Mielipide

Aleksi Laakso: Sanoista tekoihin, maila vaihtuu kynään

LIIGA / Kolumni
Vaasan Sportissa tulevalla kaudella kiekkoileva puolustaja ja ylioppilas Aleksi Laakso, 25, siirtyy Jatkoaikaan kesän mittaisella sopimuksella. Allu kirjoittaa blogia omista kokemuksistaan ja näkemyksistään.

Helmikuussa Pekka Rautiainen ja Lauri Meriläinen lähtivät HPK:n matkaan viikonlopuksi tekemään juttua Jatkoaikaan. Perjantaina käytiin Jyväskylässä ja lauantaina jatkettiin kotipelillä Pelsuja vastaan.

Siinä sitten lauantai-aamuna tuli puheeksi, että olisikohan meikäläisestä tuohon kiekkotoimittajan hommaan, kun jonkun verran löytyy lajista tietoa. Samalla sekunnilla Lauri löi kynän ja vihkon käteen ilmoittaen, että aloitan kirjoittamaan blogia heille.

Kesä kesältä olen alkanut enemmän ja enemmän kyseenalaistaa harjoitusmetodeja

Pyysin miettimisaikaa kauden loppuun, eikä montaa päivää mennyt kauden päättymisestä, kun sain sähköpostia, että olisi aika lunastaa lupaukset ja ottaa kynä kauniiseen käteen. Maila vaihtui kynään ja tässä sitä kirjoitellaan. On toisaalta kiva hieman valottaa faneille ja lukijoille, miltä kulisseissa näyttää ja mitä touhu on tästä pelaajan näkökulmasta. Ei ole myöskään itselle pahitteeksi pettymyksen jälkeen ottaa pientä katsausta kuluneeseen kauteen ja siihen, mitä kausi kokonaisuudessaan piti sisällään.

Sain luettavakseni muutaman Iiro Vehmasen kirjoituksen ja täytyy todeta, että isot saappaat on täytettävänä, niin ilmeikkäästi kaveri kirjoittaa.

Sopimukseni viimeinen kausi Hämeenlinnassa pyörähti käyntiin totutusti Vierumäellä testien merkeissä heinäkuun lopussa. Kesä kesältä olen alkanut enemmän ja enemmän kyseenalaistaa harjoitusmetodeja, miksi mitäkin tehdään ja mikä on itselle oikeasti parhaaksi.

Viime kesänä tein entistä enemmän itsepäisesti oman pääni mukaan. Pyrin vähentämään harjoitusmääriä ja lisäämään laatua. Kymmenen spurtin sijaan kuusi spurttia, entistä terävämmin, paremmilla palautuksilla. Olemmehan me yksityisyrittäjiä ja on välttämätöntä oppia tuntemaan kroppansa, milloin levätä, milloin rääkätä sitä.

Testeissä meni pari päivää ja sieltä saatiin varmistus sille, että jätkät ovat kunnossa. Tästä pääsimme kevein mielin siirtymään yhteiselle illalliselle hotellin ravintolaan.

Illallisen jälkeen me pelaajat jatkoimme vielä yhteistä iltaa nuotiolla makkaraa paistellen, jutellen kesän lomareissuista. Aistin, että porukkaan oli viime vuoden A-junioreidenkin helppo tulla. He huomasivat, että saa ja pitää olla oma itsensä.

Muistan sen jännityksen ja epävarmuuden omalta ensimmäiseltä "liigakesältäni" Bluesista. Ajatus, että riitänkö tänne tällaisena seinäjokelaisena pojankloppina ja omana persoonana. Onneksi silloinkin oli Erkki Rajamäen ja Santeri Heiskasen kaltaisia konkareita, jotka ottivat meidän helmoihinsa. He auttoivat pitämään fokuksen olennaisessa, jos se meinasi karata.

EDELLISKESÄNÄ ALLEKIRJOITTANUT DOMINOI PELITAPAHTUMIA MIELIN MÄÄRIN

Päävalmentaja Petri Matikainen loi silloin omalla esimerkillään suvaitsevaisen, mutta vaativan ilmapiirin. Tällaisessa ympäristössä pelaaja ja ihminen saa kaiken irti itsestään. On ymmärrettävä, että olemme yksilöitä ja käsittelemme asiat eri tavoin. On oltava sopivassa suhteessa vapautta ja rajoja. Tässä Bluesissa onnistuttiin tuolloin. Haluan omalta osaltani olla luomassa tällaista ilmapiiriä ja olla avuksi uusille kavereille, jos he sitä tarvitsevat.

HPK:n kanssa pelit alkoivat Rovaniemen leirillä, jossa vastaan asettui, ei enempää, eikä vähempää kuin Moskovan TsSKA, kahdesti. Kova haaste heti alkuun, olimmehan olleet jäällä vasta kolmesti ennen ensimmäistä kohtaamista. Olin kuitenkin täynnä intoa ja näytönhalua päästessäni mittaamaan omaa tasoani Euroopan huippupelaajia vastaan. Sitähän se sitten tulee olemaan illasta toiseen, kun joskus pelaa KHL:ssä tai muissa kovemmissa sarjoissa.

Moskovalaisilla oli Aleksandr Radulovin johdolla kova leiri meneillään, joten ei heilläkään varmasti kropassa terävin tunne ollut peleihin lähdettäessä. Pelit päättyivät kuitenkin vastustajan voittoihin 2-0 ja 3-1.

Tuolla viikolla pääsimme aloittamaan kunnolla jääharjoittelun Rovaniemen urheiluopiston toimivissa olosuhteissa. Omaksi pettymyksekseni pesäpallo-ottelua ei tänä vuonna järjestetty. Edelliskesänä allekirjoittanut dominoi pelitapahtumia mielin määrin. Tästä pelistä voi lukea lisää Kerhon nettisivujen arkistosta. Viimeisenä päivänä lähdimme laskemaan koskia Lapin karuihin, mutta kauniisiin maisemiin. Leiri päättyi suomalaiseen tapaan saunoen ja yhteishenkeä kohottaen.

Rovaniemen jälkeen emme onnistuneet avaamaan voittotiliämme kotiturnauksessakaan, vaikka pelasimmekin kohtalaisen hyvin. Otteluun Jokereita vastaan paikalle oli saapunut mukavasti yleisöä ja mieleeni tuli väistämättä ajatukset edelliskevään huumasta, jolloin pudotimme Jokerit. Tällä kertaa KHL-Jokerit käänsi ottelun edukseen rankkareilla.

Näistä peleistä ei onneksi sarjapisteitä jaettu ja sarjan alkaessa pääsimmekin voittojen tielle neljännessä ottelussa Kärppiä vastaan Zach Hamillin iskiessä tehot 3+1. Tässä pelissä avasin myös oman pistetilini syöttämällä yhden Zachin maaleista ylivoimalla. Tästä alkoi pirteä syksymme ja käänsimme monia otteluita eduksemme viimehetkillä.

Pelasin pääosin kolmosparissa Antti Bruunin kanssa ja peli kulki myös itsellä. Rooli oli minulle uusi, kun vastuuta tulikin paljon ylivoiman sijaan alivoimalla.

 

Joulun jälkeen HPK:lla alkoi alamäki. Mitä huhuja joukkueen ympärillä pyöri? Entä mitä poppakonsteja kopissa kokeiltiin kurssin kääntämiseksi? Lue toinen osa: Pettymyksistä Barcelonaan.

» Lähetä palautetta toimitukselle