Mielipide

Aika jälkeen Selänteen

NHL / Kolumni
Selänteen aikakaudella me kasvoimme lapsista aikuisiksi ja saimme ehkä myös aikaiseksi uusia Selänne-faneja. Mutta onko tiedossa uusia Selänteen kaltaisia mediamagneetteja?

On alkamassa ensimmäinen kausi 23 vuoteen, kun NHL on ilman Teemu Selännettä. Selänteen 22 kauden aikana NHL-kiekko muuttui "pitkä päätyyn ja perään"-kiekosta moderniksi taktiikkalajiksi, jossa tilastotiede on osana valmennusta. Maalialue pieneni, keskialueen paitsio poistui ja Eastonin alumiinimaila tuli ja meni.

Kirjassaan hän kertoi, miten 90-luvun alussa pelaajat tulivat kesälomalta ylipainoisina harjoitusleirille ja juhlivat rankasti pelien jälkeen, vaikka seuraavana iltana olisi jälleen uusi ottelu edessä. Vielä 90-luvulla päihteiden ja NHL-kiekon yhdistäminen onnistui niin mutkattomasti, että Theoren Fleury kertoi omassa elämäkerrassaan, että pelasi parhaat pelinsä kokaiinin vaikutuksen alaisena. Toista se on nykyisin.

Selänteestä kouliutui vuoden 2004-2005 työsulkukaudella huippu-urheilija, joka panosti kehoonsa joka päivä. Kirjassaan hän sanoi, että juuri tuon työsulkukauden jälkeiset kaksi kautta ovat hänen uransa parhaat. Jälleen kerran Selänne osasi päivittää itsensä nykypäivän vaatimuksiin, kun moni putosi kyydistä.

Pelaaja, joka on hoitanut laiskasti kesätreeninsä, tippuu auttamatta kyydistä syksyn harjoitusleireillä, jotka kestävät 20-27 päivää. Jopa nuoret lahjakkuudet tulevat kovan treenin jälkeen harjoitusleireille. Rasmus Ristolainen tiputti 12 kiloa ylimääräistä painostaan pois ja Jori Lehterä taasen keräsi lihasmassaa kesällä ja on tällä hetkellä 188 senttinen ja satakiloinen järkäle. Petri Kontiolan kaltaisella eurotähdellä on ollut nopeuden kanssa vaikeuksia harjoitusleirillä. Enää ei riitä, että on vain hyvä.

Meillä on Suomessa tapana joka kausi etsiä seuraavaa Selännettä. Se on turhaa, sellaista ei tule. Selänne on harvinainen yhdistelmä maailman mukavinta miestä ja raakaa halua saada kiekko ja olla kentällä ottelun ratkaisuhetkillä. Lisäksi hän pelasi rapakon takana juuri oikeaan aikaan, kun NHL tuli lehtien palstoilta Youtubeen ja yöllisiin Viasat-sessioihin. Selänne on useamman NHL:n murroskauden symboli.

Selänteen kaltaiset miehet muuttuvat kaukalossa itsekkäiksi ja jopa vähän narsisteiksi. He rakastavat maalintekoa niin paljon, että omistavat sille jokaisen luunsa. Selänne on niin harvinainen ilmestys urheilumaailmassa, että vastaavaa on vaikea löytää vaikka unohdettaisiin syntyperä.

Me kyllä saamme aikaiseksi uusia sakukoivuja. Vaatimattomia, joukkueensa eteen raatavia yhden miehen joukkueita, jotka antavat muiden ratkaista heidän syötöstään ja jotka kantavat joukkueita harteillaan. Tunnustus työstä saadaan kopissa, poissa kannattajien silmistä ja se riittää heille.

Mutta tarvitsemmeko uutta Selännettä? Omasta mielestäni voimme jättää liki jumalaisen esikuvamme rauhaan ja synnyttää tilalle jotakin uutta. Pelaajan, josta emme puhu kahdenkymmenen vuoden päästä uutena Selänteenä, vaan omana statuksenaan, jonka paita nousee kattoon jossain legendaarisessa NHL-hallissa. Ja minä kirjoitan tämän saman tekstin uusiksi - nimet muutettuina.

» Lähetä palautetta toimitukselle

Lue myös