Ilveksen tavoitteena oli kauteen lähdettäessä saavuttaa runkosarjassa kuudes tila ja sitä myöten playoff-paikka. Hyökkäykseen oli satsattu hankkimalla uusia miehiä, ja monen nuoren pelaajan odotettiin nostavan tasoansa edellisestä vuodesta. Valmentaja oli jo ensimmäisenä vuonna keitetty liigaliemessä. Kaiken siis piti olla kohdallaan, mutta toisin kävi. Kun jumalat pyllistävät jollekin, ne tekevät sen kunnolla. Usealle pelaajalle oli asetettu ennakko-odotuksia tälle kaudelle, mutta he eivät ole vielä pystyneet vastaamaan niihin. Toimitusjohtaja Risto Jalo odotti monen nuoren nostavan tasoaan ja vanhempien vähintään pitävän sen. Kuinka hän olisi voinut arvata, että nuoret eivät pystyisikään nostamaan tasoaan ja että vanhemmilla pelaajilla tulisi olemaan henkilökohtaisia ongelmia?
Kimurantti maalivahtitilanne
Ilveksen kausi lähti menemään heti ensimmäisestä liigapelistä alkaen pieleen. Ykkösmaalivahdiksi kaavailtu Bruce Racine loukkaantui avausottelun lopulla, kun hänen nivusensa revähti. Maaliin joutui liigatasolla kokematon Tuomas Nissinen, joka joutui kovaan paikkaan, ja ensimmäinen kohti tullut veto meni kuopiolaislähtöisen Nissinen selän taakse. Joukkue oli jo tottunut Racinen pelitapaan, ja nyt selän taakse tuli täysin eri tyylillä pelaava maalivahti. Alussa olikin kenttäpelaajien ja maalivahdin yhteispelissä ongelmia, ja tämä ilmeni erityisesti kommunikointivaikeuksina. Pelaajat eivät olleet täysin varmoja, mitä Nissinen kulloinkin tekee ja päinvastoin. Ilves pelasi liigan ensimmäisellä kierroksella tasaisia pelejä ja hävisi usean ottelun vain yhdellä maalilla. Tämä oli lähes kokonaan Nissisen ansiota. Hän torjui kuten NHL:ään varatun huippulupauksen pitääkin. Joukkueen tuska kuitenkin kasvoi useista häviöistä, lukuisista loukkaantumisista ja ennakkoon kaavailtujen avainpelaajien tason pettämisestä.
Jossain vaiheessa Nissinen väsyi. SM-liigassa on pelejä niin paljon, että jokainen pelaaja tarvitsee lepoa. Eniten ehkä maalivahti, joka pelaakin eniten. Nissinen ei enää kyennyt kantamaan joukkuetta niin kuin aikaisemmin. Tästä kertoivat mm. murskatappiot Jokereille, HPK:lle sekä Bluesille marraskuun aikana. Tiedossa oli myös, että Nissinen valittaneen nuorten MM-kisoihin, jotka pelataan vuodenvaihteessa. Tämän takia Ilves hankki Saksan sarjasta Tommi Satosaaren turvatakseen maalivahtipelinsä, koska alunperin ykkösmaalivahdiksi kaavailtu Bruce Racine ei ole vieläkään pelikunnossa. Racine on pelannut liigan ensimmäisessä ottelussa reilut 54 minuuttia, ja viimeisimmän tiedon mukaan pelaamaan pystymisestä ei ole mitään tietoa. Nuori Jaakko Huhti on päässyt pelaamaan vain yhden vajaan liigaottelun, eikä häntä näin ollen voitu vielä kaavailla ykkösmaalivahdiksi Nissisen poissaolon ajaksi.
Puolustus hajalla
Pitkäaikaisloukkaantuneina ovat olleet puolustuksesta vuorotellen lähes kaikki pelaajat. Ainoastaan Bert Robertsson on ollut jatkuvasti terveenä. Lähes koko syksyn sivussa on ollut Tomi Källarsson, ja nyt Ville Koistisen uhkana on loppukauden poissaolo. Jukka-Pekka Laamasen vaimo synnytti kaksostytöt useita viikkoja ennenaikaisesti, keskosina. Marraskuun alkupuolella Aamulehdessä oli ilmoitus kahden Laamasen kasteesta. Tytöt eivät siis enää ole hengenvaarassa, ja Laamasen pelikin on parantunut alkukaudesta. Silloin kun omat lapset ovat vaikeuksissa, tulee kenellä tahansa pelimiehellä vaikeita hetkiä kentällä. Kuinka pitää ajatukset kaukalossa mukana ottelussa, jos toisaalla oma lapsi taistelee hengestään?
Puolustus on kuitenkin ollut heikoissa kantimissa. Tason nousua odotettiin Ville Koistiselta, joka sen tekikin kauden ensimmäisissä otteluissa. Sitten taso laski pahemmin kuin lehmän häntä. Osasyynä on ollut liiallinen henkinen paine ulkopuolelta nuorta puolustajaa kohtaan.
Mikko Kuparinen ei ole pelannut sillä tavalla kuin viime kaudella tullessaan kesken kauden Ilveksen paitaan. Hyvä uutinen oli Martti Järventien paluu tuttuun Ilves-paitaan, vaikka ottajia olisi ollut muissakin liigaseuroissa. ”Maran” tultua Ilvekseen joukkue sai pienen herätevirran, nykyään puolustus pelaa hieman varmemmin kuin syksyn katastrofiotteluissa.
Puolustuksen pelinluku on ollut suurin ongelma peleissä. Vastustajan miestä ei olla merkitty tarpeeksi hyvin, ja joku vastapuolen pelaajista on aina päässyt liian vapaasti Ilveksen maalille. Kun Ilveksen tuska oli suurimmillaan, jopa joukkueen peruspeli oli sekaisin. Syötöt olivat luokattomia, avaukset menivät minne sattuu toivotaan, toivotaan -tyylillä. Hyökkäyksiin lähtö tuntui kestävän ja kestävän. Pelaajien liike oli luokatonta.
Hyökkäyskalusto tehoton, maalinteko vaikeata, tuska pysyy
Ilves panosti hyökkääjiin, kuten Risto Jalo on myöhemmin todennutkin. Hyökkäyskaartiin saatiin uusina miehinä Ruotsista palannut ikitaistelija Timo Peltomaa, Tsekin Havirovista tutkapari Petr Vala - Lubomir Korhon. Lisäksi try-out -sopimuksen kautta hyökkäyskalustoon tuli lisänä Marko Luomala Mestiksestä. Luomala onkin ehkä ollut koko syksyn paras pelaaja. Häneltä ei ole odotettu pisteitä, mutta työntekoa sitäkin enemmän. Luomala on vastannut huutoon, ja hänen pelaamistaan on ilo katsella. Mies ei anna ikinä periksi, vaikka saattaa jäädä taidossa tai voimassa hieman jälkeen. Allekirjoittanut arvostaa suuresti.
Muita tärkeitä hyökkääjiä, joilta odotettiin vastuunottoa, olivat Vesa Viitakoski, David Nemirovsky ja eritoten Raimo Helminen. Ensimmäinen ja viimeinen ovat pettäneet odotuksissaan lähinnä henkilökohtaisten syitten takia. Viitakoski on viimeisissä peleissä näyttänyt taas siltä vanhalta Viitakoskelta, mikä teki hänestä viime kaudella eniten maaleja tehneen pelaajan.
Tehohyökkääjäksi kaavailtu David Nemirovsky ei pelaa enää Ilveksessä. Kanukki teki alkukaudesta hyvin pisteitä, mutta kun Ilves alkoi hyytymään, kävi niin myös Nemirovskyn pelille. Hän olisi tarvinnut vierelleen jonkun, joka olisi jatkuvasti tarjonnut maalintekopaikkoja. Ilveksen joukkueesta ei kukaan siihen sillä hetkellä pystynyt, mutta Jokereissa sellainen löytyy. Kun Nemirovskyn peli ei kulkenut odotetulla tavalla, tämä primadonna lopulta tuskastui. Ja kun tuska kasvaa, se on helpoin purkaa suuntaamalla tuska toisiin pelaajiin.
Eikä Nemirovskya paljoa näkynyt oman siniviivan alapuolella. Puolustus-sana oli Nemirovskylle usein siansaksaa.
Nuorista ei ole ollut vielä vastuunkantajiksi, ja vanhat, kokeneet pelaajat eivät myöskään ole pystyneet kantamaan joukkuetta vaikeina aikoina. Viime kaudella Ilves oli myös alamäessä, mutta silloin Viitakoski ja Helminen kantoivat joukkuetta yli synkimmän ajan, kunnes vuodenvaihteen jälkeen saatiin uusia pelaajia ja homma alkoi toimimaan.
Vaikka Ässät voitettiin heti maajoukkuetauon jälkeen marraskuun puolessavälissä, se ei auttanut mihinkään pitemmäksi aikaa. Tappioita tuli jatkossa lisää. Itsenäisyyspäivän aatonaattona saatiin viimein vapauttava voitto aikaiseksi. Ilves teki kuusi maalia ja voitti Raumalla ottelun, vaikka Lukko on ollut tällä kaudella kova kotijoukkue. Näytti siltä, että Ilves nostaa päätänsä. Kahdessa seuraavassa pelissä tuli taas pataan, mutta joukkue on silti pienoisessa nosteessa. Ilves pelaa nyt nimenomaan joukkueena ja huomattavasti varmemmin. Hätäilyt ovat jääneet suurimmaksi osin kokonaan pois.
Kauden ensimmäinen valmentajanvaihdos
Lokakuun 20. päivä oli se päivä, kun SM-liigan ensimmäinen valmentaja sai lapikkaan kuvan takalistoonsa. Nykyään käytetään vähemmän loukkaavaa termiä: vapautettiin tehtävistään. ”Vapauttajana” toimi Ilveksen toimitusjohtaja Risto Jalo. Siihen mennessä Ilves oli pelannut 8 peliä ilman voittoa. Jotain oli Jalonkin tehtävä, sillä eihän perinteisen liigaseuran suunta voinut ikuisesti olla alaspäin.
Seuraavana päivänä ilmoitettiin Ari-Pekka Selinin seuraajan nimi: entinen SaiPan pelaaja, HPK:n sekä SaiPan valmentaja Teijo Räsänen. Räsänen ilmoitti itse alkavansa haalarihommiin ja lähtevänsä pienistä asioista liikkeelle. Ilves oli tuolloin aivan sekaisin.
Ulkopuolisen silmään näyttää, että Räsänen ei ole saanut mitään aikaiseksi. Väärässä kuitenkin ovat ne, jotka niin väittävät. Ei tuollaisen rämpimisen jälkeen tule ikinä yhtä miestä, joka korjaa yhdessä yössä kaiken toisinpäin. Peli ei sinänsä ole paljoa parantunut, ei ainakaan siltä näytä. Varsinkin jos katsoo sarjataulukkoa.
Ilves on kuitenkin parantanut peliään, vaikkakin äärimmäisen hitaasti. Liigan huonoin ylivoimapeli on parantunut jo siihen tilaan, että kiekko saadaan tuotua vastustajan alueelle SEKÄ pidettyä kiekkoa alueella hallitusti.
Mitä tästä eteenpäin?
Räsänen on lähtenyt pienistä asioista liikkeelle, ja se näkyy. Esimerkiksi Ilves karvaa hyökkäyspäässä myötäkarvauksella, jossa vasen laita ohjaa vastustajan puolustajaa, puolustajat pitävät keskikaistan, sentteri vasemman ja oikea laita oikean. Perinteinen 1-2-2-karvaus, hyvin yksinkertainen. Ilveksen liike ei riitä parempaan vielä. Joukkue saa rauhassa harjoitella ja pelata. Paineita menestymisestä ei taida enää olla tällä kaudella, varsinkaan jos joukkueen pelaaminen ei muutu radikaalisti. Kohta playoff-viiva on niin kaukana, ettei sitä voi edes teoriassa saada kiinni. Joukkueen on kuitenkin näytettävä kannattajilleen, jääkiekon seuraajille, joukkueen tukijoille, eli kaikille, jotka ovat joukkueen kanssa tekemisissä, ettei Ilves ole heittänyt pyyhettä kehään.
Fanit ovat jo moneen kertaan kirjoittaneet keskustelupalstoilla, mitä pitäisi tehdä ja kuinka. Vuorotellen on haukuttu ja kehuttu kaikki. Itse uskon, että joukkue tekee kaiken niin hyvin kuin se vain pystyy tekemään. Pelaajilla ja valmentajilla on kuitenkin niin paljon ammattiylpeyttä, ettei hanskoja voi heittää tiskiin.
Joukkueen taaperruksesta on syytelty mm. toimitusjohtaja Risto Jaloa, Ilveksen hallitusta ja peräti Ilveksen junioripuolen päällikköä. Olisi mielenkiintoista tietää kirjoittajan perustelut siitä, miten Ilveksen kaupunginosapuolen junioripäällikkö liittyy Liiga-Ilveksen asioihin. Noh, vähintään sen verran, että ko. junioripäällikkö käy Ilveksen peleissä seuraamassa jääkiekkoa.
Uskoisin, että Ilveksessä on peiliin katsomisen paikka. Ensi kauden suunnittelu on varmasti nostettu jo nyt isoon ruutuun. Ensimmäisenä joukkueen pitää ajoissa etsiä pätevä, kokenut ja näyttöjä antanut valmentaja, joka tuo uskottavuutta joukkueeseen.
Tämän jälkeen voidaan etsiä pelaajia, jotka sopivat uuden valmentajan suunnitelmiin.
Tällä kaudella pelaavien pelaajien täytyy näyttää, haluavatko he kiekkoilla Ilveksessä myös tulevalla kaudella. Uusia pelaajia pitää hankkia ja sellaisia, joiden tiedetään olevan tehokkaita. Lisäksi pelaajia on tarkkailtava entistä tarkemmin, entistä enemmän ja entistä kauemmin. Nyt pitää satsata laatuun, ei määrään. Rahaa ei ole tuhlattavaksi asti, mutta varmasti sen verran, että toista samanlaista kautta ei tule heti perään.
Tämä kausi tulee olemaan perinteikkäälle seuralle todella murheellinen, mutta ennenkin on ollut samanlaisia kausia. Ja varmasti joskus tulevaisuudessakin tulee olemaan. Sellaista
