivalla tavalla.

Monta osa-aluetta, kaikki vaikuttavat toisiinsa. Tällä hetkellä HPK on sarjassa viimeisenä.

Pitäisikö seuran sitten kenkiä päävalmentaja Antti Pennanen? Ei missään nimessä. Pennasella on oma vastuunsa virhearvioinneistaan, mutta työnantajan vastuulla on määritellä miten suurta kuormaa päävalmentaja ohjaa ja kuinka paljon hänellä on aikaa niihin panostaa.

Koko seuran on kuitenkin otettava tilanteesta oppia. On haukattava pienempiä palasia kerrallaan. Sen suhteen HPK:lla on keväällä 2018 jo jotain parempaa olemassa.

Urheilutoimenjohtajan puute näkemyksen ja verkostojen suhteen on yhä ilmeinen. Pelaajakoordinaattorin palkkaus paikkaa osan tästä ja helpottaa päävalmentajan taakkaa, olkoonkin että koko seuraa ja joukkuetta ohjaava voima kyseessä ei ole.

Pelaajamateriaalin suhteen jatkuvuus luo myös pohjaa paremmalle. Tämä vaikuttaa kahdella tavalla: ensi kauden runko on tähän kauteen nähden vähän pysyvämpi. Kaikkien puolustajien kanssa on jo sopimus. Koko kevät aikaa hioa pelitapaa ja peluutusta paremmaksi.

Ehkä pelitapa ei nyt mene kesällä täysin uusiksi, vaan peruspilarit luodaan nyt? Viimeiset pelit ovat antaneet viitteitä työteliäämmästä koko kentän pelaamisesta. Ässiä vastaan sentteri haki kiekkoa syvemmältä, hyökkäyksissä päästiin kiihdyttämään keskialueella ja seuranneen kiekonmenetyksen jälkeenkin päästiin vastustajaan aiempaa paremmin kolmellakin pelaajalla kiinni.

Palaamme siihen, minkä kokoista kakkua ensi syksyn HPK aikoo haukata kaikilla tekemisensä osa-alueilla. Ehkä ensi syksynä joukkueessa ole 25 pelaajaa arpomassa sitä, minkälaisella lusikalla ja mihin suuhun herkkua kauhotaan.

HPK on jatkossakin pieni seura rajallisilla resursseilla. Huipulle se ei palaa haukkaamalla palasia, joihin suuremmillakaan seuroilla ei ole riittävän suurta lusikkaa ja suuta.

» Lähetä palautetta toimitukselle

Lue myös