Blue Jackets-organisaatiolle kahdeksan pelin voittoputki on nostanut joukkueen tukevasti Metropolitan-divisioonan pudotuspelipaikalle. Lauantaina joukkue otti turpaan jumbo-Sabresilta, mutta kokonaisuutena käyrä osoittaa vahvasti idän kahdeksan parhaan sakkiin.
Syksyllä näytti vielä pahalta. Viime kauden Vezina-vahti Sergei Bobrovski hermoili ja hänen pelinsä hajosi. Bobrovski pomputti jatkuvasti sisään helpon maalin per peli. Silloinkin kun yksittäinen peli näytti menevän paremmin, astui sattuma kuvioihin ja kiekko pyörähti sisään päädystä tai oman pelaajan lavasta.
Nyt Bobrovskin peli on ehjää ja varmaa. Loukkaantumisesta toipunut venäläinen tuli takaisin teräskunnossa juuri silloin, kun asiallisesti paikannut Curtis McElhinney alkoi hiipua taas keskinkertaiselle kakkosmaalivahdin tasolle.
Suurin syy joukkueen voitokkaalle vireelle on kuitenkin parantunut kiekonhallinta. Blue Jacketsin kiekollinen peli on ottanut syksystä aimo harppauksen eteenpäin. Heikoimpaan kolmannekseen syksyllä kiekonhallinnassa kuulunut joukkue on hiljalleen kivunnut jo taulukon puoliväliin.
45 prosentin kiekonhallinnalla alkukauden kieppunut joukkue on nostanut tasoaan marraskuusta lähtien niin lujaa, että nyt ollaan kokonaisuudelta jo yli 50 prosentin tasolla. Viimeisten 1,5 kuukauden aikana ottelut ovat sujuneet lähempänä 55 prosenttia.
Tullessaan Wisniewskille piti maksaa ei-kiinnostavan seuran Columbus-lisää, vaikkei kyseessä ole mikään Shea Weber. Nyt kyseessä on koko joukkueen kiekollinen johtaja.
Luku on kovaa valuuttaa etenkin Metropolitan-divisioonassa. Useiden vuosien seuranta NHL:ssä on osoittanut, että kyseisellä tilastolla on ratkaiseva johdannaisuus pudotuspeleihin pääsemisen ja siellä menestymisen kannalta.
Kun peli kiristyy ja panokset kovenevat, on olennainen taito kontrolloida kiekkoa vastustajaansa paremmin sekä hyökätessä että siirtyessä puolustusvalmiuteen hyökkäyksen päätteeksi. Heikossa divisioonassa se on suorastaan avain onneen.
Mikään erityinen "Meidän Peli" Blue Jackets ei varsinaisesti ole. Olennaista on se, että puolustajat tukevat hyökkäyksiinlähtöjä luontevasti ja hyökkääjät tietävät mitä sen kanssa tekevät. Erityisesti James Wisniewski on kunnostautunut tällä kaudella.
Taitavan, mutta omassa päässä todella riskialttiin pelaajan maineella vuosia liikkunut Wisniewski on saanut pelaamiseensa järkeä ja suoraviivaisuutta. 31 pisteellä yhdeksi liigan parhaiksi puolustajiksi pisteiltään noussut jenkki on pelaamassa 29 vuoden ikäisenä uransa parasta kautta. Ylivoimalla osumat ovat olleet tiukassa, mutta tärkein anti kokonaisuudelle on Wisniewskin toimiva rakentaminen ottelun ratkaisuhetkillä ja numeroiden ollessa tasan.
Toimitusjohtaja Jarmo Kekäläisen helpotukseksi Wisniewski on tämän kauden jälkeen ainakin kolme vuotta Blue Jacketsin sopimuspelaaja. Aikanaan ylihinnalta tuntunut 5,5 miljoonan kausiansio ei ole liikaa. Tullessaan Wisniewskille piti maksaa ei-kiinnostavan seuran Columbus-lisää, vaikkei kyseessä ole mikään Shea Weber. Nyt kyseessä on koko joukkueen kiekollinen johtaja.
Toinen ylennysnatsat ansaitseva pelaaja on Ryan Johansen. Viime kaudella AHL:ssäkin viltissä istunut pelaaja on kasvanut isompiin saappaisiin. Nyt Johansen on joukkueensa paras maalitykki ja pistemies. Lisäksi nuorukaista spekuloidaan jo tulevaksi kapteeniksi.
Johansen johtaa tasaista sinitakkilaumaa. Jo yhteensä kuusi pelaajaa on tehnyt yli kymmenen maalia, vaikka piste per peli -tahdissa joukkueesta ei ole kukaan. United we stand, divided we fall.
Kuinka Blue Jacketsin sitten loppujen lopuksi käy? Joukkue on vahvassa myötätuulessa. Kaiken hehkutuksen keskellä ei sovi unohtaa, että sillä on tällä hetkellä menossa myös otteluohjelmaltaan suotuisa jakso, jossa suurin osa tammikuun peleistä on ollut kotikentällä.
Juuri ennen olympialaisia Blue Jackets pelaa neljä peräkkäistä vieraspeliä, joissa vastassa ovat Ducks, Kings, Sharks ja Devils. Silloin luvassa on todellinen "kemian tentti".
Milloin Kekäläisen joukkueesta tulee Stanley Cup-haastaja? Se ottaa paljon enemmän aikaa. Joukkue tarvitsee vielä lisää kiekollista taitoa. Alexander Wennberg, jokohan ensi vuonna tulet NHL:ään?
Lisäksi haussa täytyy pitkässä juoksussa olla Jack Johnsonia parempi puolustaja hänen minuuteilleen. Särmikäs Johnson osaa laukoa asiallisesti ja on omalla kulmikkaalla tavallaan monen fanin suosikki, mutta Norris-haastajaa hänestä ei koskaan tule. Ei koskaan.
Seuraava koetinkivi Kekäläiselle on maaliskuun alussa, kun liigan siirtotakaraja umpeutuu. Kekäläinen tietää toivottavasti siihen mennessä sen, aikooko Marian Gaborik jatkaa seurassa. Tai tarvitseeko joukkue tässä vaiheessa Gaborikin tykkiä.
Uskottavuuden joukkue on jo ansainnut muutenkin.
