Puolustuksen kautta
Peter Forsbergin ilmoitus tauon pitämisestä jääkiekon peluusta oli yllätys Avalanchen johtoportaalle. Pierre Lacroix ei kuitenkaan menettänyt kauden missään vaiheessa uskoaan siihen, että Fåppa palaa kentille ennen olympialaisia, eikä nähnyt tarpeelliseksi hankkia joukkueelle lisää hyökkääjiä. Valmentaja Bob Hartley otti ruotsalaisen ilmoituksen huomattavasti vakavammin. Hän muutti hyökkäävänä joukkueena pidetyn denveriläisryhmän tiukan puolustuspelin kannattajaksi - ja joukkue sitoutuikin puolustamiseen ennennäkemättömällä tavalla. Colorado oli liigan paras puolustava joukkue (169 päästettyä) ja kurinalaista peliä nähtiin myös joukkueen pelatessa alivoimalla, sillä Avsit olivat vajaalla liigan paras ryhmä (86,9%).
Hyökkäyspäässä tilanne oli toinen. Runkosarjassa Avsien hyökkäys ei ollut edes liigan keskitasoa, vaan joukkue teki uuden organisaation tehottumuusennätyksen laukomalla kauden aikana vain 212 maalia, NHL:n joukkuelistalla surkealla sijalla kahdeksantoista. Pahimmillaan viime kauden mestarit pelasivat uskomattoman tehotonta peliä ja jäivät kauden aikana peräti kymmenen kertaa nollille - tosin vastapainoksi maalivahdit Roy ja Aebischer pelasivat ennätykselliset kymmenen nollapeliä. Seuran hyökkäyksen tehottomuutta tasakentällisin korostaa hyvä ylivoimapelaaminen. Kiitos Blaken ja Sakicin Lumivyöryryhmän yv. kulki liigan viidenneksi parhaiten ja juuri tehokkaan ylivoimapelin ansiosta joukkueen ykkössentteri Joe Sakic kohosi korkealle pistepörssissä. Mutta kaikesta ”vaisuudesta, surkeudesta ja tehottomuudesta” huolimatta denveriläiset keräsivät 45 voittoa, 99 pistettä, tulivat kovassa läntisessä konferenssissa toiseksi ja voittivat tasokkaan divisioonan.
Alkukausi takellellen, joulukuu käänsi suunnan
Avalanche aloitti kauden yskähdellen. Ensimmäinen kuukausi mentiin piste per peli vauhtia, mutta loka-marraskuun taitteessa joukkue koki kauden pahimman notkahduksensa. St. Lousille kärsityn kotitappion jälkeinen viiden pelin vieraskiertue kartutti pistetiliä vain yhdellä tasapelipojolla. Kuusi voitonta peliä kestänyt syöksylasku pysähtyi Patrick Royn kolmeen perättäiseen nollapeliin, joissa joukkueen aneeminen hyökkäys onnistui onneksi tekemään voittoihin riittäneet maalit.
Royn voittoputki katkesi otteluun NY Rangersia vastaan, mutta samassa matsissa Avs-paidassa esiintyi numerolla 17 uusi pelaaja, Radim Vrbata. Nuori tsekkitulokas piristi Avalanche-hyökkäystä ja yhdessä Steve Reinprechtin kanssa kiihdytti denveriläiset marraskuun lopussa nousukiitoon. Joulua edeltänyt kuukausi olikin joukkueen tämän kauden paras jakso. Viidessätoista pelissä tuli 11 voittoa, kolme tasapeliä ja vain yksi tappio! Vuodenvaihteessa, kauden puolivälissä, joukkueen ottelusaldo näyttikin hyvältä. Neljässäkymmenessäyhdestä pelistä 22 voittoa, 4 tasapeliä ja 15 tappiota eli 48 pistettä.
Kauden jälkimmäistä puoliskoa hallitsivat pudotuspelien odottelu, olympialaiset ja maaliskuun trade-deadline. Vaikka joukkueella oli koko runkosarjan ajan vaikeuksia maalinteossa, niin erinomaisen puolustuspelin ansiosta marraskuun alun kaltaista notkahdusta ei koettu. Varsin tasaisella vauhdilla ’Lanche päätyi kauden lopuksi 99 pisteeseen ja 45 voittoon, mikä riitti divisioonan voittoon ja konferenssin kakkostilaan runkosarjan ylivoimaisen voittajan Detroit Red Wingsien jälkeen. Läntisen puolen kakkossija varmistui vasta kauden viimeisessä ottelussa kotitasapelillä pudotuspelien ulkopuolelle jäänyttä Dallasia vastaan.
Olympialaiset olivat Avalanchen pelaajille menestys. Maalivahti Roy jättäytyi kisoista pois, mutta Kanadan puolesta kultamitallia pokkaamassa olivat turnauksen parhaaksi pelaajaksi valittu Joe Sakic sekä puolustuksen tukipilarit Adam Foote ja Rob Blake. Omia joukkueitaan olivat edustamassa Chris Drury (hopeaa USA), Milan Hejduk ja Martin Skoula (Tsekki), Ville Nieminen (Suomi) sekä David Aebischer (Sveitsi).
Kauppojen takarajan yhteydessä nähtiin Lacroixin perinteinen diilaustemppu. Ville Nieminen ja nuori puolustaja Rick Berry lähetettiin Pittsburghiin, josta saatiin vastineeksi Darius Kasparaitis. Kuukautta aiemmin, helmikuun puolessavälissä, toimitusjohtaja oli tehnyt pienemmän kaupan, jossa veteraanihyökkääjä Shjon Podein vaihdettiin St. Louisissa pelanneeseen ex-Avsiin Mike Keaneen. Muita ykkösmiehistöön vaikuttaneita kauppoja ei kauden aikana tehty.
Myös farmijoukkue Hersey Bears fiksaili miehistöään helmikuun aikana, mutta yksikään siinä vaiheessa Suklaakaupunkiin hankituista miehistä ei järisyttänyt emojoukkueen miehistöä. Muuten farmijoukkue oli kauden aikana loukkaantumisista kärsineelle ykkösmiehistölle antavana osapuolena. Kaikkiaan kymmenisen Karhua kävi piipahtamassa Denverissä, mutta pysyvämmän jäljen jättivät aiemmin mainittu Radim Vrbata, suomalaissentteri Riku Hahl ja varsin vähälle peliajalle jäänyt kuutospuolustaja Bryan Muir.
Pudotuspelit vuoristorataa ajellen
Pudotuspelien alkaessa Avs-hyökkäys sai parhaan mahdollisen lahjan, sillä kauden alussa peliataukoa pitänyt Peter Forsberg ehti toipua jalkaleikkauksistaan juuri tärkeimpään aikaan. Foppan vauhdittamana Colorado kurvaili melkoista siksakkia. Ensin otettiin avausvastustajaasta Los Angeles Kingseistä vakuuttava 3-1 sarjajohto, mutta sitten hyökkäys töksähti pahemman kerran. Kotona kärsityn 0-1 jatkoaikatappion jälkeen joukkue lähti Losiin katkaisemaan sarjaa, mutta tuliaisina oli katkera 1-3 tappio. Ratkaisevassa seitsemännessä pelissä edellisen kauden Stanley Cup-voittajat olivat henkisesti ja fyysisesti kalifornialaisia vahvempia ja voittivat ottelun selvästi 4-0.
Toisella kierroksella fyysinen ja emotionaalinen ylämäki-alamäkikiertue jatkui. Kolmen todella runsasmaalisen pelin jälkeen San Jose Sharksit johtivat sarjaa voitoin 2-1. Kahdessa seuraavassa pelissä maalintekovauhti hieman hiipui, mutta ero pysyi samana. Ensin Avalanche tasoitti ottelusarjan vieraissa, mutta viidennessä pelissä he kärsivät kotikaukalossaan Sharkseille selvän 3-5 tappion. Tiukan paikan tullen Roy venyi kahteen loisto-otteluun. Ensin Haiden kotikentällä jatkoaikavoitto 2-1 ja sarjan päättäneessä seitsemännessä ottelussa niukka 1-0 voitto. Molemmissa otteluissa voittomaalin tekijänä oli Peter Forsberg.
Läntisen konferenssin finaaleissa vastaan tuli perivihollinen Detroit Red Wings. Moraalisen loppuottelusarjan voittajaksi selviytyi kuuden tiukan ja yhden vähemmän tiukan ottelun jälkeen Moottorikaupungin Punasiivet. Sarjassa oli kolme jatkoaikapeliä, joista kaksi Avsit onnistuivat kääntämään edukseen. Denveriläisten toinen jatkoaikavoitto antoi Avalanchelle mahdollisuuden katkaista sarja kotikaukolossa Pepsi Centerissä pelatussa kuudennessa ottelussa. Sarjan katkaiseminen osoittautui kuitenkin Lumivyöry-miehistölle ylivoimaiseksi tehtäväksi, sillä yksikään ryhmän hyökkääjistä, puolustajista tai edes maalivahdeista ei onnistunut tekemään kahdessa viimeisessä pelissä maaliakaan Dominik Hasekin selän taakse. Old Wingsit sen sijaan tekivät kuudennessa ottelussa kaksi maalia ja ratkaisevassa seitsemännessä pelissä peräti seitsemän häkkiä.
Murskatappio pani ajattelemaan
Oikeastaan oli hyvä, että Avalanche kärsi läntisen konferenssin ratkaisevassa pelissä 0-7 murskatappion. Jos tappio olisi tullut yhdellä tai kahdella maalilla, niin tällä hetkellä paikallisessa lehdistössä olisi käynnissä armoton syyllistenetsintä ja sormella osoittelu. ”Putoaminen oli Royn syy, jätkä kämmäsi ratkaisevassa kuudennessa pelissä”. Tai ”Missä Joe? Sakic ei tehnyt maaliakaan kahdessa viimeisessä pelissä!” Mutta seitsemän-nolla tappion jälkeen toimittajat ovat myöntäneet, että Red Wings oli selvästi laadukkaampi joukkue ja Avalanche-pelaajat tekivät parhaansa, mutta heistä ei kertakaikkiaan irronnut enempää.
Koska Detroitia vastaan pelatussa sarjassa tuli selvästi esiin joukkueiden kolmos-ja nelosketjujen välinen taso-, teho- ja palkkaero, niin Denver Postin Mark Kizsla vaatii Avalanchen omistajaa Stan Kroenkea raottamaan kukkaronnyörejä ja antamaan GM Pierre Lacroixille rahat ostaa joukkueeseen ainakin yksi tähtiluokan vapaa agentti lisää. Kiszlan mielestä Bostonin voimahyökkääjä Bill Guerin olisi sopivin vahvistus denveriläisille ja kaventaisi Detroitin ja Coloradon välillä olevaa materiaalieroa.
Kiszlan mallissa Guerinin palkkaaminen ei kuitenkaan riitä, vaan puolustuksen tason varmistamiseksi Darius Kasparaitiksen kanssa pitäisi tehdä sopimus ja tämän lisäksi hankkia vapailta markkinoilta vielä yksi luottopakki lisää. Yhtenä suurena syynä ’Lanchen tappioon pidetään puolustuksen kapeaa materiaalia, sillä valmentaja Bob Hartley peluutti lähinnä neljää puolustajaa; Adam Footea, Rob Blakea, Greg de Vriesia ja Kasparaitista. Nuoreen Martin Skoulaan valmentaja menetti luottamuksensa jo runkosarjan loppuaiheessa ja Bryan Muirin varaan hän ei alunalkaenkaan ollut laskenut mitään.
Varaustilaisuuden yhteydessä odottaamani vaihtokauppaa - yksi Avalanche-hyökkääjä Calgaryn puolustajasta - ei toteutunut, mutta onhan tässä kauden alkuun vielä pari kuukautta aikaa. Lacroixilla on monta viikkoa aikaa tehdä temppujaan ja kerätä kokoon mestaruuden takaisinhankkimiseen kykenevä miehistö.
Kauden onnistujista, pettymyksistä ja omalla tasollaan pelanneista löytyy tästä.
Päivämääriä kaudelta 2001-02
15.9.2001 Peter Forsberg ilmoittaa pitävänsä tauon jääkiekon peluussa.
3.10.2001 Kausi alkaa 3-1 vierasvoitolla Pittsburgh Penguiseista.
31.10.2001 Avalanchen kolmospaita ensimmäistä kertaa käytössä, vastassa St. Louis Blues.
14.11.2001 Kauden pisin voitottomien pelin putki päättyy Royn nollapeliin Minnesotaa vastaan, samalla Patrickin kolme peliä kestänyt nollaputki alkaa. Ottelu on myös Patrickin kahdessadas voitto Avs-uniformussa ja hänestä tulee ensimmäinen maalivahti, jolla jolla on 200 voittoa kahdessa eri joukkueessa.
19.11.2001 Patrick Roy valitaan NHL:än viikon pelaajaksi (jakso 12.-18.11.)
20.11.2001 Nollaputki päättyy Ny Rangersia vastaan, Radim Vrbata ensimmäinen NHL-ottelu
24.11.2001 Ray Bourquen käyttämä #77 jäädytetään Oilers-ottelun yhteydessä.
10.12.2001 Joe Sakic valitaan viikon pelaajaksi (jakso 2.-9.12).
26.12.2002 Patrick Royn uran viidessadas voittopeli runkosarjassa, vs. Dallas.
9.1.2002 Riku Hahlin ensimmäinen NHL-peli ja ensimmäinen piste, vs. Chicago.
10.1.2002 Peter Forsberg jalka leikataan ja ilmoitettu paluu NHL-jäille siirtyy eteenpäin.
12.2.2002 Shjon Podein vaihdetaan Mike Keaneen
1.3.2002 Radim Vrbata valitaan NHL:n kuukauden tulokkaaksi (helmikuu).
9.3.2002 Joe Sakicin tuhannes peli NHL:ssä, vs. LA Kings.
19.3.2002 Ville Nieminen ja Rick Berry vaihdetaan Darius Kasparaitikseen.
1.4.2002 Riku Hahlin ensimmäinen NHL-maali, vs. Nashville.
14.4.2002 Runkosarja päättyy 2-2 tasapeliin Dallas Starsia vastaan.
29.4.2002 Playoffsarja LA Kingsejä vastaan päättyy seitsemännen ottelun 4-0 voittoon. Chris Drury tekee voittomaalin.
15.5.2002 Playoffsarja SJ Sharkseja vastaan päättyy seitsemännen ottelun 1-0 voittoon. Peter Forsberg tekee voittomaalin.
31.5.2002 Colorado Avalanchen pelaajien kausi 2001-02 päättyy seitsemännen ottelun 0-7 tappioon Detroit Red Wingseille.
19.6.2002 Tony Granato valitaan Avalanchen kakkosvalmentajaksi. Aiemmin kakkosena toiminut Bryan Trottier oli aiemmin nimitetty New York Rangresien uudeksi päävalmentajaksi.
29.6.2002 Allekirjoittanut toivottaa hyvää kesää kaikille Jatkoajan lukijoille.
