Mielipide

HIFK 2013-14: Laiva vailla suuntaa ja kompassia

LIIGA / Kolumni
HIFK:n kausi päättyi pettymykseen, kun helsinkiläisjoukkue taipui jo Villi kortti -kierroksella Pelicansille. Punapaitojen aikainen kesäloma on kuitenkin pidemmän selityksen kuin Espanjan loman ja pudotuspeleissä tehdyn yhden maalin päässä.

Oli elokuu ja koulut olivat alkaneet siinä missä Liigan harjoituspelitkin. Veikkasimme ystäväni kanssa joukkueiden lopullisia sijoituksia runkosarjan päätyttyä. Emme sijoittaneet HIFK:ta sijalle yhdeksän.

Kulunut kausi on nyt ollutta ja mennyttä. Fakta on kuitenkin se, että nyky-HIFK on kaukana siitä, mitä se ennen edusti. Kaikki muistavat termit "Nordiksen avauskymppi" ja "Iso paha HIFK". Tällä kaudella edellä mainituista ei näkynyt jälkeäkään.

Muistan ajat, joina punapaidat taklasivat kaikkea mikä liikkuu. HIFK oli pelote ympäri Suomen. "Punapaitoja ei kannata ärsyttää", ne sanoivat. Vaan eipä enää.

Pelaaja- ja valmentajakaaoksen keskellä HIFK on kadottanut identiteettinsä. Helsingissä ollaan ajauduttu jonkinlaiseen välitilaan ja tyhjiöön, jossa kukaan ei tiedä minne mennä. Jos joku kysyisi mikä on HIFK:n pelitapa, en osaisi enää vastata.

On ikävä tosiasia, että Nordenskiöldinkadulla mentiin metsään jo kesällä. Ennen kuin yhtäkään peliä oli pelattu, oli stadilaisten kopissa jo yhdentoista ulkomaalaispelaajan invaasio, mikäli KHL:ään siirtynyt Kurtis McLean lasketaan mukaan. Kauden päättyessä yhteensä viisitoista ulkomaalaista oli kantanut punaista paitaa.

Luku on pöyristyttävä. Erot ovat nykyään pieniä, joten yhdelläkään seuralla ei ole varaa kahlata pelaajamarkkinoilla kuin sokea ilman keppiä. Eikö kenelläkään käynyt mielessä, että ykkösvahdin, kolmen puolustajan, sekä kuuden hyökkääjän hankkiminen ulkomailta on valtava riski?

Ei.

HIFK löysi keskeltä pääkaupunkia sen ainoan metsän, ja ryntäsi sinne pää kolmantena jalkana. Helsinkiläisten seikkailu osoittautui alakoululaisten sienestysretkeksi: kaikki tatit poimitaan, olivat ne sitten myrkyllisiä tai eivät. 

Jos Nordenskiöldinkadulla tahdotaan oikeasti menestyä, täytyy toimiston väen hikoilla myös kesällä. Se mitä HIFK tarvitsee juuri nyt, on pitkäjänteinen työ. Siinä ensimmäinen askel on seuran identiteetin selvittäminen. Kulunut kausi osoitti punapaidoille, ettei pelaajia voi hankkia summamutikassa, vain koska lompakosta löytyy muutama euro enemmän.

Seuran fanien onneksi punapaidat ovat jo tehneet ison nipun jatkosopimuksia. Hyvän kauden pelanneet Corey Elkins ja Iiro Pakarinen, sekä luottopuolustaja Toni Söderholm jatkavat punaisessa paidassa myös ensi kaudella. Tulevaisuus näyttää siis valoisammalta, mutta vielä ei olla selvillä vesillä.

Tällä hetkellä HIFK:n täytyy kysyä itseltään vain yksi kysymys: mitä on HIFK?

» Lähetä palautetta toimitukselle

Lue myös