Elettiin kesää 1990, kun patapakkaan lennähti suhteellisen nimetön vahvistus Helsingistä. Taisipa moni tuolloin mietiskellä, mihin suvereenilla tavalla liigaan palannut Ässät tarvitsee moista divarijyrää. Divarijyrä Jari Korpisalo, tuolloin 24 vuotta, nimenomaan olikin. Karhu-Kissoihin jumiutunut ikuinen lupaus, jolle Helsingin suurseurat eivät löytäneet käyttöä.
Divaria tahkotessaan Ässien valmennus- ja johtoporras – lähinnä kakkosvalmentaja Ismo Läntinen – kuitenkin näkivät tuossa Karhu-Kissojen tulisieluisessa laitahyökkääjässä jotain sellaista, mitä muut eivät olleet nähneet. ”Korppi” nokki pinnoja ja jäähyjäkin Karhu-Kissojen niin sanotussa ”petolintuketjussa” yhdessä Petri Variksen ja Mikael Kotkaniemen kanssa. Näytöt vakuuttivat Ässä-johdon siinä määrin, että miehelle haluttiin antaa tilaisuus näyttää kykynsä liigassa – myöhempinä vuosina lintuketjun muutkin miehet saapuivat luomaan uraa patapaitaan.
Kun Helsingistä ei liigapaikkaa löytynyt, Korpisalo tarttui Ässien tarjoamaan haasteeseen. Kukaan ei taatusti voinut edes aavistella, että 13 vuotta myöhemmin tuo divarijyrä olisi Ässien ruumiillustuma, ikoni ja legenda, Isomäen suosikki ja vieraskaukaloiden silmätikku – monille nuoremman polven katsojille se Ässien Ässä. Senhän piti olla vain yksi mitätön siirto. Kaveri käy kauden-pari tahkoamassa patapaidassa ja lähtee sitten muille maille vierahille. Ja todennäköisesti Korpisalollekin Porin piti olla vain ponnahduslauta.
Suhteen alkutaival ei vielä mitään tuhkimotarinaa lupaillutkaan. Valmentaja Matti Mölli” Keinonen luotti miehiin, jotka olivat Ässät divarista nostaneet, ja niinpä Korpisalon peliaika jäi melko vähiin. Mutta joukkue ei menestynyt aivan toivotulla tavalla, joten Ässät vaihtoi kesken kauden ”Möllin” Vasili Tihonoviin. Siitä alkoi Jari Korpisalon tunkeutuminen patasydämiin.
Nuori ja kunnianhimoinen Tihonov tykästyi heti Korpisalon työmoraaliin ja asenteeseen. Niinpä mies sai mahdollisuutensa, ja vastuu sen kuin lisääntyi, kun onnistumisiakin tuli. Todellinen läpimurto tapahtui toisella kaudella, jolloin Korpisalo nousi Ässien ykkösketjuun yhdessä Jari Levosen ja Rauli Raitasen kanssa. Jälki oli tehokasta ja Korpisalosta kasvoi Ässien pörssikuningas ja maajoukkue-ehdokaskin.
Ässien ykköstykin roolissa ”Korppi” viihtyikin kaikkiaan viisi peräkkäistä kautta, kunnes 1996–1997 muuan Vladimir Vujtek saapui kaupunkiin ja pudotti kuninkaan valtaistuimeltaan. Noina kuutena kautena Korpisalo teki kuitenkin hienoa jälkeä iskemällä suunnilleen pisteen peliä kohti – ja jokaisena kautena yli 20 maalia.
Tulta ja tappuraa
Pistelukemat olivat siis kovat, mutta otteet kaukalossa loivat varsinaisesti Korpisalon suuruuden. Mies ei ole koskaan ollut pörssihai, joka olisi vain surffaillut kaukalossa iskemässä ratkaisuja hyökkäyspäässä. Korpisalo oli tulta ja tappuraa: maila heilui, suu kävi. Vastustajat ja katsojat provosoituivat, niin kuin aina välillä mies itsekin yhdessä ketjukaverinsa Jari Levosen kanssa. Sopivan kuumana ”Korppi” oli parhaimmillaan dominoiva, mutta kuupan kiehuessa yli äyräiden pahimmillaan melkeinpä rasite omalle joukkueelleen.
Tuo maine on ollut rasite Korpisalolle itselleenkin ainakin maajoukkuetta ajatellessa. Parhaina vuosinaankaan häntä ei maajoukkuepiireissä suuremmin arvostettu. Vuonna 1993 miestä ei MM-kisakoneesta pystytty pudottamaan, mutta muuten oli tyytyminen pelkkiin ehdokkuuksiin, jotka nekin vaikuttivat usein kovin näennäisiltä. Todelliseen näytönpaikkaan Korpisalo ei juurikaan päässyt, ja sekös kirvoitti katkeruutta Isomäen lehtereillä – ansaitustikin.
Tärkeässä paikassa Jari Korpisalo on usein jättänyt liiat kiehumiset väliin ja ollut enemmänkin se dominoiva ratkaisija – ei hän ihan sattumalta ole jatkoaikamaalien ennätysmies. Mies on huudattunut patakansaa toinen toistaan makeammilla ratkaisumaaleilla. Se kaikkein makein on keväältä 1993, jolloin Korpisalo ja kumppanit viilettivät Ässänä läpi Helsingin passittaen puolustavan Suomen mestarin Jokerit kesälomille suoraan voitoin 3–0. Lopullisen sinetin Korpisalo iski jatkoajalla, kuinkas muuten.
Ässäfanien keskuudessa kunnioitus Korpisaloa kohtaan sen kuin nousi, kun kävi ilmi, että Jokerit yritti houkutella miestä suurella rahalla kotikaupunkiinsa. Korpisalon tapaan läpimurron Ässissä tehnyt Varis oli jo aiemmin lähtenyt Hjallis Harkimon tarjoamien haasteiden perään, mutta Korpisalo yllätti lähes kaikki tekemällä jatkosopimuksen Poriin.
Vaikeuksien kautta uuteen nousuun
Vuodet ovat vierineet ja paljon on tapahtunut niin Ässille kuin Korpisalollekin. Mutta yhä edelleen he ovat yhtä, kuin toisilleen luotuja. Korppi kävi välillä pelaamassa Saksassa, missä tilille kilahti yksi mestaruuskin. Kolmen Saksan vuoden jälkeen oli aika palata kotiin, luonnollisesti Ässiin.
Korpisalo palasi tuttuun rooliin joukkueen kapteeniksi – ja jälleen kerran myös joukkueen kultakypäräksi. Mikään muu ei sitten ollutkaan ennallaan, kun patalauma oli vajonnut pelillisesti pohjamutiin ja monenlaisiin muihin vaikeuksiin. Eikä se Korpisalo itsekään ihan sama mies ollut kuin lähtiessään. Saksassa rooli oli ollut kovin erilainen kuin Ässissä, ja se näkyi – niin hyvässä kuin pahassakin. Olipa otteisiin tarttunut vähän rauhallisuutta ja malttiakin. Kaikkein kulmikkaimmat särmät olivat ehkä hioutuneet pois, mikä oli hivenen harmillistakin, mutta toisaalta Ässät sai entistä järkevämmin pelaavan Korpisalon.
|
Korpisalo ei ole jättänyt uppoavaa laivaa, vaan on jatkanut sitkeästi sen kipparina, vaikka moni Isomäessäkin olisi lähettänyt miehen jo eläkepäivien viettoon. Kieltämättä Korpisalon pari viime kautta ovat olleet niin tulosten kuin otteidenkin suhteen kaikkea muuta kuin Korppia parhaimmillaan. Maila on toki heilunut ja suusta tullut monenlaista mussutusta, mutta siihen se on sitten jäänytkin. Pitkällinen nilkkavamma ja joukkueen vaatimattomuus ovat olleet omiaan turhauttamaan Korpisaloa.
Tänä syksynä kaukalossa on kuitenkin taas nähty sitä vanhaa kunnon ”Korppia”. Nilkkavamma on historiaa ja luistin liikkuu niin kuin se vain voi 37-vuotiaalla liikkua. Kun Ässät pystyy joukkueenakin taistelemaan voitosta pelissä kuin pelissä, on luonnollistakin, että konkarikapteeni on löytänyt uutta peli-iloa otteisiinsa.
Kuinka ollakaan, sopivasti uransa 500. ottelunsa kunniaksi Jari Korpisalo on jälleen ottanut omansa, kultakypärän. Kultakypäräkäytännön mielekkyydestä voi sinänsä olla montaa mieltä, mutta Korpisalolle tuo kimalteleva potta sopii. Ei välttämättä miehen itsensä mielestä, mutta kannattajalle se tuo mieleen ne vanhat hyvät ajat, jolloin kultakypärä Korpisalon päässä oli samanlainen itsestäänselvyys kuin Ässien pudotuspelipaikka.
499 ottelua, 200 maalia, 215 maalisyöttöä, 795 jäähyminuuttia. Kaikkien aikojen pistepörsissä 35.sijalla juuri ennen toimitusjohtaja Juhani Tammista – seuraava piste vie ohi Tapio Levon ja Mika Niemisen. Kaikkien aikojen jäähytilaston nelonen. Viimeisiä suuria persoonia suomalaisessa jääkiekossa. Johtaa joukkojaan suurella patasydämellä. Todellinen ässäläisen prototyyppi, porilaisempi kuin porilaiset itse. Sellainen on Jari Korpisalo. Ja matka sen kuin jatkuu.
