Harjoituskaudella Diskos pelasi pari hyvää ottelua, ja tämä sai kannattajat toivomaan pelaajien nopeaa kehittymistä ja sitä kautta myös joukkueen menestymistä. Vaikka sarja alkoikin kuudella tappiolla, punapaitojen peli parani kauden alussa lähes silmissä, eikä syytä epätoivoon vielä näyttänyt olevan.
Voittamisen kynnys ylitettiin Sportia vastaan pelatussa kotipelissä 10. lokakuuta, ja siitä alkoi Diskoksen hyvä jakso. Vieraspelit UJK:ta ja Ahmoja vastaan olivat hyviä, vaikka toivatkin vain yhden pisteen. Niiden jälkeiset kolme kotiottelua päättyivät voittoihin, ja Diskos nousi hengittämään muiden alakastin joukkueiden niskaan.
Erityisen komeaa peliä nähtiin marraskuun ensimmäisenä päivänä, kun sarjan kärkijoukkueisiin kuulunut Kiekko-Vantaa kellistyi Hippoksella selvin lukemin 6-2. Ottelu oli kaiken kaikkiaan kauden värikkäin. K-Vantaan molemmat maalivahdit pelasivat kelvottomasti, ja Diskos teki harvinaiset kolme alivoimamaalia yhdessä ottelussa.
Joulutauon lähestyessä jyväskyläläisten rivejä alkoivat rasittaa lukuisat loukkaantumiset, jotka heikensivät erityisesti puolustusta. Kapealla materiaalilla pelannut joukkue väsyi ja romahti esimerkiksi vieraspeleissä kärkiyhdistelmiä Jukureita ja KooKoota vastaan pahasti. Ennen taukoa tilanne kärjistyi, ja Diskos lähti possua popsimaan viisi peräkkäistappiota niskassaan. Erityisen kirvelevä oli selvä kotitappio 1-7 Ahmoille, sillä ottelu oli häntäpään sijoitustaistelun kannalta tärkeä ja Diskos laukoi maalia kohti kaksi kertaa vieraitaan ahkerammin.
Kylmää kyytiä koko kevät
Tauolla Diskos sai rivejään paikattua ja kaatoikin heti kevätkauden avauskierroksella Kiekko-Vantaan ottaen samalla kauden ainoan vierasvoittonsa. Voiton avaimet olivat ulottuvilla myös toisessa vierailussa pääkaupunkiseudulle, mutta KJT nousi kolmannessa erässä kahden maalin tappioasemasta voittoon. Tämä ottelu toi esimakua siitä, millainen kevätkausi tulisi olemaan. Voitto oli Diskoksen ulottuvilla useissakin otteluissa – yleensä pelattaessa muita sarjan jälkipään joukkueita vastaan – mutta viimeistään viimeisen viiden minuutin aikana se aina karkasi vastustajalle.
Diskoksen keväästä tuli pitkä ja raskas. Yhtään voittoa ei K-Vantaan kaadon jälkeen enää herunut, vaan joukkue merkitsi sarakkeeseensa pelkkiä häviöitä runkosarjan 18:lta viimeiseltä kierrokselta. Diskoksen pelisuorituksissakaan ei ollut kehumista, vaan alkusyksystä tapahtunut kehitys pysähtyi. Leimalliseksi tuli otteiden heikkeneminen pelin kuluessa. Varmalta näyttänyt voitto menetettiin lopun herpaantumiseen maali-iloitteluissa sekä FPS:aa että Ahmoja vastaan. Myös KJT- ja UJK-kotipeleissä pisteet olisivat olleet saavutettavissa, mutta mustat hetket pilasivat voitonmahdollisuudet.
Toisten ja kolmansien erien synkkyyttä kevätkaudella kuvaavat tilastot. Ensimmäisten erien maaliero oli kevään otteluissa 11-26, toisten erien 15-50 ja kolmansien 16-48. Jyväskyläläisjoukkueelle olisivat siis parhaiten sopineet 20 minuutin pituiset ottelut.
Karsintasarjan Diskos avasi riemukkaasti luistelemalla Hokin kumoon koti-Hippoksella. Kolmen pelin vieraskiertue meni kuitenkin heikosti, kuten runkosarjan surkean vierassaldon perusteella osattiin pelätäkin. Kiekko-Oululta sentään irtosi jatkoaikatappiolla piste, joka lopulta pelasti jyväskyläläiset uusintaotteluun sarjapaikasta.
Jyväskylässä Diskos kaatoi karsintasarjan lopuksi ensin Kiekko-Oulun todella hermostuneella pelillä ja sitten UJK:n yhdellä kauden parhaista esityksistään. Kohtalaisen hyvin punapaidat pelasivat myös kauden ratkaisuottelussa, karsintasarjan uusinnassa Hokkia vastaan, mutta kun maalinteko tökki pahemman kerran, päättyi sekin ottelu tappioon. Liikkumisessa Diskos oli hienokseltaan kainuulaisia parempi, mutta vieraiden korkeampi taitotaso ratkaisi jyväskyläläisten putoamisen Suomi-sarjaan.
Kun jalka nousi, kulki pelikin
Kokeneiden, taitavien kiekonkäsittelijöiden jätettyä Diskoksen edellisenä keväänä ei uudelle päävalmentaja Jukka Ahvenjärvelle jäänyt juuri muita vaihtoehtoja kuin panostaa asenteeseen taidon asemesta. Käytännössä tämä tarkoitti liikkeeseen nojaavan pelitavan tuomista joukkueeseen, jonka pelaaminen oli ennen ollut lähinnä taitavien yksilösuoritusten ja ylivoimapelin varassa.
Liikkeellä onnistuttiin yllättämään muutama joukkue, mutta ongelmaksi osoittautui etenkin kevätkaudella liikkeen ylläpitäminen. Hyviä jaksoja seurasivat saman pelin sisällä huonot ja todella huonot jaksot, joiden aikana voitonmahdollisuudet yleensä menetettiin. Taidon lisäksi myös voiman puutetta yritettiin korvata kovalla asenteella, mutta siinäkään ei onnistuttu kovin hyvin. Diskos hävisi tärkeitä kulmavääntöjä ja kaksinkamppailuja, kun fysiikka ei riittänyt.
Taktiikan ja valmennuksen onnistumisen arviointi on siinä mielessä vaikeaa, että Diskoksen joukkue oli nimilistaltaan selvästi sarjan heikoin. Suuri osa pelaajista oli lähtöisin Diskoksen edelliskautisesta A-juniorien joukkueesta, joka putosi nuorten SM-liigasta. Pudotuspeleihin kauden 2001-02 Diskosta siis olisi tuskin kukaan valmentaja nostanut. Ahvenjärvi onnistui tehtävässään kohtalaisesti, sillä sarjapaikan säilyttäminen oli lopulta todella lähellä. Joukkueen kehityksen taantuminen kevätkaudella menee kuitenkin osittain valmennuksen piikkiin.
Huippuonnistujat puuttuivat
Pelaajista onnistuivat päättyneellä kaudella parhaiten ne, joilta onnistumisia odotettiinkin. Profiilipelaajat lunastivat siis osan heihin kohdistuneista odotuksista, mutta itseään ei kukaan varsinaisesti ylittänyt. Todelliset huippusuoritukset ja –onnistumiset jäivät vähiin.
Maalivahtiosastolta odotettiin paljon, eikä se varsinaisesti pettänytkään. Diskos ei hävinnyt pelejä maalivahtien takia. Toisaalta muutamasta ottelusta jäi suuhun sellainen maku, että maalivahdeilla olisi huippuonnistumisilla ollut mahdollisuus torjua pisteet jyväskyläläisille.
Puolustuksen kausi ei ollut kaksinen, vaikka hurja päästettyjen maalien määrä toki selittyy myös viisikkopelin toimimattomuudella. Tiivistä ja kurinalaista koko kentällisen peliä nähtiin oikeastaan vain satunnaisesti syksyllä ja karsintasarjassa. Osalla puolustajista ei kerta kaikkiaan ollut riittävästi hyviä ominaisuuksia tälle tasolle.
Hyökkäyspeli oli yritteliästä, mutta ei erityisen taitavaa. Maalinteko tökki, sillä parhaatkin hyökkääjät tuhlailivat paljon paikkoja. Rutinoituneita ratkaisijoita ei riveistä noussut yhtäkään. Vastahyökkäystaktiikan myötä Diskokselle aukeni kohtalaisesti läpiajoja ja 2-1-hyökkäyksiä, mutta niistäkään ei ratkaistu kovin suurella prosentilla.
Pelaaja pelaajalta
luottomiehet:
Ilkka Kallioinen (p):
Liigassakin kokeillut puolustajalupaus teki töitä sekä hyökkäys- että puolustuspäässä. Liike hyvää, kiekollinen peli varmaa. Teki puolustajista vähiten virheitä ja paikkasi niistä vähistäkin useimmat itse. Loistokkuus jäi otteista puuttumaan, mutta saavutti luottopakin aseman. Joukkueen paras plus-miinus- lukema
41, 4+3=7, 50, -21
6, 1+3=4, 2, +3
Janne Kallioinen (h):
Diskoksen edellisen kauden A-junioreista positiivisin yllätys. Taitava sentteri sai paljon vastuuta esimerkiksi ylivoiman pyörittäjänä ja esitti kiekon kanssa sellaisia temppuja, jotka toivat vanhat hyvät Diskos-vuodet mieleen. Ongelmia lähinnä liikkumisessa ja rutiinin puutteessa.
41, 8+10=18, 34, -24
6, 0+4=4, 10, +2
Eerikki Koivu (p):
Kauden alku ei sujunut kaksisesti, mutta paransi vähitellen otteitaan. Kevätkaudella yksi harvoja pelaajia, jotka pystyivät kohentamaan peliotteitaan. Liikkeissään kulmikas eikä kovin nopea, mutta iso koko auttaa. Paransi kiekollista peliään kauden mittaan. Hyvä laukaus näkyy mukavassa maalimäärässä.
31, 5+6=11, 91, -26
6, 1+0=1, 4, -2
Tero Kujala (mv):
Joukkueen isähahmo teki maalilla voitavansa, mutta ei kyennyt torjumaan montaakaan pistettä joukkueelleen. Kaiken kaikkiaan kuitenkin maalivahdeista varmempi. Parhaimmillaan ratkaisupeleissä: pelasi loistavia otteluita karsintasarjassa.
Runkosarja: 40, 0+1=1, 0, 87,06%, 5,64 m/o
Karsinta: 6, 0+0=0, 0, 90,06%, 3,02 m/o
Janne Laitila (p):
Kiekollisena erinomainen puolustaja sai ison roolin erityisesti ylivoimapelissä. Pelisilmä ja syötöt hyviä, keräsi pakeista kovimman pistesaldon. Epätasaisuus kuitenkin vaivasi, loistokkaiden otteiden vastapainoksi tuli välillä pahoja virheitä molemmissa päissä kenttää.
34, 4+12=16, 66, -28
6, 0+3=3, 6, 0
Niko Papinaho (h):
Joukkueen paras pistemies kasvoi kauden aikana Mestis-tason pelaajaksi. Taitava hyökkääjä harhautteli välillä näyttävästi ja oli joukkueen varmin viimeistelijä. Liikekin riittää tälle tasolle. Heikkouksina pieni koko ja voiman puute, joiden vuoksi vaikeuksissa puolustuspäässä. Kultakypärällä joukkueen huonoin plus-miinussaldo.
42, 11+10=21, 82, -48
6, 2+2=4, 10, -3
Riku Renko (h):
Melko nopea ja yritteliäs hyökkääjä paransi otteitaan kauden mittaan. Nousi kevään kuluessa rivimiehestä profiilipelaajaksi. Parhaimmillaan karsintasarjassa, jonka pelasi yli piste / ottelu –tahtia. Kiekollisena aika hyvä, viimeistelijänäkin kohtalainen. Hyökkääjistä paras tehotilastolukema runkosarjassa.
41, 6+7=13, 10, -22
6, 4+3=7, 0, +3
Reeti Sahlstedt (h):
Hyökkäyksen vauhtikone aloitti syksyn pirteästi, mutta oli kevätkaudella näkymättömämpi. Karsintasarjassa mies pääsi uudelleen vauhtiin ja oli joukkueen selkeä ykköshyökkääjä. Elementissään etenkin Mestiksen häntäpään joukkueita vastaan, sillä pystyi ohittamaan puolustajat pelkän vauhdin ansiosta. Kiekollisena ajoittain hyvä, mutta vastaavasti tuhlasi paljon paikkoja ja antoi harhasyöttöjä. Täytti kohtalaisen hyvin odotukset.
41, 9+11=20, 38, -34
6, 3+7=10, 4, +3
Ville Vähäsalo (mv):
Syyskaudella voittava maalivahti, mutta keväällä ei enää onnistunut yhtä hyvin. Hivenen ailahtelevaisempi kuin Kujala, mutta osoitti olevansa jo Mestis-tason maalivahti.
43, 0+0=0, 0, 88,13%, 5,25 m/o
6, 0+0=0, 0, 84,62%, 6,00 m/o
Tuomo Yläinen (h):
Joukkueen kapteeni sai suuren roolin, mutta ei onnistunut täysin. Teki hyvän laukauksensa ansiosta kohtalaisesti maaleja ja raatoi kovaa myös puolustuspäässä. Virheitä tuli kuitenkin paljon, antoi lähes joka ottelussa ainakin yhden vaarallisen harhasyötön. Mestis-tason pelaaja, mutta ei kehittynyt kauden aikana odotetusti.
43, 11+8=19, 90, -42
6, 2+2=4, 4, -2
keskikastissa:
Juha Hanhikoski (p):
Tuli kevätkaudelle mukaan ja pelasi erittäin kaksijakoisesti. Huonoimmillaan aikapommi omassa päässä, keräsi hirvittävän miinussaldon runkosarjassa. Karsintasarjassa kuitenkin aivan eri mies: teki hurjasti töitä, pelasi omassa päässä varmaa, fyysistä peliä ja ampui kaiken kukkuraksi maalejakin. Kaudesta jäi ristiriitainen maku.
19, 1+6=7, 52, -30
6, 3+1=4, 0, +5
Jani Helppolainen (h):
Putosi syksyllä viimeisenä miehenä joukkueesta pois, mutta pääsi loukkaantumisten myötä silloin tällöin pelaamaan. Pelasi runkosarjan viimeiset ottelut erinomaisesti ja murtautui vakiokokoonpanoon karsintasarjan otteluissa. Yritteliäs ja juonikas hyökkääjä, jolta kuitenkin puuttuvat kovuus ja rutiini.
10, 0+1=1, 27, -5
6, 0+0=0, 2, +1
Jani Leinonen (h):
Kokenut hyökkääjä erikoistui räkämaaleihin: teki lähes kaikki osumansa ohjaamalla tai sorkkimalla reboundeja sisään. Teki tärkeää työtä, sillä muita maalineduspelin taitajia ei joukkueessa ollut. Heikkoutena kehno kiekollinen peli. Tuhlasi paljon maalipaikkoja ja antoi huonoja syöttöjä. Täytti ruutunsa kohtalaisesti, mutta ei erityisesti vakuuttanut.
43, 10+3=13, 14, -41
6, 1+0=1, 2, -3
Mikko Lähteelä (h):
Profiloitui aiempina kausina yhdeksi sarjan parhaista karvaajista. Odotettiin nyt suurempaa roolia, jota ei täysin kyennyt ottamaan. Karvasi syyskaudellakin hyvin, mutta ei pystynyt pelinrakenteluun. Lähti joulutauon jälkeen Ruotsiin. Lähteelän yritteliäisyyttä, asennetta ja Mestis-kokemusta olisi karsintasarjassa tarvittu.
28, 7+3=10, 18, -24
Hannu Päivärinta (h):
Juniori-ikäinen keskushyökkääjä nousi edustusjoukkueeseen joulutauolla ja täytti paikkansa hyvin. Melko taitava ja ovela kiekollisena, mutta kovuus ja rutiini puuttuvat. Myös suoritustaso vaihteli melkoisesti: parhaimmillaan joukkueen kärkeä, huonoimmillaan täysin näkymätön.
18, 1+2=3, 4, -14
5, 0+0=0, 2, -5
Jouni Ritola (h):
Armeijan vuoksi erittäin rikkonainen kausi. Olosuhteisiin nähden onnistui kohtalaisen hyvin, oli mies paikallaan kentälle päästessään. Seuraavalla kaudella voisi jo läpimurtokin tapahtua, vaikka perushyökkääjällä ei varsinaisia tähtiominaisuuksia olekaan.
16, 1+2=3, 2, -11
4, 0+1=1, 0, +1
Jukka Rummakko (h):
Teki paluun kaukaloon ja sai paljon vastuuta. Ei kuitenkaan pystynyt täyttämään odotuksia, vaan pistesaldo jäi heikoksi. Laukoi kovaa ja paljon, mutta epätarkasti. Yritteliäs ja suoraviivainen, mutta ei keskushyökkääjäksi kaksinen pelinrakentaja. Loukkaantumiset sotkivat pelirytmin välillä.
34, 3+4=7, 30, -30
6, 1+1=2, 2, -4
Pasi Tyyvi (p):
Fyysinen, puolustava puolustaja pelasi odotuksiin nähden hyvän syksyn. Hoiti oman tonttinsa suuremmitta moitteitta. Polvivamma kuitenkin lopetti kauden jo ennen joulutaukoa.
29, 0+3=3, 59, -17
reilusti parannettavaa:
Jukka Hirvi (p):
Diskoksen oma kasvatti debytoi Mestiksessä pelaten koko syksyn ykkösjoukkueen riveissä. Sai kohtalaisesti peliaikaa, mutta oli selkeästi vasta kahdeksas pakki. Jätti melko epävarman kuvan itsestään, Mestis-vauhti oli vielä liikaa. Hanhikosken paluu pudotti Hirven kevääksi A-junioreihin, jossa mies takoi puolustajaksi mukavasti tehoja. Potentiaalia siis on.
23, 0+1=1, 14, -22
4, 0+0=0, 4, +1
Mikael Hirvi (p):
JYPin ringistä syksyllä tulleen puolustajan kauden sotkivat sairastelut. Syksyllä usein kuumeessa, keväällä meni polvi. Ei päässyt missään vaiheessa kunnolla Mestis-rytmiin kiinni. Resursseja tälle tasolle pitäisi kuitenkin olla, jos saa pelata terveenä.
27, 0+3=3, 18, -19
Mika Jaatinen (h):
Toinen Mestis-kausi päättyi jo ennen joulutaukoa polvivammaan. Sai ison roolin joukkueessa, mutta maalinteko tuotti tuskaa. Ei täysin onnistunut täyttämään odotuksia. Ensi kaudella näytön paikka.
24, 0+6=6, 33, -23
Jari Leppänen (h):
Isokokoinen hyökkääjä toi Diskoksen riveihin tarvittavaa kaksinkamppailuvoimaa. Suoritustaso kuitenkin heitteli laidasta laitaan. Ei hirveän taitava eikä nopea. Edellytyksiä Mestis-tasolle silti olemassa. Pelasi muutaman ottelun puolustajana Diskoksen pakkipulan vuoksi.
41, 3+3=6, 32, -26
6, 0+0=0, 4, -2
Teemu Saarni (p):
Ongelmia liikkeen ja fyysisyyden puuttumisen vuoksi. Kiekollisena kohtalainen. Sai hyvän rannelaukauksensa ansiosta paikan ylivoimaviisikossa ja onnistuikin muutaman kerran maalinteossa. Hyvä maalisaldo ei kuitenkaan korvaa puolustuspään vaikeuksia.
42, 5+3=8, 42, -32
6, 0+0=0, 6, -8
Lauri Selänne (h):
Odotukset kohtalaisen kovat, mutta sai vain satunnaisesti peliaikaa ykkös- tai kakkosketjuissa. Istui paljon viltissä. Kentälle päästyään välillä hyvänä luistelijana vaarallinen, mutta jäi monissa peleissä täysin näkymättömäksi. Ei erityisen terävä, fyysinen peli vaisua. Kausi kokonaisuutena pettymys, kehitys ei vienyt eteenpäin.
41, 3+3=6, 22, -23
6, 0+0=0, 2, -4
Antti Suontamo (p):
JYP:n A-junioreista tullut peruspuolustaja pelasi kohtalaisen kauden, mutta ei vakuuttanut kuin ajoittain. Väläytteli kiekollisena silloin tällöin, mutta hermoili usein omassa päässä. Karsintasarjassa esitykset heikkoja.
44, 0+4=4, 57, -34
6, 0+0=0, 6, -6
Sami Tainio (h):
Kohtalaisen hyvin liikkuva karvaamisen erikoismies sai peliaikaa kolmannessa ja neljännessä ketjussa. Jäi rivimieheksi, sillä liikkeen lisäksi muita erikoisvahvuuksia ei ole. Kiekollisena keskinkertainen, fyysisessä pelissä vaikeuksissa.
41, 3+2=5, 14, -19
6, 1+0=1, 2, +1
Jatkoaika-tähdet
Reeti Sahlstedt 30 (syksy 11 + kevät 8 + karsintasarja 11)
Tero Kujala 27 (9 + 8 + 10)
Ville Vähäsalo 17 (12 + 5 + 0)
Tuomo Yläinen 16 (4 + 8 + 4)
Niko Papinaho 14 (7 + 4 + 3)
Eerikki Koivu 10 (0 + 8 + 2)
Janne Laitila 10 (8 + 2 + 0)
Jani Leinonen 10 (7 + 3 + 0)
Riku Renko 10 (4 + 2 + 4)
Jukka Rummakko 10 (5 + 5 + 0)
Ilkka Kallioinen 9 (3 + 4 + 2)
Janne Kallioinen 9 (4 + 3 + 2)
Mikko Lähteelä 9 (9 + 0 + 0)
Lauri Selänne 7 (5 + 2 + 0)
Juha Hanhikoski 6 (0 + 2 + 4)
Jari Leppänen 4 (2 + 2 + 0)
Antti Suontamo 4 (4 + 0 + 0)
Teemu Saarni 2 (2 + 0 + 0)