Mielipide

Alku alakanttiin Hyvinkäällä

MESTIS / Kolumni
Tiedossa oli, että alku on Ahmoille vaikea. Sitä se on ollutkin, sillä voittotili on viiden kierroksen jälkeen avaamatta. Pelillisesti urakka on harjoitustaukoa viettävällä hyvinkääläisjoukkueella tosin sujunut paremmin kuin tuloksellisesti.

Faktat voidaan kerrata heti aluksi.

Tiukan taloudellisen tilanteen takia joukkueen kokoaminen jäi viime tippaan. Kaupungin säästäessä Ahmat pääsi Mestis-joukkueista viimeisenä jäälle. Viimeiset neljä pelaajaa liittyivät kokoonpanoon vasta juuri kauden alkaessa.

Kun listaan lisätään alkukierrosten vaikea otteluohjelma ja se, ettei nuori joukkue ole paperillakaan erityisen meritoitunut, alkusyksystä oli luvassa haasteellinen.

Kaksi ensimmäistä kierrosta näyttivät odotuksiin nähden hyviltä. Tulos, yksi sarjapiste, oli odotettu, mutta pelillisesti Ahmat olisi ansainnut enemmänkin. Ympäripyöreät väännöt vieraissa Salamoita ja kotona KalPaa vastaan olivat ilahduttavia suorituksia, sillä Ahmat lähti kamppailuihin selkeästi haastajan asemassa.

Kun rohkeasti karvannut ahmalauma tukahdutti Vantaalla avauserässä isäntien kiekollisen pelin lähes täysin, tilanne näytti hyvinkääläisittäin herkulliselta. Realiteetit selvisivät kuitenkin pian yläriman estettyä Ahmoja siirtymästä kahden maalin johtoon, ja Kiekko-Vantaan marssittua selvään 5-1-voittoon.

Kotipeli Sportia vastaan oli floppi. 0-7 ei jättänyt selittelyille sijaa. Kokemattoman joukkueen suoritustason heilahtelu tuskin kuitenkaan ketään yllättää. Yllätys tuskin on sekään, että heikoimpina päivinä kyyti kärkiryhmiltä on kylmää.

Viidennen kierroksen Forssan-vierailulla kohtasi kaksi kutakuinkin samantasoista joukkuetta. Kotiedun myötä FPS oli suosikki, mutta ilahduttavan laukaisutilaston voiton myötä Ahmat olisi saattanut jatkoaikatappiosta tullutta yhtä pistettä enemmänkin mukaansa toivoa.

Maalintekopeli

Omien laskelmieni mukaan Ahmoilta olisi voinut realistisesti odottaa viiden kierroksen jälkeen odotusarvoisesti noin 3,5 sarjapistettä. Pelillisesti joukkue on odotuksiin vastannut, sillä kolmesta tasaisesta väännöstä olisi nykyisellä lisäpisteitä tarjoavalla jatkoaikasäännöllä hieman paremmalla onnella kolmesta neljään pistettä voinut tilille kertyäkin. Ja kuka tietää, miten Tikkurilassa olisi käynyt, jos Ahmat olisi johtoasemassa ylärimalaukauksen sijasta kahden maaliin karkumatkalle livahtanut...

Pelkistä hyvistä esityksistä ei sarjapisteitä kuitenkaan jaeta. Maalintekopeli, sanovat. Kaksi jatkoaikatappiota viiden kierroksen jälkeen tietää jumbosijaa, ja ensimmäinen voitto odotuttaa yhä itseään. Itseluottamuksen merkitys on kokemattomalle joukkueelle äärimmäisen tärkeä, joten ilman pikaista avausvoittoa pimeät uhkakuvat leijuvat alkutalven yläpuolella.

Juuri tällä hetkellä Ahmoilla on käynnissä varsin tärkeä osa syksyä. Tallinnalaisjoukkueen poisjäännin myötä viikonloppuna ei otteluita ole, joten puutteellisen valmistautumisen saattelemana sarjaan joutunut joukkue ehtii hioa kuvioitaan.

Harjoitusjakso päättyy torstaiseen kotiotteluun KooKoota vastaan. Asetelma on haastava, mutta kotivoiton myötä Ahmat olisi paitsi pelillisesti, myös tuloksellisesti kutakuinkin odotettavissa olleessa aikataulussa. Tappio sen sijaan tietäisi paineiden kasvua melkoisesti, sillä seuraavaksi kohdattavan Jukureiden vieraana voittotilin avaaminen olisi hankalaa, ja seitsemän tappion myötä tasoitusta olisi pahimmille kilpailijoille annettuna jo turhan paljon, ja kurssin kääntäminen olisi yhä hankalampaa.

Ne erikoistilanteet...

Tärkeä osa harjoitusrupeamaa on varmasti erikoistilannepelaamisen kohentaminen, sillä maaliero 2-13 ylivoima- ja alivoimatilanteissa on aika korutonta kertomaa. Lopullisesti kuviot napsahtelevat luultavasti kohdilleen vasta tositilanteissa tulleiden onnistumisten myötä – jos silloinkaan, mutta viittä minuuttia pidempi harjoittelu ei taatusti haittaakaan.

Tehoketjun Ahmat on jälleen onnistunut löytämään. Jatkoajan tähtiä ottelusta toiseen kerännyt sentteri Janne Lehtinen on ollut mainiolla pelipäällä, ja kun hän sai laidalleen Miikka Jäsken, ovat ainekset pistetehtailuun olleet valmiit. Toisella laidalla Tuomas Tikkanen on seuraruletin ja polvivamman sotkemien kausien jälkeen todelliseen näyttöpaikkaan päästyään iskenyt viisi maalia yhtä monessa ottelussa.

Lehtisen ketjun takana on ollut huomattavasti hiljaisempaa. Ahmoilla piti olla neljä tasaista ketjua, ja siltä näytti myös harjoitusotteluiden perusteella, mutta avauskierroksen Salamat-ottelun jälkeen joukkue ei ole tehnyt maaliakaan, jossa Lehtinen, Tikkanen tai Jäske ei olisi ollut mukana.

Odotuksia kohdistuu HIFK-kaksikkoon Jermu Portheniin ja Juha Fagerstedtiin, joiden yhteispistesaldo on toistaiseksi 1+0, ja sen ainokaisenkin iski Porthen Kirkkonummella – niin, pelikieltoaan kärsineen Jäsken paikalla Lehtisen ketjussa pelatessaan. A-nuorten maalikunkun ruudin luulisi olevan kuivaa muissakin ketjuissa, jos vain paikkoja siunaantuu.

Viimeisimmässä ottelussa Forssassa palasivat yhteen hyvät harjoituspelit pelanneet Raine Pulkkinen, Timo Korhonen ja Joni Hakonen, ja kiekko kävi jo tolpassa.

Näillä mennään!

Maalivahtipelin piti olla Ahmojen vahvuus, mutta toistaiseksi se ei sitä ole ollut. Varmat harjoituspelit pelannut Tommi Niemelä aloitti hyvin Kirkkonummella, mutta sen jälkeen on ollut vaikeaa. Kehno torjuntaprosentti 84,87 kertoo paitsi sen, ettei nuorukainen ole selvinnyt kokemattoman pakiton takana helpolla, myös sen, että niitä joukkueen pelissä pitäviä pelastuksia ei ole nähty.

Toisen maalivahdin, Aki Kempin, kohdalla odotusarvot eivät ole olleet ehkä aivan yhtä korkealla, mutta suoritukset ovat olleet hivenen eheämpiä. Oma tehtäväni ei onneksi ole päättää, kumpi pelaa seuraavaksi, mutta jotain fiksulta kuulostavaakin osaan maalivahtitilanteesta sanoa. Ehkä.

Vuosi sitten maalivahtipeli oli Ahmojen heikko kohta, ja (pakosta) alkaneen siirtoruletin tulokset nähtiin myöhemmin. Tänä vuonnakaan veskarikaksikko ei ole aloittanut aivan toivotulla tasolla, mutta tilanne on kuitenkin huomattavasti vuodentakaista valoisampi. Niemelälle ja Kempille toivoisikin suoritusrauhaa, sillä potentiaalia heillä on.

Ennen kauden alkua Ahmoilla oli tiettävästi mahdollisuus saada Timo Laaksoharju maalilleen vierailemaan HIFK:sta, mutta valmentaja Kari Lehtinen tahtoi antaa torjuntavastuun Ahmojen omille sopimusvahdeille. Vaikka sama tarjous toistuisikin, ei vahtisirkukseen kannattane jatkossakaan lähteä. Liigaveskarin kenties torjumat pisteet ovat pieni etu verrattuna siihen, että omat veskarit hukkaavat virettään tai itseluottamustaan.

Ahmojen kilpailijoista FPS on hyllyttänyt erinomaisen viime kauden pelanneen Juha-Matti Taposen kolmosmaalivahdiksi. Haukoissa Jaakko Valkama torjuu vain jos HIFK-vahti Laaksoharju ei ole käytettävissä, ja hyvät harjoituspelit torjunut Tomi Räisänen on lainassa Huntersissa. Maalivahtipeli saattaa hyvinkin vielä olla hyvinkääläisten ase, jos muualla tyritään.

Miku Vantaa-jokea etelään?

Kääntämätön kortti on laitahyökkääjä Miikka Jäsken loppukauden pelipaikka, sillä sopimus Ahmojen kanssa on umpeutumassa. Alkukaudesta Jäske ei välttämättä pelaamattomuuden jäljiltä vielä aivan parhaassa terässään ole ollut, vaikka paha neljässä ottelussa viisi tehopistettä tehtailleen hyökkääjän suorituksia moittiakaan on.

Vaihtoehtoja on yleisesti laskettu olevan kolme: SM-liiga, ulkomaat tai Ahmat. Pelipaikan löytäminen liigasta lienee tässä vaiheessa kiven alla, ulkomailta sellainen saattaisi löytyäkin. Ahmojen kannalta Jäsken jääminen olisi iso juttu, mutta neljäskin vaihtoehto lienee olemassa.

Mestiksessä saattaa olla Ahmojen lisäksi muitakin seuroja, jotka mielisivät viime talven pörssivoittajan riveihinsä saada. Oman arvaukseni mukaan yksi sellainen saattaisi olla viimekautinen mitalijoukkue, joka pelaa kotiottelunsa kehä III:n ulkopuolella, peltomaiseman laitamilla. Lehmät tosin puuttuvat, kun pääkaupunkiseudusta on kyse.

Kun Ahmat kävi syyskuun lopulla Tikkurilassa vierailulla, nousi Jäske ja hänen sopimuksensa esille lehdistötilaisuudessa. Vantaalaisvalmentaja Jarmo Kauppi virnisteli, että kyllähän Jäske pelimies on, ja kelpaisi varmasti muihinkin seuroihin kuin Ahmoihin. Lausunnon päätteeksi Kaupin ja seuran toimitusjohtajan Sami Simolan katseet kohtasivat.

Teatteria tai ei, mutta Kiekko-Vantaa on muuttanut pelityyliään Jäskelle erityisen hyvin sopivasti fyysisempään suuntaan, joukkueen kokoonpanossa ei Hannu Väisäsen viime hetken lähdön jälkeen ole liiallista ylitarjontaa laitahyökkääjistä ollut, ja pelimerkkejä on käytössä enemmän kuin Hyvinkäällä...

» Lähetä palautetta toimitukselle