Mielipide

Ahmoilla suurpedon elkeet

MESTIS / Kolumni
Syksy 2002 kirjataan historiaan Hyvinkään Ahmojen toistaiseksi parhaana. Ennen kauden alkua joukkueella tiedettiin olevan hyvät mahdollisuudet pudotuspeleihin, mutta Janne Tormosen ryhmä yltyi joulun lähestyessä sellaiseen iskuun, että jatkopelipaikka on jo käytännössä varma. Vain maalivahtitilanne arveluttaa kevääseen lähdettäessä.

Vaikka tunnelmat ahmaleirissä näinä päivinä korkealla ovatkin, eivät ne
sitä vielä syksyn synkimpään aikaan olleet. Ensimmäisen sarjaneljänneksen
aikana maalivahtipeli oli epävarmaa ja joukkueen pelaaminen kuritonta.

Syyskuun lopulla Ahmat hävisi Kiekko-Vantaan vieraana 2-6, ja
mahdollisuudet menivät edellisen tappio-ottelun tavoin jäähyilyyn. Kaikki
joukkueet oli kohdattu kertaalleen, ja Ahmat oli pudonnut sarjataulukossa
karsintaviivan alle. Kun valmentaja Janne Tormonenkin arvosteli ottelun
jälkeisessä lehdistötilaisuudessa enemmän tuomaria kuin omiaan, usko
Ahmojen menestykseen oli koetuksella.

Ei ole enää.

Tuon illan jälkeen Ahmat on pelannut 16 ottelua, voittanut niistä 12 ja
jäänyt pisteittä vain kahdesti. Sijoitus on noussut kuusi pykälää,
pudotuspeliviivasta on menty heittämällä ohi, ja joulutauolla jopa sarjan
piikkipaikka on play off-viivaa lähempänä.

Ensimmäistä kokonaista kauttaan päävalmentajana toimiva Tormonen on
saamassa ison sulan hattuunsa. Vaikka kauden alku oli vaikeuksien
sävyttämä, on Tormonen siitä huolimatta saanut pelaajansa parempaan iskuun
kuin yksikään ahmavalmentaja aiemmin. Pelaajisto on vastannut runsaasti
vastuuta antavan luotsin haasteeseen, ja alkukauden vitsaus, turha
jäähyily, on saatu hyvin kitkettyä pois. Pelaajat nauttivat jäällä
ollessaan, ja sen näkee myös erinomaisista tuloksista.

Myös Ahmojen erikoistilannepelaaminen on ollut huomattavasti viime talvea
parempaa. Tilastot kertovat, että Ahmat on ollut yli- ja alivoimalla sarjan
keskitasoa. Erikoistilannepelaamisen maaliero on vain kolme maalia
pakkasella, kun edellisenä talvena takkiin tuli usemman kymmenen osuman
verran.

Patrick, Joonas, Antti, Sami, Alfie...

Maalivahtiosastolla ovi on käynyt suuntaan jos toiseenkin. Ahmapuolustuksen
viimeisen lukon tontilla on ehtinyt vierailla vaihtelevalla menestyksellä
jo viisi eri yrittäjää, vaikka kausi ei ole edennyt kuin vasta vähän yli
puolenvälin. Eikä tarvitse olla edes suuri ennustaja veikatessaan, että
maalivahtien nimilista ehtii saada jatkoa vielä nimen tai parinkin verran.

Runkosarja alkoi kaksikolla Patrick Machreich - Joonas Lindberg, mutta Sami
Heinosen jättämät saappaat osoittautuivat Itävallan ihmeelle aivan liian
suuriksi. Asenne Machreichilla oli kohdallaan ja tahtoa riitti, mutta 11
ottelusta tilastoihin jäänyt torjuntaprosentti 88,00 on osoituksena siitä,
ettei itävaltalaisnuorukaisesta ollut vielä luotettavaksi Mestis-tason
veräjänvartijaksi.

Tv-peliin Jukureita vastaan Ahmat lainasi tolppiensa väliin Ässistä Antti
Jokelan, mutta heti ensimmäisessä erässä Jokela imaisi helpon taaksen, ja
kun Ahmat tuhri muutenkin mahdollisuutensa jäähyilyyn, jäi lainan hyöty
saamatta.

Merkittävä hetki koko Ahmojen syksyn kannalta koettiin syyskuun lopun
Kiekko-Vantaa-tappion jälkeen. Ahmat onnistui kaappaamaan Vantaalla
kautensa aloittaneeen Heinosen takaisin maalilleen, ja kurssi kääntyi
samantien. Yhtäkkiä maalilla oli mies, joka koppasi kiekot kiinni, eikä
pudotellut niitä jatkuvasti eteensä. Joukkueen puolustuspeli rauhoittui
silminnähden, ja Heinosen myötä Ahmat teki ennätyksensä ottamalla kuusi
voittoa putkeen.

Kun Heinonen pääsi SM-liigaan ja Bluesiin, palasi torjuntavastuu
alkuperäiselle kaksikolle. Toinen ottelu uusvanhalla miehityksellä toi
mukanaan ennätyksellisen 1-10-tappion KooKoo vieraana. Machreich sai palata
takaisin kotimaahansa, ja Ahmat sai maalilleen vuorostaan Alfie Michaud'n
Tapparasta.

Michaud esitteli taitojaan siihen malliin, ettei vastaavaa saldoa
Mestiksessä vähään aikaan nähtäne. Viidestä ottelusta neljä voittoa ja yksi
tasapeli, kaksi nollapeliä, torjuntaprosentti 96,03 ja päästettyjen maalien
keskiarvo 1,18. Jos Heinonen käänsi aiemmin Ahmojen kurssin voitolliseksi,
nosti Michaud sen toiseen potenssiin.

Syyskauden kahdessa viimeisessä ottelussa ahmamaalia vartioi oma kasvatti
Joonas Lindberg, joka suoritui urakastaan varsin hyvin. Toisaalta
joukkuekin oli sellaisessa iskussa, että voitot TuTosta ja FPS:stä olisivat
luultavasti tulleet torjujasta riippumatta.

Ketjuista parhain

Tärkeä tekijä Ahmojen odotettua paremman menestyksen takana on ollut
Mestiksen paras ykkösketju. Miikka Jäske johtaa pistepörssiä, Jukka
Penttinen on toisena ja maalintekijätilastoa johtava Juha-Pekka Loikas on
neljäntenä. Tehotilastossa Ahmoilla on peräti neloisjohto, kun Penttisen ja
Loikaksen lisäksi kärkisijoilla on joukkueen ykköspari Olli Korkeavuori -
Turo Virta, jolla puolestaan on kaksoisjohto puolustajien pistepörssissä!
Komeisiin sijoituksiin vaikuttaa toki osaltaan sekin, että muilla
kärkijoukkueilla materiaalin taso on laajempi, eikä yksittäinen ketju saa
yhtä paljon vastuuta.

Ykkösketjussa jokainen pelaa uransa parasta kauttaan, kun päälle
kolmekymppinen Penttinenkin on yltynyt hurjaan vireeseen oltuaan tällä
kertaa joukkueen mukana kauden alusta asti. Tehokolmikko on myös oiva
kokoelma erityylisiä pelaajia. Penttinen tekee peliä, Loikas iskee kiekot
maaliin ja huikean potentiaalinsa esille saanut fyysinen ihme Jäske
täydentää ketjun.

Kenties jopa joukkueen tärkein hyökkääjä on kuitenkin kakkosketjun
sentteri, loistava aloittaja Janne Lehtinen, joka on ilman yhtä tehokkaita
ketjukavereitakin johdattanut itsensä pistepörssin kymmenen parhaan
joukkoon. On pitkälti Lehtisen ansiota, että hyökkäystehoja löytyy
säännöllisesti myös ykkösketjun takaa.

Ahmojen hyökkäyksessä on myös enemmän syvyyttä kuin viime vuosina, sillä
miehiä on riittänyt suurimmassa osassa otteluita neljään ketjuun. Markus
Juvakosken johtama nelosketju onkin ollut yksi syksyn ahmaonnistujista.
Taitotaso ketjulla ei riitä maaliverkkojen säännölliseen heilutteluun,
mutta luistin kulkee ja taklauksia satelee nimimiesten saadessa
levähdysaikaa. Tehotilastolukema ketjulla on nollan paikkeilla, joten usein
ei omissakaan kolise.

Uransa parasta kauttaan pelaaviin voidaan lukea myös puolet Ahmojen
kuudesta vakiopuolustajasta. Suorastaan erinomaisessa vireessä ovat olleet
kapteeni Olli Korkeavuori ja Turo Virta, joiden varmaotteinen ja fyysinen
peli on pitänyt vastustajat tehokkaasti loitolla pahanteosta, ja
ykkösketjun takana tulosta on syntynyt kiitettävästi myös hyökkäyspäädyssä.
Korkeavuoren kiekollinen peli on parantunut vuosi vuodelta, ja Virta on
päässyt yhden totutteluvuoden jälkeen jatkamaan siitä mihin A-nuorten SM-
sarjassa jäi eli tykittämään maaleja. Osumia on koossa jo yhdeksän.

Kolmas vahvasti esiintynyt ahmapuolustaja on joukkueen kokeneimpiin
pelaajiin kuuluva Pasi Tamminen, joka on nostanut pelinsä tason luokkaa
ylemmäksi kuin aiempina talvina. Hyvien oman pään esitysten lisäksi
puolustavana puolustajana pidetty Tamminen on nakutellut jo toistakymmentä
tehopistettä.

Selkeä pettymyskin joukosta löytyy. Juha Kaunismäki oli viime kaudella
Ahmojen puolustuksen johtohahmoja, mutta alkukausi on ollut tuskainen
taival, eikä kiekollinen peli ole ollut lähelläkään edellistalven tasoa.
Joulun lähestyessä tosin Kaunismäkikin on hiljalleen saanut pelinsä tasoa
nostettua.

"Etsin veskaa seuraavaa"

Loistava syksy tarjoaa erinomaiset lähtökohdat loistavaa keväättä
ajatellen, mutta menestyksen tiellä on yksi suuri ongelma:
maalivahtitilanne. Nykyisellä kokoonpanolla torjuntavastuu kasautuisi
täysin Joonas Lindbergin harteille, ja hänen hartioitaan rasittaa keväällä
myös varusmiespalvelus. Ahmat käykin jatkuvasti neuvotteluita maalivahdin
vakanssin täyttämiseksi. Neuvotteluiden tulokset ratkaisevat pitkälti sen,
kuinka iskukykyinen punapaitainen joukkue ratkaisupeleissä on.

Joulun jälkeinen otteluohjelma on Ahmoille haastava, sillä seuraavista 12
ottelusta joukkue pelaa vain kolme kotonaan Hyvinkäällä. Pudotuspelien
lähestyessä joukkueella on puolestaan erinomainen mahdollisuus loppukiriin,
sillä kymmenen päivän sisällä pelattavat runkosarjan viisi viimeistä
kierrosta tarjoavat hyvinkääläisille ainoastaan kotiotteluita.

Pisteitä Ahmoilla on jo 33, joten pudostuspelipaikka on käytännössä jo
varma. Viivan yläpuolella pysymiseen riittänee neljän voiton ottaminen
jäljellä olevista 17 ottelusta. Toisaalta kotietukaan ei ole kuin viiden
pisteen päässä, joten jos pelit jatkuvat taukoa edeltävällä tasolla ja
maalivahtikysymys ratkeaa ahmalaisittain onnellisesti, pieniä
mahdollisuuksia saattaa neljän parhaan joukkoonkin olla.

Jatkoajan ahmatähdet syyskaudella:

22: Juha-Pekka Loikas

20: Jukka Penttinen

19: Janne Lehtinen

18: Miikka Jäske

7: Olli Korkeavuori

6: Patrick Machreich, Sami Heinonen, Alfie Michaud

5: Jani Tuominen, Raine Pulkkinen, Turo Virta

4: Marko From, Pasi Tamminen

3: Kim Sjöblom, Markus Juvakoski

2: Jan Eriksson, Antti Chrons, Aki Elomaa, Jaakko Kolari, Joni
Hakonen

1: Jani Bäf, Petri Koskinen

Jatkoajan ahmatoimitus toivottaa kaikille lukijoilleen rauhallista
joulunaikaa ja menestyksekästä vuotta 2003!

» Lähetä palautetta toimitukselle