Mielipide

Jääkiekon kuuluisin mellakka

NHL / Kolumni
Viisikymmentä vuotta sitten 17. maaliskuuta 1955 Montreal Forumissa pelattiin runkosarjaottelu Montreal Canadiensin ja Detroit Red Wingsin välillä. Ottelusta itsestään ei ole kenelläkään juuri kerrottavaa, mutta silti se on yksi näytös eräästä legendaariseksi nousseesta NHL-tapahtumasta, joka tunnetaan nimellä The Rocket Riot.

Ottelua edeltävänä päivänä NHL:n presidentti Clarence Campbell oli langettanut Canadiensin tärkeimmän pelaajan ja koko Quebecin provinssin suurimman sankarin, Maurice ”the Rocket” Richard’n, loppukaudeksi pelikieltoon. NHL:n pistepörssiä johtanut Richard joutui sivuun siis runkosarjan jäljellä olevista peleistä ja lisäksi kaikista pudotuspeleistä.

Tämä oli seurausta edellisen viikonlopun ottelusta, jossa Boston Bruinsin puolustaja Hal Laycoe oli huitaissut Richard’ta mailalla päähän. Richard oli menettänyt malttinsa totaalisesti ja katkonut pari mailaa Laycoeen. Tarinan mukaan Canadiensin velmu huippupuolustaja Doug Harvey antoi Richard’lle oman mailansa sen jälkeen, kun ensimmäinen maila oli mennyt poikki.

Linjatuomari Cliff Thompson oli saanut Richard’sta otteen ja yrittänyt hillitä tätä, jolloin Thompsonkin oli saanut iskun. Jälkeenpäin Richard syytti Thompsonia puolueellisuudesta, sillä hän otti Richard’sta takaapäin otteen ja vapaana olleella Laycoella oli vielä mahdollisuus iskeä Canadiens-tähteä. Oli Richard’n syytöksissä perää tai ei, niin mielenkiintoista on, että Bruinsiakin pelaajaurallaan edustanut Thompson ei enää kertaakaan tuomaroinut NHL:ssä.

Campbellin päätös oli saanut kanadanranskalaiset raivoihinsa. Heille Richard oli jotain muuta, jotain suurempaa kuin pelkkä jääkiekkoilija. Hänestä oli tahtomattaan tullut myös yhteiskuntapoliittinen ikoni. Hän edusti kanadanranskalaisia ja kanadanranskalaisuutta. Hän edusti heitä, jotka eivät olleet samanlaisessa asemassa kuin englanninkieliset. Kun hän taisteli ja voitti, myös he saivat palkinnon. Kun häntä kohdeltiin kaltoin, he tunsivat kivun.

Väki pakkaantui Montreal Forumiin ajoissa ja tunnelma oli jännittynyt ja sähköinen. Forumin ulkopuolelle jäi tuhansia liputtomia ihmisiä, jotka eivät päässeet loppuunmyytyyn peliin. Kukaan ei ollut varma mitä tapahtuisi, mutta riskejä ei tahdottu ottaa. Montrealin poliisi kutsui ylimääräisiä miehiä varmuuden vuoksi töihin. Campbelliä kiellettiin tulemasta paikalle.

Ensimmäisen erän alkupuolella Campbell kielloista piittaamatta saapui hallille. Huomatessaan hänet yleisö säesti Campbellin matkaa omalle vakiopaikalleen buuauksin, huudoin, pähkinöin ja kananmunin. Hän pysyi tyynenä, mutta erän lopulla Red Wingsin johtaessa 4-1 yleisö innostui uudelleen. Campbellin niskaan singottiin lisää tavaraa.

Poliisit ja turvamiehet yrittivät saada yleisöä kuriin, mutta yksi katsoja pääsi lyömään Campbelliä kasvoihin ja hetken päästä Campbellin lähellä räjähti savupommi. Ottelu keskeytettiin. Raivostunut yleisö siirtyi kadulle ja yhtyi hallin ulkopuolella olleeseen väkijoukkoon.

Muutama tunti myöhemmin arvioitiin kaduilla mellakoivan yli kymmenen tuhatta ihmistä. Autoja käännettiin ylösalaisin, ikkunoita rikottiin, kaupoista varastettiin tavaraa, satoja ihmisiä pidätettiin. Tätä jatkui tunteja, pitkälle yöhön saakka. Varmuuden vuoksi seuraavana aamuna Richard puhui radiossa. Hän pyysi ihmisiä lopettamaan kaupungin tuhoamisen, jotta ihmisten raivo ei aiheuttaisi enää vahinkoa.

Hänen kansansa kuunteli ja totteli.

» Lähetä palautetta toimitukselle