Lias Anderssonin tekemä tasoitusmaali syntyi heti sen jälkeen, kun Suomi oli tuhrinut pitkän kahden miehen ylivoimansa. Ylivoimapelissä ei ole kuitenkaan iso asia, vaan puolustuspään uhrautuvaisuudessa.

Pohjois-Amerikan kapeissa kaukaloissa ollaan paljon nopeammin hyvässä laukaisupaikassa. Jotta maalivahti saa mahdollisimman hyvät lähtökohdat, kenttäpelaajien on syytä olla kiekon edessä niin usein kuin mahdollista.

Laukovan Anderssonin ja Suomen maalivahti Veini Vehviläisen välissä oli ratkaisevalla hetkellä kaksi pelaajaa, Miro Heiskanen ja Eeli Tolvanen. Nämä pelaajat estivät tilanteessa Vehviläisen näkyvyyttä, ja mikä vielä pahempaa, kumpikaan ei päässyt itse kiekon tielle. Vaikka Vehviläiselle on mennyt turnauksessa helppoja maaleja, tästä takaiskusta ei häntä voi syyttää.

Kenttäpelaajien on parannettava toimintaansa ja oltava entistä enemmän valmiita uhraamaan itseään kiekon tiellä. Tanska näytti tästä mahtavaa esimerkkiä voittaessaan Suomen. Silloin juutit pelasivat juuri puolustuspelillään voiton itselleen.