Sain talvella kunnian olla Malmössä katsomassa, kuinka Nuoret Leijonat nujersi Ruotsin alle 20-vuotiaiden MM-finaalissa. Jäällä dominoi Eurooppa, mutta kisatapahtuman ottivat haltuun kanadalaiset.
Tietämätön olisi voinut luulla, että kisat pelattiin vaahterapaitojen kotimaassa. Arviolta kahdentuhannen kanadalaisfanin lisäksi paikalla oli iso liuta maan mediaa, ja otteluita seurattiin tiiviisti television välityksellä kotona maailman toisella puolen. Kun Kanada ei pelannut, ammottivat katsomot tyhjyyttään, vaikka otteluita pääsi katsomaan polkuhintaan. Nej tack. Ruotsalaisia ei kiinnostanut.
Finaalilippuja hamstranneiden kanadalaisten juhlat päättyivät välieriin, joissa Suomi päihitti joukkueen selkein lukemin. Seuraavien kisojen odottaminen alkoi kuitenkin välittömästi - ovathan seuraavat kisat fanien omalla maalla.
Montreal ja Toronto kuhisevat vuodenvaihteessa. Otteluliput ovat äärimmäisen haluttuja. Alle 20-vuotiaiden kisat ovat heille sama kuin meille Suomessa aikuisten kisat (ilman lipunhintafarssia).
Miksipä ei. Nuorten kisoissa ei nähdä pitkän kauden väsyttämiä kehäraakkeja eikä menneitä tulevaisuuden lupauksia. Nuorukaiset pelaavat iloista, hyökkäävää peliä, ja tulevat supertähdet väläyttelevät parastaan niin maalinsuulla kuin kentälläkin.
Ja minä pidän myös äsken moittimistani jokakeväisistä MM-kisoista. Kansainvälisten pelien seuraamisessa on aina sitä jotain, ja on kunnia Suomelle saada järjestää näitä huipputurnauksia. Reilun vuoden päästä saamme jälleen seurata, kuinka kiekkomaailman - nuoret - huiput iskevät yhteen maamme halleissa.
Ikänsä puolesta mukana ovat todelliset suurlupaukset ja kilpakumppanit Connor McDavid ja Jack Eichel. Suomalaisen juniorityön tämän hetken lupaavimpia tähtiä tuosta ikäluokasta ovat esimerkiksi Kasperi Kapanen, Mikko Rantanen ja Aleksi Saarela. Nuorukaisia, jotka saattavat olla joskus maailman parhaita. Ja loistokasta katseltavaa he ovat jo nyt.
Kyllä, kisoihin on vielä aikaa. Mutta suomalaisilla on nyt mahdollisuus hoitaa kisojen markkinointi ja toteutus niin laadukkaasti, että suomalaiset ottavat Nuoret Leijonat omakseen. Näissäkin MM-kisoissa saa ja kannattaa kaivaa pahvikypärä esiin ja suunnata hallille, jos se on se oma tapa kannustaa. Ja hei musiikkiväki, kisarenkutuskin tarvittaisiin ajamaan meidät kaikki hulluiksi.
Talvisen mestaruushuuman jälkeen kiinnostusta voisi löytyäkin. Suomeen taatusti vaeltavien kanadalaismassojen seuraksi halleille sopii myös roppakaupalla innokkaita leijonafaneja.
