Kestomenestyjä Vaasan Sport eteni odotetusti loppupeleihin saakka, eikä tiellä loppujen lopuksi ollut suurempia haasteita. Puolivälierissä TUTO lähti lauluun suoraan neljässä ottelussa, eikä välierävastus KooKoostakaan ollut kaatamaan kotkapaitoja kuin kerran.
Jokipoikien taival pudotuspeleissä puolestaan ollut yllättävänkin pitkä. Loppurunkosarjan surkeasti esiintynyt joensuulaissakki onnistui kampeamaan paikallisvastustajansa jatkopeleistä kukistamalla ensin avauskierroksella SaPKon ja välierissä Jukurit.
Puolustamalla voitetaan mestaruuksia?
Välieräsarjassa Jukureita vastaan Jokipoikien vahvaksi osa-alueeksi nousi puolustus. Jukurit hallitsi peliä lähinnä kulmissa joensuulaisten puolustaessa aluettaan sisäpuolelta. Lars Volden peitti viimeisenä lukkona maalinsa erinomaisesti, ja pakisto siivosi irtokiekot eleettömän varmasti pois norjalaisen maalilta.
Varsinkin viimeisessä ottelussa koko viisikon puolustusvalmius löytyi välittömästi pelivälineen siirryttyä vastustajalle. Tätä taustaa vasten ei olekaan ihme, että Jukureiden maalit välieräsarjan neljässä ottelussa jäivät kuuteen.
Maalivahtipelissä ei ole Vaasassakaan moittimista. Joni Puurula parantaa pelien panosten kasvaessa. Isoin puute on mailapelin heikkous, minkä takia Sport joutuu paljon ottamaan aloituksia omassa päässä. Toisaalta Sportin aloittajat ovat Mestiksen parhaimmistoa, mutta ei hekään voi jokaista oman pään aloitusta voittaa.
Vaasalaisryhmän huikea hyökkäysarsenaali tulee olemaan valtava pala purtavaksi ärjypuolustajille.
Hyökkäyksessä kiekko liikkuu myös mallikkasti, mutta tietty fyysisyyden ja röyhkeyden puute on painolastina. Maalille ei aina ajeta kiilto silmissä, ja siksi Sport ei olekaan menestynyt räkämaalien teossa. Toisaalta Sport pystyy pitämään kiekkoa pitkiäkin aikoja itsellä hyökkäyspäässä, niin paikkoja syntyy syöttelemälläkin paljon.
Jokipoikien puolustuksen kaksi ensimmäistä paria ovat ehdotonta Mestiksen eliittiä. Ykkösparissa häärivät tasaisen varma Rony Ahonen ja monivuotinen Jokipoikien pakiston kiekollinen johtohahmo Matti Näätänen. Toisen parin muodostavat sähäkkä Jarkko Näppilä ja seuraikoni Jarkko Immonen. Kolmannessa parissa luutivat Ville Hyvärinen ja Jani Oinonen, jotka täyttivät ruutunsa miehekkäästi mikkeliläisiä vastaan. Tosiasia kuitenkin on se, että pakiston huippuvire ei kestä loukkaantumisia, varsinkaan suuria minuutteja urakoivien kärkiparien osalta.
Sportin kiekollinen peli onkin toiminut mainiosti. Etenkin hyvin kiekkoa liikuttavat pakit ovat pitäneet vastustajan karvaukset aisoissa ja avanneet hyökkääjille kiekkoa mallikkaasti illasta toiseen. Pakistolla on valmennukselta valtuudet pelata rohkeasti jos tarvii, mutta kanttia löytyy lyödä pitkä kiekko tarpeen vaatiessa.
Fysiikkaa ja kemiaa
Jokipoikien joukkue on valmistettu tuleviin koitoksiin fysiikan puolesta hyvin. Jokipoikien yhdessä naapuriseura Joensuun Katajan kanssa pestaama fysiikkavalmentaja Harri Yrttiaho on tehnyt joukkueen kanssa loistavaa työtä. Pudotuspelien aikana joukkueesta on paistanut väsymys ainoastaan yksittäisten vaihtojen tasolla, vaikka vastaan onkin asettunut kovan intensiteetin SaPKo ja Jukurit.
Joukkueen hyvä fyysinen kunto ei välttämättä yksistään pelejä ratkaise, mutta se luo mahdollisuudet toteuttaa Mikko Haapakosken pelitapaa.
Ihminen on psykofyysinen kokonaisuus, ja hyvää fysiikkaa täydentää myös se tosiasia, että joukkueen mentaalipuoli on kunnossa. Jokipojat on edennyt nousujohteisesti pitkin kautta. Kauden alun yksilöistä on muokkautunut tiivis joukkue, jossa kemiat pelaavat. Pelaajista aistii hyvän tunnetason, ja joukkue viettää myös vapaa-aikaa tiiviisti yhdessä.
Sportin etuna nähtäköön se, että seura on saanut pelata koko pudotuspelitaivaansa terveellä miehistöllä. Vain muutamia nelosketjun pelaajia on joutunut vaihdunnan kohteeksi. Vaasalaisten paletissa onkin selkeä kaava: kolme ensimmäistä ketjua hyökkää ja neljäs keskittyy likaiseen työhön. Leveä materiaali tuo mukanaan sen, että aina löytyy ratkaisijoita.
Ei ole sattumaa, että joensuulaiset ovat useasti kääntäneet tiukkoja pelejä itselleen loppuhetkillä tullen rinnalle ja ohi. Oletettavasti myös finaalit tarjoavat Jokipojille mahdollisuuksia kääntää pelejä sielun ja ruumiin voimin.
Nähdäänkö Joensuussa nälkää?
Ottelusarjan kannalta ratkaisevaksi tekijäksi nousee Jokipoikien tahtotaso. Joukkue on asettanut tavoitteekseen mestaruuden, mutta voittokulku finaaleihin on kuitenkin ollut yllätys. Yllätys ei puolestaan ole se, että Sport haki tänäkin vuonna finaalipaikkaa- sekä viime kaudella penkin alle mennyttä liigakarsinnan uutta yritystä.
Kauden alla Jokipoikia povailtiin ylemmän keskikastin joukkueeksi ja pudotuspelien alkaessa tien piti nousta pystyyn viimeistään välierävaiheessa. Näin ei kuitenkaan käynyt. Joukkue yllätti kaikki ja varmaan itsensäkin.
Joensuussa puhutaan SM-Liiganoususta, muttei tämän kevään asiana. Seuran tavoite on ollut vakiinnuttaa paikkansa Mestiksen kärkijoukkueena. Tämän osalta kausi on onnistunut jo nyt. Finaalisarjassa tarvitaan jälleen kurinalaista pelaamista vaihdosta toiseen ja itsensä likoon laittamista. Pienikin hyvänolontunne nutun sisällä sabotoi näiden vaatimusten toteuttamista tavalla, johon joukkueella ei missään tapauksessa ole varaa.
Kotiedin merkitys nousee uusiin sfääreihin juuri tässä sarjassa. Ensimmäinen matsi käydään sunnuntaina, josta sirkus matkaa Joensuuhun jo maanantai-illaksi. Jokipojille tulee bussikilometrejä taas tuhansittain, joten ensimmäiseen kotiotteluunsa ärjypaidat eivät päässe aivan vetreimmillään.
Vaasan infernaalinen kiekkohuuma on ollut aistittavissa jo aiemmissa sarjoissa, mutta on selvää, että mitä pidemmälle kevät etenee, sitä villimpänä rantaruotsalaisten hornankattila käy. Joensuulaisveskari Volden asteleekin täysin uuteen tilanteeseen, joten nähtäväksi jää, kestääkö nuorukaisen pää puna-armeijan painostusta.
Arvio finaalisarjasta:
Yhtenä suurista ennakkosuosikeista kauteen lähtenyt Sport ei jätä epäselväksi, kumpi joukkue on valmiimpi karsimaan liigapaikasta. Hurjan infernon siivittämänä vaasalaiset onnistuvat kaatamaan Jokipojat otteluvoiton 3-1 ja nostelemaan jälleen kerran Mestiksen mestaruuspyttyä.
