Jere Lehtisen komeaan uraan mahtuu monta merkkipylvästä. Neljätoista kautta NHL:ssä pelannut Lehtinen ehti tehdä komeat tehot (243+271), voittaa yhden Stanley Cupin ja kolme parhaalle puolustavalla hyökkääjälle annettavaa Selke Trophy -palkintoa.
Lehtisen arvostuksesta kertoo jotain myös se, että - toisin kuin jopa Mike Modano - hän sai lopettaa omilla ehdoillaan. Stars piti Lehtiselle ovea auki vielä kaudella 2010-11. Jatkosopimus oli valmiina, mikäli pahasti vammoista kärsinyt Lehtinen olisi vielä halunnut palata. Siinä missä Modanon viimeinen ottelu Dallasissa oli täynnä suuria tunteita, Lehtinen yrittää taas välttää tämän kaiken.
Kun Lehtinen lopettamispäätöksen jälkeen huomattiin Starsin tuolloisen GM:n Joe Nieuwendykin vieressä katsomossa, yleisö hullaantui. Koko halli piti seisten ääntä pelaajalle, joka oli antanut 14 vuotta elämästään Starsille.
Siinä missä Modano näytti tunteensa avoimesti, Lehtinen pyrki piilottamaan ne hakaten nyrkillä rintaansa. Hän ei olisi halunnut ylimääräistä huomiota, mutta oli silti kiitollinen suosionosoituksesta. Suorastaan vaivaantuneen kiitollinen.
Lehtisen arvostuksesta kertoo jotain myös se, että hän sai lopettaa omilla ehdoillaan
Lehtinen onkin ollut mahdollisesti onnekas pelatessaan juuri Starsissa. Teksasissa hän vältti aina pahimmat valokeilat. Raaka ja kova työ oli riittävä panos. Stars arvostikin Lehtistä todella paljon. Vain Sergei Zubov nautti yhtä suurta luottamusta jokaisen seurajohtajan silmissä.
Siinä missä Modano ei ollut aina hyvissä väleissä esimerkiksi Starsin aiemman GM:n Doug Armstrongin kanssa, Lehtisen ja Zubovin sopimukset hoidettiin aina mallikkaasti. Ilman minkäänlaista skismaa. Stars oli uskollinen Lehtiselle jopa hänen vammakierteensä alettua.
Sille on syynsä, sillä Lehtinen oli täydellinen joukkuekaveri. Pukukopissa, kentällä ja harjoitusleirillä. Jokaisella valmentajalla on oma luottopelaajansa. Starsille Lehtinen oli aina tämä pelaaja. Hän oli aina kentällä, kun sillä oli väliä.
Lisäksi äärimmäisen vahva Lehtinen pystyi pelaamaan tyylillä, joka oli sääntöjen rajamailla. Lehtinen oli kulmissa ja maalin edessä niin voimakas, ettei hän lopulta ikinä rikkonut itse sääntöjä.
On hyvin mahdollista, ettei Lehtistä valita ikinä Hockey Hall of Fameen, vaikka hän sinne Bob Gaineyn ohella ehdottomasti kuuluisikin.
Monet muut Lehtisen tyyliset pelaajat, kuten Guy Carbonneau ja John Madden, eivät ole siellä. Puolustavat hyökkääjät eivät vain nauti samanlaisesta maineesta valitsijoiden keskuudessa. Tämä ei silti tarkoita sitä, ettei Lehtinen sinne kuuluisi ja tämän vuoksi paidan saaminen kattoon Dallasissa on askel oikeaan suuntaan.
Monella suomalaisella on kiehtovia tarinoita jääkiekkopelaajista, niin myös yhdysvaltalaisilla. Ystäväni näki vuosia sitten Lehtisen American Airlines Centerissä ja he päätyivät samaan hissiin.
Ystäväni tunnisti Lehtisen ja olisi halunnut tietysti jutella. Samalla hän huomasi, että Lehtinen oli selvästi hyvin vaivaantunut ja halusi vain päästä tilanteesta pois. Lopulta hän vain tyytyi nyökkäämään ja päästi Lehtisen hissistä ulos. Silmin nähden helpottunut Lehtinen nyökkäsi takaisin ja poistui kiitollisena paikalta.
Näin etenee mahdollisesti myös perjantain seremonia Dallasissa. Lehtinen saapuu paikalle, kuten on saapunut aina tarvittaessa. Hän ottaa vastaan meluisan hallin ja seremonian jälkeen kiitollisena poistuu paikalta. Ironista, sillä nimenomaan Starsin faneineen olisi syytä olla kiitollinen Lehtiselle, eikä päinvastoin.
