Jokainen jääkiekkoihminen ympäri maailman toivoisi varmasti, ettei pelaajien päävammoista tarvitsisi käydä keskustelua näin paljon mitä nyt käydään.
Kotimaisen Liigan pudotuspelit ovat olleet itse pelinä huikeaa viihdettä alusta asti, mutta muun muassa Tommi Huhtala, Pasi Puistola, Max Wärn ja Anssi Löfman ovat olleet isoimmissa otsikoissa aivan muista kuin pelillisistä syistä.
Päävamma, virallisemmalta termiltään aivotärähdys, suomeksi lievä aivovamma. Erään tilaston mukaan pelkästään Liigassa saa kauden aikana noin 60 pelaajaa kyseisen merkinnän sairaspapereihinsa. Se on aivan liikaa.
Minä – monen muun jääkiekkoihmisen tavoin – olen herännyt oikeastaan vasta viimeisen kahden kauden aikana siihen, että lähes jokaiselta kiekkokierrokselta kantautuu näitä valitettavia uutisia. Syyksi on tarjottu milloin taklaajan vastuuta, taklattavan vastuuta ja joustokaukalon puuttumista. Nämä kaikki ovat aivan varmasti edesauttamassa näitä vakavia loukkaantumisia – mutta.
Vauhti. Jääkiekko on maailman nopein pallopeli. 30 vuodessa vauhti kiekkokaukalossa on kasvanut moninkertaiseksi. Jokainen fysiikan lakeja tunteva tietää, mitä vauhdin kasvaminen tarkoittaa törmäyksen sattuessa. On eri asia kaatua kävellessä kuin mopon selästä. Onko varusteiden turvallisuus parantunut 30 vuodessa? On. Samassa suhteessa kuin vauhti? Ei.
Kun huippuunsa viritetyt, lihasmassalla kroppansa valelleet jääkiekkoilijat osuvat nykyisellä vauhdilla laidan läheisyydessä toisiinsa – oli joustokaukaloa tai ei – on aina riski, että syntyy rumaa jälkeä. Siis vaikka kumpainenkin osapuoli suorittaisi kyseisen tilanteen kaikkien taiteen sääntöjen mukaan.
Ihmisen pään evoluutio ei ole todistettavasti muuttunut vuosikymmenten aikana törmäyksiä paremmin kestäväksi. Sitä vastoin vauhti ja siten törmäysvoima ovat kasvaneet jääkiekossa "potenssiin". On siis selvää, että nykyisillä vauhdeilla ja säännöillä ei päävammojen määrän kasvua voida vähentää tarpeeksi, puhumattakaan pysäyttää kokonaan.
Nyt olisi korkea aika koko jääkiekkoilevan maailman nokkamiesten istua yhteiseen pöytään ja alkaa pohtia tosissaan, millä keinoin kyseinen suuntaus voidaan muuttaa radikaalisti. Nykyinen tie ei voi jatkua. Tai jääkiekkoa ei oikeasti voi enää suositella alle kymmenvuotiaalle lapselleen terveellisenä urheilumuotona.