Mielipide

Aika nostaa leuka rinnasta

MAAJOUKKUE / Kolumni
Kun yhdistää Ruotsin ja olympialaiset samaan lauseeseen, monen suomalaisen kasvoille hiipii jähmettynyt ilme. Torinon finaalitappio Ruotsille aiheuttaa monessa edelleen kylmiä väreitä. Perjantaina Suomella on mahdollisuus korjata tilanne.

Kyllä, kaikki tietävät Leijonien loukkaantumisista ja Ruotsin huippujoukkueesta. Perjantai ei ole kuitenkaan päivä, jona suomalaisten kuuluisi spekuloida mitään edellä mainituista seikoista.

Myönnettäköön se, että Suomea ei otettu ennen kisoja kultamitalitaisteluun mukaan. Jotkut jättivät Leijonat ulos jopa kolmen kärjestä. Kisat ovat kuitenkin osoittaneet lajin hienouden, sen arvaamattomuuden.

Ensimmäisessä pelissään Suomi paukutti huonosta alusta huolimatta kahdeksan maalia Itävallan verkkoon, seuraavassa ottelussa osumia syntyi kuusi. Leijonien puolustuspää on myös saanut onnistumisia.

Leijonien maalia vartioiva Tuukka Rask on pelannut huikealla tasolla, joku voisi puhua "jumalmoodista". Bruins-vahti antaa jokaisessa ottelussa torjunnoillaan mahdollisuuden voittaa.

Meille suomalaisille sopii altavastaajan viitta. Se ei ole Leijonille uutta, sillä joukkue on usein tuomittu mitalipelien ulkopuolille jo ennen turnauksen alkua. Keskiviikkoinen Venäjä-ottelu kuitenkin osoitti asenteen tärkeyden. Sotšin kisoissa on Torinon kanssa paljon samaa, mutta Ruotsi-ottelu voi tehdä näiden olympialaisten välille sen merkittävän eron.

En sano, etteikö Ruotsi lähtisi otteluun kovalla sykkeellä. Päinvastoin. On sanomattakin selvää, että ruotsalaiset ovat saaneet liikkeelle parhaan mahdollisen ryhmän. Tre Kronoria voisi kuvailla vaikka kuinka monella superlatiivilla, mutta jätetään se ruotsalaismedian hoidettavaksi. Otteluita ei voiteta kokoonpanoja pyörittelemällä vaan pelaamalla.

Viime vuosina Suomen kompastuskivi on ollut maalien tekeminen. Siis hyvin olennainen osa peliä nimeltä jääkiekko. Leijonaryhmällä on ollut Sotšissa erilainen ilme. Maaliero on tällä neljän ottelun jälkeen 18-8, kun Ruotsin vastaava on 13-7. On merkittävää, että Suomi onnistui tekemään jo alkusarjavaiheessa viisitoista maalia. Se on näinä päivinä harvinaista herkkua.

Nyt on viimeistäänkin aika nostaa kotisohvalla leuka rinnasta. Enää ei arvuutella monellako maalilla Suomi häviää, tai montako tehopistettä Erik Karlsson tekee. Perjantaina arvuutellaan tulevaa finaaliparia.

Tämä välierä on pelattu vasta loppusummerin soidessa.

» Lähetä palautetta toimitukselle