FPS:n kausi olisi voinut lähteä paremminkin liikkeelle, sillä heti kauden alussa herättiin kylmään todellisuuteen. Pekka Laksola hyppäsi FPS-ruoriin samana päivänä kun joukkue aloitti harjoituspelit, eikä näin ollen FPS:lla ollut valmistautumisaikaa tulevaan kauteen edes sitä paria viikkoa, joka yleensä Forssassa on totuttu näkemään. Harjoitusottelut kuluivat jäitä poltellessa toisiinsa tutustuessa, ja tämä näkyi myös taululla. Kaksi voittoa kahdeksasta harjoitusottelusta, molemmat sarjan heittopussiksi osoittautunutta UJK:ta vastaan kielivät vaikeasta alusta.
Runkosarjan ensimmäisen kotivoiton jälkeen FPS luisui kolmen ottelun tappiokierteeseen, josta se kuitenkin palautti itsensä puolestaan kolmen ottelun tappiottoman putkeen. Tappioputken katkaisi yllättäen maalipuiden välissä Mestis-debyyttinsä tehnyt Juha-Matti Taponen, joka paikkasi kauden heikosti aloittanutta Pasi Keinästä tolppien välissä. Taponen vakuutti otteillaan heti alkumetreillä tuoden pinnat Hyvinkäältä, jota seurasi pari hyvää esitystä maalilla Keinäsen haparoidessa. Kuusi ottelua tarvittiin Keinäsen syrjäyttämiseksi ykkösvahdin pestistä, eikä Taponen vieläkään ole postiaan valmis luovuttamaan suosiolla.
Pelaajaruletti pyörähtää
Lokakuun puolessa välissä alkoivat loukkaantumiset seurata toisiaan, kun ensin hyviä otteita esittänyt Rami Jokinen joutui sairaslomalle murrettuaan pohje- ja sääriluunsa harjoituksissa. Jokisesta tuli pitkäaikaispotilas vähintään jouluun asti, mikä pakotti seurajohdon kokoonpanomuutoksiin. Yhtenään Forssassa juoksi Tapparasta pilkitty Ville Hämäläinen, joka tosin ei ollut nimensä veroinen. Tapparassa vilttiketjuun jääneen Hämäläisen otteista näkyi selkeästi pelituntuman puute, mutta suurin ongelma olikin se, ettei se tuntuma näyttänyt yhtään sen kummoisemmalta, kun Hämäläinen oli jo kolmannella visiitillään FPS:ssa yli 10 ottelua pelanneena.
Karusellissä kävivät myös HPK:sta Juhamatti Yli-Junnila, joka eittämättä oli positiivisimpia vahvistuksia FPS:n riveissä - kuten myös samasta seurasta aiemmin kaudella muutaman ottelun visiitillä käväissyt Olli Sillanpää. Myös Helsingistä saatiin vieraita, kun Mikko Kurvinen tuli hakemaan pelituntumaa loukkaantuneen selkänsä jäjiltä. Omassa päässä täysin kädetön Kurvinen oli varsin jämäkkä kaveri ottamaan miehensä, ja hän hallitsi puolustusta isännän ottein - kunhan vain ei joutunut kiekon kanssa tekemisiin. IFK:sta myös kävivät AP Lamberg, Arttu Luttinen, Eetu Holma sekä Joni Purola, mutta yksikään heistä ei juuri jättänyt lähtemätöntä vaikutusta kotiyleisöön.
Oman lusikkansa soppaan löi Forssaan palannut Andrei Makrov, joka hölmöili itselleen viiden ottelun pelikiellon ja omalta osaltaan vaikutti FPS:n vaihtuvuuteen. Sentään toinen paluumuuttaja Jussi Eloranta palasi FPS:aan samoihin aikoihin, joten akuuttia hätää laiturille ei juuri ollut. Ovet kävivät molempiin suuntiin, ja lopulta nähtiin kotiottelussa KooKoota vastaan sellainenkin harvinaisuus, että terveitä miehiä jäi ulos kokoonpanosta peräti neljä, kun lainamiehiä oli enemmän kuin riittävästi.
Putoamispeikko
Suuri pelaajavaihtuvuus on tuonut mukanaan kysymyksiä joukkueen kyvystä pelata yhtenä joukkueena, kun oikeastaan missään vaiheessa ei ole kyetty pelaamaan useampaa ottelua putkeen samoilla vitjoilla. Tuloksena on 10. sija sarjataulukossa, eikä putoamisviivaan ole kuin kaksi pistettä. Osaltaan suuren pelaajavaihtuvuuden syynä olivat tietysti loukkaantumiset ja pelikiellot, mutta jossakin on menty vikaan kun em. KooKoo-ottelussa terveitä kavereita jäi lähes kentällinen pukematta. Maalivahtipalettia sekoittamaan tuotiin Jaakko Huhti Ilveksen A-junnuista, mutta onneksi Huhdin tulo parin ottelun lainalle ei sekoittanut Taposen pasmoja ja ykkösvahti jatkoi varmoja otteitaan.
Mestiksen ja SM-liigan väliset siirrot menevät kiinni tammikuun lopussa, jonka jälkeen alkaa Forssassa kylmä rinki kerääntyä perseen alle, mikäli tässä pelaajavaihtuvuudessa ei saada kerättyä tasaiseen tahtiin pisteitä tammikuun aikana. Laksolan puheet ennen kauden alkua antoivat ymmärtää joukkueen parantavan mitä pidemmälle kausi etenee, ja nyt on tuloksien aika. Varsinkin luokaton ylivoimapeli on vaivannut FPS:aa ja siihen olisi löydettävä lääkkeitä. FPS on tehnyt ainoastaan 15 ylivoimamaalia tällä kaudella, minkä lisäksi surkeasta ylivoimasta kertoo vastustajan alivoimaosumien määrä: seitsemän - tasoissa pohjasakassa UJK:n kanssa.
Tulosta olisi aika tulla, sillä kohta tulee kiire. Päätähtäimenä kevätkaudelle lienee sarjapaikan säilyttäminen, joka olisi syytä varmistaa jo hyvissä ajoin, ettei Forssassa jouduta katselemaan karsintoja. Toivottavasti ei tarvitse tällä kaudella mennä tuolle nitropurkille, sillä Suomi-Sarjaan putoaminen tuskin paljoa kiinnostaisi jo nyt harvalukuista forssalaisyleisöä. Toisaalta myöskään pudotuspeliviivaan ei ole kuin neljän pisteen ero, mutta siihen taisteluun päästäkseen FPS:ssa täytyy tapahtua aika vähän, jotta pleijereihin olisi asiaa. Ei loukkaantumisia, ei ylimääräisiä siirtoja.
