Florida Panthersin viime kausi oli historiallinen. Pitkän korpivaelluksen jälkeen joukkue palasi pudotuspeleihin divisioonavoittajana. Pudotuspeleissä kokemattoman ryhmän matka katkesi jo avauskierroksella, mutta kokonaisuutena kausi sujui kiitettävästi.
Se ei kuitenkaan riittänyt Panthersin johdolle. Pelkkä menestys ei tuonut tyydytystä sikariportaalle, vaan menestyksen olisi pitänyt tulla näyttävällä pelillä.
Ongelma vain on siinä, ettei Panthersin materiaalilla voi saavuttaa menestystä näytöstyyliin. Gerard Gallantin suurin arvo joukkueelle oli puolustuspelin tiivistäminen koko viisikon operaatioksi. Tiivis puolustuspeli yhdistettynä loistavaan maalivahtityöskentelyyn loivat pohjan menestykselle. Tämän ymmärsi myös entinen GM Dale Tallon.
Muutoksen tuulien ensimmäinen puhallus nähtiinkin jo kauden päättymisen jälkeen, kun vanhan liiton Tallon sai siirtyä "nykyaikaisemman" Tom Rowen tieltä. Toimitusjohtajana Rowe aloitti joukkueen aggressiivisen uudistamisen pelaavampaan suuntaan.
Potkut olisi voinut vielä ymmärtää, mikäli taustalla olisi ollut joku suurempi suunnitelma pelin kehittämiseksi.
Gallantin luottomiehistä kapteeni Willie Mitchell joutui päättämään uransa, Erik Gudbranson lähetettiin Vancouver Canucksiin, Dmitri Kulikov Buffalo Sabresiin ja Brian Campbell lähti sopimuksen päätyttyä Chicago Blackhawksiin. Menestyksen Floridaan tuoneen puolustuksen rungosta poistui kaksi kolmasosaa.
Toki liikennettä oli myös joukkueeseen sisään, mutta näyttävyyteen ja tehokkuuteen tähtäävä johtoporras unohti hankkia ne Mitchellin ja Gudbransonin tapaiset pelaajat, jotka uurastavat alivoiman tukipilareina tai pelaavat vaikka ottelun kaksi viimeistä peliminuuttia yhteen soittoon joukkueen puolustaessa maalin johtoa.
Tämä kausi sai tummia pilviä ylleen jo ennen ensimmäistäkään luistimenpiirtoa, kun ydinpelaajista Jonathan Huberdeau sekä Nick Bjugstad loukkaantuivat. Heistä Bjugstad on vasta palannut kaukaloon ja Huberdeau parantelee itseään vielä hyvän tovin.
Otteet itsessään ovat jättäneet jossain määrin toivomisen varaa, mutta viime kaudella vuoden valmentaja -äänestyksessä toiseksi sijoittuneen Gallantin potkuissa menestys juuri nyt on sivuseikka.
Potkut olisi voinut vielä ymmärtää, mikäli taustalla olisi ollut joku suurempi suunnitelma pelin kehittämiseksi. Nykytilanteessa sitä ei ole.
Rowe ei ole meritoitunut valmentaja, joka haastavassa tilanteessa hyppää penkin taakse muuttamaan kurssia. Kannuksensa mies on hankkinut lähinnä AHL:ssä, jos ei meriiteiksi lasketa kolmea apuvalmentajana vietettyä kautta Carolina Hurricanesissa. Päävalmentajakokemusta NHL-ympyröistä ei ole yhtäkään ottelua.
Mikäli nykytahti jatkuu, Panthersista on muodostumassa jälleen yksi malliesimerkki, kun kiekkoilullisista asioista lopullisen päätäntävallan kantavat rikkaat, mutta lajista ymmärtämättömät ihmiset. Panthersin tapauksessa omistajat, jotka haluavat kaiken heti ymmärtämättä pelin lainalaisuuksia.
Tallon käytti vuosia Panthersin viime kauden kukoistuksen rakentamiseen, Gallant muovasi Tallonin rakentaman joukkueen yhtenäiseksi ryhmäksi. Nyt johtoporras on vauhtisokeudessaan lakaisemassa maton alle vuosien työn. Tämä kaikki vain seksikkyyden tähden.
