Hypätään suoraan alle 20-vuotiaiden edellisiin Kanadassa pidettyihin MM-kilpailuihin. Vuodenvaihteessa 2011-12 kisattiin Calgaryssä ja Edmontonissa. Leijonien päävalmentajaksi oli valittu - jostain käsittämättömästä syystä – Raimo Helminen. Raipella oli takanaan upea pelaajaura, muttei juuri lainkaan valmennuskokemusta.
Mahdottomaan paikkaan asetettu legenda ei saanut Nuorten Leijonien pelaamiseen tolkkua. Mikael Granlundin johtamalta lahjakkaalta -92-ikäluokalta riistettiin mahdollisuus pärjätä. Sami Aittokallio teki maalilla parhaansa, ja Suomi venyi välierässä jatkopalloille Ruotsia. Pelillisesti Tre Kronor vei täysin. Pronssiottelussa Kanadaa vastaan ei ollut mitään jakoa.
Seuraavana vuonna Ufassa valmennus näytti paperilla hyvältä. Kokenut Harri Rindell ja nouseva Tomek Valtonen olivat vastuussa parivaljakkona. Mutta jokin meni pieleen. Kenties pelisysteemiä hierottiin liikaa, mutta pelinopeus katosi hyvien harjoituspelien jälkeen ja otteet kisakaukalossa olivat keskinkertaisia.
Lopputulema: maailmanmestaruus.
Kun maalilla oli Joonas Korpisalo, joka ei ollut silloin rikkonaisen syksyn jälkeen vielä valmis maalivahtina, kohtalona oli peräti karsintasarja.
Kun tultiin uuteen vuoteen 2014, saatiin päinvastainen esimerkki. Mestarivalmentaja Karri Kivi hallitsi mainiosti sekä taktisen että henkisen puolen. Juuse Saros oli maalilla juuri niin voittava maalivahti kuin odottaa sopi.
Valmennus: erinomaista. Maalivahtipeli: erinomaista. Lopputulema: maailmanmestaruus.
Ei elämä tai edes jääkiekko toki näin yksinkertaista ole. Jälkiviisauskin on helppoa. Mutta Malmön turnauksen aikana kertoimenlaskennassa useaan otteeseen Nuorten Leijonien puolesta kantaa otteena uskallan sanoa, että ennusmerkit olivat nähtävissä. Mestaruuteen asti yltäminen vaati tietysti huikeasti pelanneen joukkueen lisäksi myös riittävästi onnea.
Malmössä Nuoria Leijonia kannatteli erinomaisen valmennuksen ja maalivahtipelin lisäksi muita kisoja parempi pakisto. Rasmus Ristolainen, Ville Pokka, Julius Honka ja Esa Lindell muodostivat kärkinelikon, jonka veroista ei viime vuosina ole muulloin Nuorissa Leijonissa nähty.
Nyt ovat edessä Montreal, Toronto ja kisat vuosimallia 2015. Mikä on tärkeimpien osa-alueiden laita?
Juuse Saroksen ja Ville Husson myötä maalivahtiosasto on parempi kuin koskaan.
Legendaarinen Hannu Jortikka valmennustiimin johtajana ei mene hyvään eikä huonoon kategoriaan. Vaikka Jortikka pyörii kansan huulilla ja herättää tunteita, menestysmahdollisuuksien kannalta lähtökohta on neutraali. Jortsun pelikirjaosaaminen ei ole 2010-luvun puolivälin kuuminta, mutta ei lyhyessä pienen kaukalon turnauksessa tarvitse ollakaan. Henkisenä johtajana kokenut Jortikka pärjännee hyvin.
Puolustajien osalta palataan arkeen. Summa summarum, tärkeimmät elementit eivät puolla suuryllätyksen uusimista – mutta ennemmin silti hyvää turnausta kuin uutta floppia.
