Mielipide

Haaveet kaatuvat Kajaanissa

MESTIS / Kolumni
Urheilun ja jääkiekon yksi suuri hienous on niiden herättämät suuret tunteet. Kun jonkun joukkueen edesottamuksia seuraa ja joukkueen takana seisoo, elää vahvasti kannattamansa joukkueen sykkeessä mukana. Ehkä se maailma myös värittyy hieman niiden joukkueen väristen lasien läpi.

Intohimo ja tunne ovat joukkueurheilun antamia huumeita, jotka antavat nauttijalleen paljon mutta tappion hetkellä hetkellisesti musertaa, kunnes seurauskollisuus ja yhteenkuuluvuuden tunne yhdistyvät jälleen uuteen nousuun. Ehkäpä sitten ensi kaudella on meidän vuoro.

Tunne vie mukanaan ja maailman realiteetit välillä unohtuvat. Tämä on siis faniudessa sitä parasta, mutta seuran toimistolla tämä adrenaliinin tuoksuinen huuma on vaaraksi.

Liian usein budjettien ja menojen ja tulojen Excel-sekamelskaa vahvemmin urheilujohtamista ohjaa tämä oman joukkueen menestymisen kiima.

Valitettavan usein se sokaissee seurajohtajat ja pistää ottamaan taloudellisia riskejä, joiden toivotaan raukeavan vailla totuuspohjaa tehtyjen ylioptimististen tuloslaskelmien ja yleisökeskiarvojen turvin. Tällöin tunne vie ja järki jää taka-alalle.

Kajaanissa ollaan vuosituhannen alkupuolelta asti saatu nauttia Mestis-kiekosta, ja myös menestys on näiden vuosien aikana hellinyt linnapaitoja. Kruununa Mestis-mestaruus keväällä 2007.

Onko menestyksen myötä toimistolla syyllistytty vauhtisokeuteen? Onko nykyinen taloudellinen ahdinko, joka on päättämässä joukkueen Mestis-taipaleen, vain epäonnistuneiden ratkaisujen summa, joita on koetettu lopulta paikata yhä isommilla taloudellisilla riskeillä?

Tätä on vaikea arvioida, sillä kuten tapoihin kuuluu, totuutta seuran talouden tilasta on varjeltu viime vuosina velloneista huhuista huolimatta kuin Pohjois-Korean ydinohjelmaa. Tämän takia tämä omankin aamupäiväni kerralla seisauttaneen uutisen tuoma tuska on monelle fanille lähes sietämätön.

Miten kukaan voisikaan varautua sellaiseen, jonka ei tiedä edes olevan mahdollista? Etenkin, kun seura on kaikkien talousongelmiensa keskellä kasannut ensi kaudeksi joukkuetta, joka olisi takuulla nostanut Hokin lipun liehumaan jälleen kunniakkaasti Mestiksen kärkisijoille.

Näyttääkin siltä, että Hokin taru on tällä erää päättymässä samalla surullisella tavalla kuin niin monen muunkin kiekkoseuran taival viime vuosikymmeninä. Muistoissa ovat Kärppien, KalPan, Bluesin ja vaikkapa Jokipoikien tarut, jotka aikanaan katkesivat huonoon taloudenpitoon ja ylisuuriin riskeihin.

Miten seurajohtamisessa aletaan viimein oppia virheistä, joita on tehty kerta toisensa jälkeen aina yhtä ylioptimistisessa hengessä?

Milloin järki ja talouden realiteetit voittavat seurajohtamisessa tunteen, jottei taas vuoden kuluttua jokin perinteikäs seura kaadu samalla tavalla taloudenpidon tuulisilla ja täynnä karikoita olevilla vesillä.

» Lähetä palautetta toimitukselle

Lue myös