Mielipide

HPK:sta puuttuu se pieni extra

LIIGA / Kolumni
HPK:n hyvin sujunut kausi koki kolauksen, kun joukkueen ykköspuolustaja Dan Spang siirtyi Ruotsiin siirtotakarajan kynnyksellä. Kysymysmerkiksi jäi se, kuinka joukkue pystyy kaivamaan vielä riveistään jotain pientä ylimääräistä. Saman kysymyksen voi heittää myös kotiyleisölle.

Hämeenlinnaan syksyllä saapunut jenkkipuolustaja Dan Spang herätti positiivista huomiota ensimmäisestä pelistä lähtien. San Jose Sharksin organisaatioon aiemmin kuuluneen pakin vanha pelaajaprofiili löytyy vieläkin Hockey's Futuren sivuilta - liikkuva puolustaja, jolla on annettavaa joukkueelleen nimenomaan hyökkäyssuuntaan.

Spangin luistin liikkui niin hyvin, että puhuin miehen kohdalla leikkimielisesti "yhden miehen viivelähdöstä". Spang oli kuin luotu pelin rytmittämiseen. Liike oli kulmatonta kuin automaattivaihteisella autolla, ja syötöt napsuivat tarkasti lapaan. HPK oli saanut takalinjoilleen ison siivun yllätyksellisyyttä, arvaamattomuutta ja luovuutta. Kuin NHL:ssä isossa roolissa olevan reagoinnin oppikirjasta.

Ihan kaikkea siitä potentiaalista ei saatu ulosmitattua. Yllätyksellisyys ja reagointi ovat kuitenkin ne asiat, jotka luovat HPK:n loppukauteen kysymysmerkin.

Mistä HPK:ssa nyt kaivetaan se pieni extra ratkaisevalla hetkellä irti?

Ari-Pekka Selinin pelitapa on eräänlaista prosenttikiekkoa. Nopeilla käännöillä ja jatkuvalla paineella saadaan luotua niin paljon paikkoja, että joukkue tekee lopulta enemmän maaleja kuin vastustajansa. Siis painetaan töitä niin paljon, että toinen osapuoli nujertuu.

Riittääkö kova työ pudotuspeleissä? Mitä sitten, kun pitää löytää vielä yksi keino lisää?

Tällä hetkellä Spangin siirto pois HPK:sta symboloi sitä, kuinka viimeiset kivet voivat tällä kaudella jäädä kääntämättä myös pudotuspelimenestyksessä. Siirrolle löytyy täysin ymmärrettäviä syitä taloudelliselta, ja osin pelilliseltä puolelta, mutta se ei tule lohduttamaan siinä vaiheessa kun kova työ ei riitä. Näyttääkö Spangin siirto silloin luovutukselta?

Jäljelle jääneen puolustuksen suhteen pakka on kasassa. Tiiviin pelitavan selkeys on saanut pelaajat kuten Ossi-Petteri Grönholmin pelaamaan elämänsä jääkiekkoa. Samassa asiassa piilee myös riski. Onko puolustuksella enää parannettavaa? Kuka vielä voi nousta esiin, kun kaikkien Kerho-puolustajien kauden arvosana on valmiiksi hyvä?

Jordan Henry voi parhaassa tapauksessa nousta kotiyleisön uudeksi lemmikiksi. Silti, hänellä on sama ongelma kuin muulla puolustuksella – yksikään heistä ei samalla tavalla tuo liikkuvuutta tai yllätyksellisyyttä kuin Spang toi. Parempia muita osa-alueita ja omia vahvuuksia, mutta ei samoja vahvuuksia. Vahvuuksia, jotka olivat Kerho-reseptin kannalta kakun tärkeimpiä makuja.

Vertauskuvallisesti Kerhon puolustus on nyt laadukasta maitosuklaata. Spang oli toffeeta, joka teki makeisesta hittikaramellin.

Vai oliko Spang sittenkään niin tärkeä kotijoukkueelle? Yhtenä isona tuomarina asiassa on kotiyleisö.

Yleisö äänestää jaloillaan, oliko vaisu siirtotakaraja kuin menetetty kolmas erä. Käsillään ja äänellään se päättää siitä, huutaako se omalta osaltaan loppukeväällä HPK:n pudotuspelimenestykseen. Ehkä Kerhon kotiyleisö päättää olla joukkueelle se pieni extra, jonka joukkue siirtorajalla menetti.

» Lähetä palautetta toimitukselle

Lue myös