Mielipide

Ankeaa joulua, hämeenlinnalaiset

LIIGA / Kolumni
Hämeenlinnan Pallokerhon kannattajat saivat tällä viikolla kaksi joululahjaa. Toinen paketeista sisälsi seitsemän vuotta odotetun toiveen, jonka nähtyään Pallokerhon kannattajat hyppivät tasajalkaa kiiluvin silmin. Toinen paketeista puolestaan oli kuin palapeli uusinta pelikonsolia toivovalle varhaisteinille: nyrkki silmään.

Mieluisampi lahja oli HPK:n liigajoukkueen tekemät 1+1-vuotiset jatkosopimuksen nykyiselle valmennuskolmikolle Pasi Arvonen, Vesa Viitakoski ja Kari Lehtonen. Jatkosopimuksen saanut valmennusryhmä on tehnyt Hämeenlinnassa sellaista työtä, johon seurassa on viimeksi pystynyt Suomen MM-kultavalmentaja Jukka Jalonen. Kun Arvonen siirtyi lähes kahdeksan apuvalmentajavuoden jälkeen pääkäskyttäjän paikalle, joukkueen ilme ja identiteetti muuttuivat kertaheitolla 2000-luvun alkuvuosien kaltaiseksi. Oikeastaan HPK:lla ei Jalosen jälkeen edes ollut identiteettiä ennen Arvosen nousua päävalmentajaksi.

HPK:n liigaorganisaatio ja juniorijääkiekko ampuvat itseään polveen

Tuo saavutettu identiteetti on ollut taisteleva, voittava mutta ennen kaikkea hämeenlinnalainen. Pasi Arvonen on syntynyt Hämeenlinnassa, pelannut itse Pallokerhon A-nuoriin saakka ja on nyt edustusjoukkueen valmennusportaassa yhdeksättä vuottaan.

Arvonen on pääsarjaotteluiden määrässä laskettuna yhtä lähellä seuraikoniutta kuin SaiPassa kaikkien aikojen eniten pelejä pelannut Ville Koho. Kohon ja Arvosen edustama seurauskollisuus on tällä hetkellä liigakartalla yhden käden sormilla laskettavien henkilöiden harteilla.

Arvosen myötä Pallokerhosta on myös tullut pelaajien suhteen yksi liigan omavaraisimmista joukkueista. HPK:n ja Bluesin A-nuoret kohtasivat Nuorten SM-liigan finaaleissa keväällä 2013. Kun HPK ja Blues kohtasivat Liigassa 4. joulukuuta, oli hämeenlinnalaisten riveissä seitsemän mainituissa finaaleissa pelannutta omaa junioria ja espoolaisilla neljä.

Ero on siis lähes kaksinkertainen. Siinä missä aiemmat valmentajat ovat parkuneet maksavansa oppirahoja junnujen peluuttamisesta, ovat tuntemattomat pelaajat saaneet Arvosen alaisuudessa itsestään kaiken irti. Varakapteeni Otto Paajasen sanoin pelaajien ei tarvitse jäpittää "Pantsen" kanssa.

Kaiken tämän loistavan kehityssuunnan takana HPK:n liigaorganisaatio ja juniorijääkiekko ampuvat itseään polveen. Vapaaehtoisesti ja vailla minkäänlaista ymmärrystä siitä, mitä seuraukset voivat olla. Eilen uutisoitiin, että HPK:n juniorijääkiekko on antanut potkut valmennuspäällikkö Timo Lehkoselle. Juuri, kun seura oli saamassa itselleen kokoon selkeän polun junioreista liigajäille, sokkelia ammuttiin tykinkuulalla.

Timo Lehkonen on pelannut Kerhon maalin suulla ensimmäisen kerran 25 vuotta sitten, pelastanut joukkueen lähes varmalta karsintapaikalta kaudella 2011−2012 ja ollut nostamassa muutaman vuoden sisään kymmeniä omia junioreita ammattilaisiksi.

Lehkonen on viettänyt Rinkelinmäen halliryppäässä enemmän aikaa kuin pyytää saattaa. Hän on ollut aidosti halukas kehittämään kerholaista pelitapaa, siis luomassa seuralle identiteettiä. Keskustellut, ehdottanut ja pohtinut. Kukaan ei tällä hetkellä pysty paikkaamaan HPK:n juniorijääkiekossa sitä aukkoa, jonka Lehkosen potkut jättää.

Suomalaisessa jääkiekossa on viime vuosina dominoinut Jukka Jalosen pelikirja, jota pitävät povitaskussaan myös Arvonen ja Lehkonen. Nyt tuo pelikirja on enää terävimmässä kärjessä, liigajoukkueen päävalmentajalla. Kenties vielä tärkeämmältä paikalta se katosi eilen. Toisaalta, mitä iso edellä sitä pienet perässä. Ensin tylysti sai lähteä Ilveksen kultakypärääkin kantanut Teemu Rautiainen, ja nyt juniorityön tärkein palanen.

Lehkosen potkuihin vaikutti taloudellinen tilanne. Juniorijääkiekko maksaa palkat vanhempien pussista. HPK:n edustusjääkiekon olisi kuitenkin kannattanut tulla väliin ja pitää Lehkonen seurassa. Kerron nimittäin tässä ja nyt salaisuuden: selkeä identiteetti ja sen perusta, omat juniorit, myyvät.

Korjattu 18.12.2014 23:34: Teemu Rautiainen ei tällä hetkellä ole Ilveksen paras pistemies.

» Lähetä palautetta toimitukselle

Lue myös