Mielipide

HIFK puolustaa surkeasti ja avaa peliä sekavasti

LIIGA / Kolumni
HIFK:n kauden aloitus on ollut hankala. Ari-Pekka Selinin vetämä projekti on vasta aluillaan ja joukkue opetteleekin uusille tavoille. Tämä on näkynyt varsinkin puolustuspelaamisessa ja hyökkäyslähdöissä.

Neljä CHL-ottelua, 17 päästettyä maalia. Kaksi runkosarjan ottelua, kahdeksan päästettyä maalia. Viisi kilpailullista-ottelua ja yhteensä 25 päästettyä maalia. Se on pöyristyttävä lukema.

HIFK:n verkko on heilunut siis paljon alkukaudesta. HIFK itse on tehnyt kaikki kilpailulliset ottelut mukaan lukien 13 maalia. Maaliero on siis suuri. Mistä tämä johtuu? Kaikki lähtee avauspelaamisesta.

HIFK:n avauspelaaminen on ollut heikkoa. Perjantaina Jyväskylässä HIFK:n laitahyökkääjät karkasivat liian nopeasti ylöspäin silloin, kun puolustaja vielä yritti saada kiekkoa haltuun. Samalla keskushyökkääjä tuli liiaksi "syliin", eli kunnollisia syöttösuuntia ei ollut tarjolla. Oli joko liian lähellä tai liian kaukana.

JYP sai kiekon liian helposti, kun HIFK:n puolustajat syöttivät harhasyöttöjä, räiskivät siirtokiekkoja keskialueelle tai muuten vain sähläsivät kiekon kanssa. Paine omaan päätyyn jatkui liian kovana.

Lauantain kotiottelussa avauspelaaminen oli piirun verran parempaa, mutta ei lähellekään vaadittavalla tasolla. Ajoittain lauantaina laitahyökkääjät eivät karanneet liikaa tai liian usein ylöspäin ja keskushyökkääjäkin oli riittävän kaukana kiekollisesta puolustajasta.

Lauantaina päästetyt maalit johtuivat mentaalipuolen asioista. HIFK tuli viimeiseen erään varovaisesti, eikä ollut henkisesti riittävän kypsä viemään hommaa loppuun. Tämä näkyi hävittyinä kaksinkamppailuina, kiekonmenetyksinä ja heikkoina kiekollisina ratkaisuina.

Kaiken kaikkiaan HIFK:n pelaajat joutuvat vielä miettimään liikaa kiekollisena, mitä tehdään ja mihin syötetään. Se on näkynyt viiveinä avaussyötöissä, viiveinä kiekottomien pelaajien liikkeessä ja ylipäänsä ajoituksissa.

Kun HIFK ei ole pystynyt hyökkäämään laadukkaasti kiekollisena, se ei ole pystynyt myöskään puolustamaan laadukkaasti. Ongelmat ovat alkaneet jo karvauspelaamisessa.

Kun avauspelaamisessa on ollut ongelmia, on HIFK joutunut hyökkäämään liikaa alivoimaisena, jolloin yleisimpänä ratkaisuna on ollut kiekon heittäminen päätyyn huonolla ajoituksella. Kun ajoitukset ovat olleet hukassa, HIFK ei ole ehtinyt paineistamaan vastustajaa kiekottomana tarpeeksi laadukkaasti ja tasapainoisesti.

Kärkikarvaajat ovat olleet myöhässä, jolloin vastustaja on päässyt avaamaan peliä liian helposti. Tämän myötä he ovat pääseet etenemään kiekollisena keskialueen ja siniviivan yli, kun viisikko on ollut repaleinen.

Omalla puolustusalueella HIFK haluaa saada nopealla ensi-iskulla kiekon pois vastustajalta. Ajoittain helsinkiläisjoukkue on siinä onnistunutkin, mutta liian usein isku on jäänyt puolitiehen tai sitä ei ole tapahtunut lainkaan.

Kun isku on jäänyt puolitiehen, eikä kiekkoa ole saatu riistettyä, ovat alkaneet ongelmat. HIFK on joutunut juoksemaan liiaksi vastustajan pelaajien perässä ja hävinnyt siten liikaa kaksinkamppailuja.

Jääkiekko on pelinä jatkumo. Jos hyökkäät organisoidusti, tiiviinä viisikkona ja laadukkaasti, pystyt kiekon menetyksen tai päätykiekon jälkeen paineistamaan tasapainoisesti. Viisikko pysyy siten kasassa myös oman alueen puolustuspelaamisessa.

Nämä edellä mainitut ongelmat ovat klassisia merkkejä siitä, että Ari-Pekka Selinin ajama pelitapa ei ole vielä pelaajien selkärangassa. He joutuvat miettimään liikaa. Kun pelaaja joutuu miettimään liikaa, iskee epävarmuus. Se näkyy epävarmuutena kiekollisena ja kiekottomana sekä kommunikaatiokatkoksina.

Toki kausi on vasta verso ja Selinin vetämä projekti myös. Otteluja on alla vasta kourallinen, joten ei voi oleettakaan, että kaikki nämä asiat tulisivat selkärangasta. Aikaa on ja nämä asiat tulevat vielä parantumaan. Mutta myös parannettavaa on runsaasti.

» Lähetä palautetta toimitukselle