Mielipide

Hyökkäyksen primus motor

MESTIS / Kolumni
Hyökkääjä Timo-Pekka Heikkinen on jatkanut siitä mihin jäi viime keväänä. Kolmatta Mestis-kauttaan pelaava laituri on vastuun myötä kehittynyt hurjasti ja kolkuttelee hiljalleen jo liigan portteja.

Viime kaudella suurena mysteerinä Mestikseen lähteneen D Teamin riveistä nousi talven aikana monta yllättäjää. Jos oli joukkuekin pieni yllätys, niin vanavedessä esiin astui myös muutamia pelaajia henkilökohtaisella panoksellaan. Yksi heistä on hyökkääjä Timo-Pekka Heikkinen, joka kokosi kaudella 2008-09 34 tehopistettä.

Uusi kausi on ollut monin tavoin samankaltainen kuin edellinenkin. D Team on jälleen hyvässä pistetahdissa, vaikka ajoittaista heilahtelua otteissa onkin ollut havaittavissa.

– Alkusyksyn pelasimme hyvin. Olemme johtaneet sarjaa ja olleet kärjen tuntumassa. Joulua kohden oli sitten vähän vaikeampaa. Loukkaantumisia oli paljon ja porukka vaihtui. Se varmaan vaikutti osaltaan siihen, että vähän tuli tappioita, Heikkinen arvioi.

Muuttuvilta ketjuilta ei välttynyt Heikkinenkään. Lopulta hän oli Samuli Piiroisen kanssa ainoa kärkiketjujen hyökkääjä, joka pysyi ehjänä koko syksyn. Sopeutuminen alati vaihtuviin ketjuihin ei kuitenkaan käynyt kädenkäänteessä.

– Joka peliin pitää sopia uudet kuviot, kun kaverit eivät välttämättä tiedä miten toinen pelaa. Aina se on vähän tutustumista alkuun.

Tuomo Laukkasen ja Jouni Virpiön kanssa sen sijaan kulki alkukaudesta ajoittain suorastaan loistavasti. Kolmikolla on useamman vuoden kokemus samassa joukkueessa pelaamisesta, sillä olivathan he JYPin juniorijoukkueiden monivuotisia luottohyökkääjiä.

– Kyllä siinä oppii tunnistamaan ja tietää miten kaverit liikkuvat. Tietää heidän pelitapansa ja -tyylinsä. Sitä kautta se sitten helpottaa yhteispelaamista.

Viime kauden tapaan Heikkinen on ollut D Teamin tehohyökkääjiä. 25 ottelussa on syntynyt mukavat tehot 7+13, mutta aivan tyytyväinen mies ei ole alkukauteensa.

– Vähän on ollut ailahtelevaa. Tasaisuutta ja lisää tehoja pitäisi löytyä pelaamiseen.

Heikkinen pelasi juniorivuotensa JYPin nuorisojoukkueissa. Viimeisen kultajuhliin päättyneen A-nuorten kauden jälkeen suuntana oli aikuisten sarjat. Pelipaikka löytyi hieman yllättäen Forssasta.

– Silloinen JYP-valmentaja Matti Alatalo kyseli kauden jälkeen, että mitä aion tehdä kun A-vuodet ovat ohi. Hän tunsi FPS:n valmentajan ja ehdotti sinne. Se tuntui silloin hyvältä vaihtoehdolta, ja sinnepä lähdin.

Lähinnä kolmos- ja neloskentissä pelanneen laitahyökkääjän ensimmäinen kausi Mestiksessä olisi voinut sujua paremminkin. Tehot osoittivat kauden jälkeen lukemia 3+2 ja FPS:n kohtalona oli putoaminen Suomi-sarjaan. Kokemusta tarttui kuitenkin matkaan niin kaukalosta kuin sen ulkopuoleltakin.

– Siinä pääsi katsomaan mitä Mestis-kiekko on. Ensimmäistä kertaa muutin myös yksin asumaan. Paikkakuntakin oli uusi, joten kyllä se varmasti kasvattava vuosi oli.

Seuraavana kesänä oli edessä paluu tuttuihin ympyröihin. Pelipaikka löytyi jälleen kotikaupungista kun Suomi-sarjaan valmistautuneella D-Kiekolla oli tarjota mieluisa ympäristö ja enemmän vastuuta.

– Ei ollut oikein muita vaihtoehtoja, ja olin valmis tulemaan takaisin Jyväskylään. Vanhoja kavereita A-nuorista pelasi D-Kiekossa ja muutenkin oli tuttuja. Se kannatti, sillä kausi kasvatti paljon itseluottamusta.

D-Kiekossa löytyivät myös tehot. Heikkinen oli joukkueen tehokkain pelaaja ja keväällä 2008 sinetöityi myös joukkueen nousu Mestikseen. Henkilökohtaisella tasolla sama lento on jatkunut myös sarjaporrasta ylempänä.

– Tähtäimet ovat olleet liigassa ja sen eteen on tehty töitä. Pakko tietenkin kiittää valmennusta, että on annettu luottoa ja päässyt pelaamaan hyvien kavereiden kanssa. Se kehittää väkisinkin.

Aika harva pelaaja pääsee tekemään ensimmäisessä liigaottelussaan maalin, ja vielä harvempi saa kunnian viimeistellä sen Stanley Cup-voittajan syötöstä. Heikkisen kohdalla tämä toteutui, sillä 8.12.2008 pelatussa JYP-Ilves-ottelussa hän pääsi ohjaamaan Jiri Bicekin syötön verkkoon kolmannen erän alkuhetkillä.

– Hyvät muistot siitä jäi. Lähdin peliin ylimääräisenä hyökkääjänä ja [Risto] Dufva sanoi, että ole valmiina pelaamaan, paikka saattaa tulla. Pääsin sitten pelaamaan ja tuli se maalikin. Hieno kokemus.

Heikkinen on kehittynyt pelitaidollisesti aivan sille rajalle, että nouseeko pian liigapelaajaksi. Pääkopan sisällä on kuitenkin sijaa muillekin ajatuksille kuin isojen hallien kirkkaammille valoille. Vaikka pakkomiellettä ei ole syntynytkään, niin pieni unelma elää joka tapauksessa.

– Kovaa työntekoa tässä on vaan jatkettava. Tavoitteita en ole laittanut, mutta jos parin vuoden sisällä pääsisi todella kokeilemaan mihin potku riittää liigassa, niin olisi hieno juttu.

Nälkä kasvaa syödessä. D Teamin syksy sujui sen verran hyvin, että ainakaan heikommin ei haluta jatkaa. Joukkueen sisällä tavoitteet kevääseen on asetettu koviksi.

– Kärjen tuntumassa pyritään olemaan ja runkosarjan lopussa neljän joukossa. Se on asetettu tavoitteeksi. Nyt vaan voittojen tielle, Heikkinen tuumaa.

» Lähetä palautetta toimitukselle