Vahdinvaihto Turussa
Vuosituhat vaihtui Turussa satumaisen hienoissa merkeissä. Joukkueen peräsimeen palannut kuningas Midas johdatti TPS:n kolmeen peräkkäiseen mestaruuteen ja varmisti paikkansa suomalaisen jääkiekon historiankirjoissa. Aika aikaa kutakin ja Jortikka ilmoitti hyvissä ajoin jättävänsä TPS:n kolmen menestyksekkään kauden jälkeen.
Tilalle nostettiin hänen koulutuksessaan ollut parivaljakko Kari Jalonen - Hannu Virta. Uudenkarheat liigavalmentajat joutuivat hieman ikävään välikäteen TPS:n menetettyjen pelaajien listan oltua paljon tulevia pitempi. Onneton alkukausi kääntyi loppua kohti positiivisemmaksi ja kanadalaisvahvistusten myötä Turussa eläteltiin toiveita mitalista. Mitali jäi kolmen maalin päähän HPK:n voitettua TPS:n pronssiottelussa maalein 3-1 ja valmistautuminen uuteen kauteen alkoi.
Loppukeväästä fanien tunnelmat olivat korkealla. Välivuosi oli ohi, uudet valmentajat ajettu sisään ja nyt satsattaisiin täysillä uuteen kauteen. Toisin kävi. Koko kanukkitrio poistui Turusta jättäen pahan maun molemmille osapuolille. Fanien optimismi pysyi - kyllähän tilalle tulisi uusia miehiä. Kevään alkaessa vaihtua kesäksi alkoivat suupielet kääntyä alaspäin. Suomen paras maalivahtikaksikko lähti ulkomaille, pakisto hajosi päreiksi ja seurajohto pyöritteli peukkujaan. Uskoa löytyi yhä.
Tulopuolelle huhuttiin pelimiehiä Timo Pärssisestä koviin ulkomaalaisvahvistuksiin. Optimismi katosi suurimmalta osalta taivaan tuuliin kun joukkueen vahvistukset jäivät parikin astetta odotetuista, eikä oikeastaan kukaan jaksanut uskoa enää mitalimahdollisuuksiin. Seurajohdon aloittessa "näillä mennään"-mantran hokemisen vaihtuivat optimismin rippeet pettymykseen ja raivoon.
Materiaali heikkenee... jälleen kerran
Turussa lähdetään siis liigakauteen 2002-2003 huonoimmissa tunnelmissa miesmuistiin. Odotetut ja kaivatut nimivahvistukset loistavat poissaolollaan ja joukkueen ilme on aika erilainen kuin aiempina vuosina.
Nopea vilkaisu pelaajaluetteloon kertoo, että TPS menetti jälleen kerran liudan tärkeitä pelaajia. Erityisesti puolustuksesta jäi jäljelle vain muistot. Lisäksi Suomen paras maalivahtikaksikko Norrena - Niittymäki menetettiin. Tilalle saatiin muutama pelimies, muutama kysymysmerkki ja muutama nuori lupaus. Nopeasti vilkaistuna saldo on reippaan negatiivinen, mutta toisaalta Turussa on tähän jo totuttu.
Nyt punnitaankin Kari Jalosen kyky toimia pelaajien kehittäjänä edeltäjiinsä verrattuna. Apunaan hänellä on lähes kaiken mahdollisen kokenut Hannu Virta, joka on puolustajien kasvattajana liigan eliittiä. Uutena miehenä trioon liittyy nuorisopuolella viime vuosina vaikuttanut Seppo Suoraniemi, jonka useammatkin kiekkofanit varmasti muistavat huimasta äänenvoimakkuudestaan. Suoraniemi ja Jalonen ovat molemmat saavuttaneet menestystä nuorisovalmennuksessa, joten täysin toivoton ajatus nuorista lahjakkuuksista ei ole.
Varsinaisia nimimiehiäkin listasta löytyy. Kimmo Peltonen nousi jo HPK:ssa maajoukkueeseen ja nyt Hannu Virran ohjauksessa miehen odotetaan nousevan liigan puolustajaeliittiin. Odotukset eivät välttämättä ole turhia. Tuomas Grönman ja Joni Lius edustavat terveinä omien pelipaikkojensa korkeampaa tasoa. Harjoituspeleissä Lius on ollut kovassa vireessä, mutta Grönmanin harjoitukset päättyivät jalkavammaan, jota hoidetaan levolla.
Ulkomaalaisiakin Turkuun saatiin peräti kaksi. Norrenan ja Niittymäen tilalle tolppien väliin luistelee Jason Elliott. Detroitissa luukkuja availlutta maalivahtia pidetään Hockey Townissa kovana lupauksena ja onnistuneena TPS:n hankintana. Suomessa mies ei ole saanut samanlaista arvostusta, mutta hyvin mennyt harjoituskausi ja tiettävästi inhimillinen hintalappu kertovat että kyseessä tosiaan voi olla löytö isolla L:llä.
Tryout-sopimuksella joukkueeseen liittynyt Sergei Jerkovitsh edustaa puolustuksessa yhdistelmäpakastin-osastoa. Mies on suuri, ruma ja oletettavasti ilkeä. Harjoituskaudella mies ei juuri jäähyaition ovia tai kaukalon seiniä heilutellut, mutta tämä voidaan pistää tärkeän näyttöpaikan piikkiin. Nyt kun sopimus on valmistunut, Jerkovitsh toivottavasti keskittyy omaan peliinsä ja tekee TPS:n maalin edustasta hyvin, hyvin epämiellyttävän paikan hyökkääjille.
Taskuraketti Niko Mikkola on myös vanhan koulukunnan kannattajille tervetullut näky. Turussa kultti-idolin maineeseen aikoinaan kohonnut Mikkola teki Jokereihin siirryttyään itselleen samoilla avuilla Turussa leegion vihollisia. Laidat ja vastustajien hampaat heiluivat maaliverkon ohella, joten samanlaisten otteiden jatkuessa ei ole vaikea povata Nikon nousevan nopeasti B2:n idoliksi.
Jussi "Kimmon veli" Timonen hankittiin Turkuun tulevaisuutta varten, mutta seurajohto on yllättynyt positiivisesti miehen otteista harjoituspeleissä. Ei tulisi suurenakaan yllätyksenä mikäli herra Timonen pukisi TPS:n paidan päälleen SM-liigassa vielä syksyn aikana.
Uusien miesten lisäksi Turussa odotetaan kovaa panosta nuorilta pelimiehiltä. Kaksikko Koivu - Kankaanperä on valmennuksen suunnitelmissa kirjoitettu suurilla kirjaimilla ja alleviivattu pariin kertaan. Samaten viime kaudella hieman paikallaan polkenut puolustajalupaus Markus Seikola toivottavasti jatkaa edelliskauden kehitystään ja ottaa paikkansa TPS:n luottopakkina.
Uudet ennakkotunnelmat
TPS on ajautumassa vuosi vuodelta enemmän ja enemmän uusiin tuuliin. Viime kaudella Turussa oli ensimmäistä kertaa kymmeneen vuoteen päävalmentajana joku muu kuin Hannu Jortikka tai Vladimir Jursinov. Kari Jalonen ajoi sisään omaa, agressiivisempaa pelityyliään mutta joukkue ei aivan ollut valmentajansa näköinen. Tällä kaudella on toisin.
Joukkueesta löytyy toki taitoa, mutta ilme on selvästi muutettu taklaavampaan ja agressiivisempaan suuntaan. Tämän näkemyksen vahvistaa myös keskustelu seurajohdon kanssa. Turussa on päätetty tarjota kannattajille viihdettä joko maalien tai ainakin vauhdikkaan pelin myötä. Ei välttämättä huono resepti. Muutoksen tuulet tulevat lähivuosina jatkumaan, sillä päävalmentaja Jalosen tulevaisuus näyttää miehen itsensäkin julkisesti myöntämänä epävarmalta. Kannattajana täytyy toivoa eniten jatkuvuutta valmennustiimiin. Mikäli Jalonen jättää joukkueen tämän kauden jälkeen, projekti jää pahasti kesken ja uusi valmentaja saa työstettäväkseen oudon joukkueen. Nämä ovat kuitenkin tulevaisuuden kysymyksiä.
TPS ei lähde missään tapauksessa kauteen ennakkosuosikkina tai edes suurena haastajana. Joukkueen rooli on korkeintaan musta hevonen, mikäli pelaajarinkiä vahvistetaan kauden aikana muutamalla kovalla pistemiehellä tai profiilipakilla. Turussa kiertää sitkeitä huhuja juuri näiltä tiimoilta, joten kauanko "näillä mennään"?
Harjoitusottelut ovat sujuneet vuoristoradan kaltaisesti. Hienoa voittoa on seurannut hämmentävä tappio, mikä toisaalta on täysin odotettavissakin tässä vaiheessa syksyä. Vaikka suurempia johtopäätöksiä ei kannatakaan vielä vetää, ei harjoituskaudesta jäänyt suuhun kovin pahaa makua. Asenteen ja roolituksen osuessa kohdalleen TPS voi hyvinkin yllättää monet epäilijöistään ja sijoittua kauden päätteeksi yllättävän korkealle. Joka tapauksessa kaudesta on tulossa mielenkiintoinen paluumuuttajien, uusien tuttavuuksien, jenkkimaalivahdin ja kevään kotikisojen myötä. Kiekko jäähän, mennään jo!
