Hän.
Sai mut uskomaan.
Hän.
Sai mut toivomaan.
Hän.
Ja vielä enemmän.
J.Karjalainen tuskin aikanaan lauloi nykypäivän modernista sankarista, Marko Anttilasta. Anttila on jo pitkään kuulunut valmentajien ihannepelaajiin periksiantamattomuudellaan ja ulottuvuudellaan. Kun soppaan lisätään kasvaneet tehot, sankaritarina on valmis.
Anttilan pelillinen anti Jokereille on käsittämättömän kova. Ilmiötasolla kilvoitellaan Eeli Tolvasen kanssa. On mies, kuokka ja suo. Onko Tolvasella olympiapotentiaalia? Onko kulttimaine Hangosta Petsamoon, KHL:stä II-divisioonaan? Onko mustakotkan syliväli? Ei ole ei. Markolla on. Ilkeämielisten kömpelöksi kutsuma persoonallinen luistelutyyli on vain kauneusvirhe suorastaan täydellisessä jääkiekkoilijassa, joka tekee aivan kaiken — ja vielä enemmän.
Anttila on tällä hetkellä niin hyvä, että hän pimentäisi vaikka nuoren huippukoripalloilijan tähtitaivaalta. Mutta ei hätää, Lauri Markkanen, Anttilan NHL-varaus Chicago Blackhawksiin on jo vanhentunut.
Vuonna 2004 hänet varattiin NHL:ään kaikkien aikojen ainoana pelaajana Suomen II-divisioonasta, jossa kasvattiseuransa LeKi tuolloin pelasi. Ei se yleisin kasvutarina, mutta sitäkin komeampi.
Lempäälän jätti ei toki väläyttele maalintekopotentiaaliaan ensimmäistä kertaa, mutta tehoilua KHL:ssä saattoi pitää epätodennäköisenä. Ja kuten 32-vuotiaan hyökkääjän tarinaan kuuluu, jälleen hän vetää kritisoijia pidemmän korren.
Seuraava haaste Anttilalla odottaa helmikuussa, kun talviolympialaiset alkavat Pyeongchangissa. On siinä kansa ihmeissään, kun kultti-Marko tarttuu avajaisissa Suomen lippuun.
