Mielipide

Ansaittua kunniaa

LIIGA / Kolumni
Espoon Areenan katossa roikkuu nyt kaksi pelinumeroa. Molemmat ovat espoolaisia kiekkosuuruuksia, mutta tarinat ovat hyvin erilaiset.

Aprillipäivä vuonna 1992. Menossa on kolmas erä ratkaisevassa liigakarsintaottelussa Kiekko-Espoon ja Joensuun Kiekko-Poikien välillä. Tilanne on tasan 1-1. Jere Lehtinen voittaa puolustusalueella irtokiekkokamppailun Antonin Stavjanaa vastaan ja espoolaiset pääsevät kahdella yhtä vastaan hyökkäykseen. Lehtinen tuo kiekon ylös ja tarjoilee Tero Lehterälle tekopaikan ja tämä laukoo suoraan syötöstä kiekon maaliin. Kiekko-Espoon johto pitää loppuun asti ja tuosta päivästä eteenpäin Suomen toiseksi suurimmassa kaupungissa on pelattu pääsarjatason kiekkoa.

Lehtinen pääsi tuona vuonna MM-kisoihin ilman ainoatakaan pääsarjatason sarjaottelua, mikä kertoo hyvin hänen silloisesta tasostaan. MM-kisat toivat Suomelle historiallisen hopeamitalin, minkä jälkeen Lehtinen olikin pitkään tärkeä osa maajoukkuetta. Vuonna 1995 maailmanmestarijoukkueessa pelasi neljä espoolaislähtöistä kiekkoilijaa: Lehtinen, Lehterä, Antti Törmänen sekä Juha Ylönen. Näiden kunniaksi Matinkylän jäähalli sai laatan seinään kunnioittamaan saavutusta.

Lehtinen pelasi Espoossa pääsarjaa yhden kauden, minkä jälkeen matka jatkui parhaaseen Suomessa tarjolla olleeseen valmennukseen. Vladimir Jurzinovin luotsaaman TPS:n kautta matka jatkui NHL:ään kaudeksi 1995-96. Alku oli vaikea, mutta Lehtisen puolustusasenne vakuutti silloisen Stars-päävalmentajan Bob Gaineyn. Miehen, joka oli suuri syy siihen, että NHL:ään tuli parhaan puolustavan hyökkääjän palkinto. Tuo palkinto on myös Lehtisen palkintokaapissa, sillä hän oli kolmesti NHL:n paras.

Vuonna 1999 Lehtisestä tuli ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa suomalaispelaaja, jolla on kaksi suurta titteliä uraltaan, kun maailmanmestaruus sai seurakseen Stanley Cupin. Lehtinen syötti Brett Hullin voittomaalin ja oli muutenkin isossa roolissa. Lehtinen toi Stanley Cupin vierailulle nimenomaan Espooseen, josta kiekkoura oli lähtenyt käyntiin.

Se osoittaa hyvin, että Lehtinen ei ole koskaan unohtanut sitä joukkuetta, mistä hän on lähtöisin, vaikka hän koki monet uran huippuhetket muualla. Liiganousu nostaa edelleen hänen mieleensä parhaimpia muistoja kiekkouralta. Lehtisen meriittilistan suomalaisista jääkiekkoilijoista ohittavat vain harvat. 

Siksi hän on paitansa kattoon ansainnut, vaikka uran pituus Espoossa on lyhyempi kuin toisen jäädytetyn numeron omistajan.

 

» Lähetä palautetta toimitukselle