Alkavalla kaudella NHL-kiekko on taas astetta viihdyttävämpää, kun joka ottelussa ei hinkata minuuttitolkulla videoilta, että kumpi ylitti hyökkäyssiniviivan ensin − luistimennauhan kärki vai suurin osa kiekosta. Tällaisten tilanteiden tarkistaminen ei edusta säännön alkuperäistä henkeä eikä se lisää peliin muuta kuin turhan katkon.

Huitomisiin tulee myös odotettu linjan tarkennus. NHL on ohjeistanut tuomareitaan ottamaan huitomiset aiempaan tarkemmin pois, tarkoituksenaan ehkäistä käsivammoja.

Viime kaudella Johnny Gaudreauta sai huitoa käsille yli 20 kertaa yhden pelin aikana ilman jäähyä. Huitominen loppui Gaudreaun sormen murtumiseen. Yhtään jäähyä huitomisista ei vihelletty.

On siis sanomattakin selvää, että kyseessä on erittäin tarvittu uusi linjaus. Eikä pelkästään vammojen ehkäisyn takia, vaan senkin takia, että kun hakkaaminen käsille loppuu, pääsevät taitopelaajat käyttämään paremmin taitojaan.

Tulkintojen muutosten myötä pitänee alkuun kestää jopa tuskallisen paljon ylivoimapeliä, kuten kävi kaudella 2005-06 NHL:n puuttuessa aiempaa hanakammin estämiseen. Pelaajien totuttua uusiin sääntötulkintoihin fanit palkitaan aiempaa viihdyttävämmällä pelillä − kuka tietää, ehkä myös isommilla maalimäärillä.

Hyvän mukana tulee usein myös jotain huonoa, valitettavasti tälläkin kertaa. NHL nimittäin valjastaa tuomarit "kerrostalokyyliksi". Tai siltä se ainakin tuntuu, kun tuomareiden pitää ottaa vastuu siitä, miten pelaajat asentavat visiirin kypäräänsä − puhumattakaan siitä, onko pelipaita tungettu pelihousujen sisään vai ei.

Jos kyseessä on NHL:n huoli pelaajien näyttämästä esimerkistä juniorikiekkoilijoille, tulee kyttäämisestä vähän ymmärrettävämpää. Silloinkin tosin tuntuu ylimitoitetulta ottaa pelaaja pois pelistä väärin asennetun visiirin takia.