Kiekko-Vantaan kausi päättyi runkosarjan sijaan 10. Pasi Arvosen jälkeen Kiekko-Vantaan päävalmentajaksi palannut Simo Mälkiä ei saanut joukkuetta haluttuun kuosiin. Ensimmäiseen maajoukkuetaukoon mennessä lohinutut olivat vaikeuksissa, eikä se muuttunut tauon jälkeenkään. Joukkue haki muutosta antamalla potkut Mälkiälle ja ottamalla päävalmentajaksi jääkiekkolegenda Reijo Ruotsalaisen.
Kiekko-Vantaan kausi oli vaikea jo yksin lähtökohdiltaankin. Ryhmässä oli paljon Mestis-debytantteja, joilla ei ollut kokemusta miesten peleistä tai Mestiksestä. Kaiken lisäksi joukkue taiteili vain yhden ketjun varassa. Kentällinen Joona Monto-Miro-Pekka Saarelainen-Joel Sund tehtaili yli 150 tehopistettä.
Mälkiä oli saanut kentälliset suurin piirtein kohdilleen, mutta Ruotsalainen meni ja sekoitti koko pakan. Tärkeistä pelaajista puuttuivat runkosarjan lopulla puolustaja Nico Nurmikanta ja hyökkääjä Erik Embrich, jotka päättivät kautensa Jokerien lähtiessä kesälomalle KHL:ssä.
Ruotsalaisen tulon kuherruskuukausi kesti kaikkiaan kaksi ottelua, joista tuli voitot. Sen jälkeen joukkue painiskeli samojen asioiden parissa kuin koko kaudella. Kova taklauspeli ja nopeat lähdöt eivät riittäneet, kun puolustus vuoti kuin seula. Ruotsalainen yritti teroittaa ajatusta, että maalille oli mentävä, maksoi se mitä tahansa.
Lentävät mailat ja juomapullot
JYPin organisaatiosta tullut puolustaja Alex Lindroos paikkasi hyvin Nurmikannan paikan. Maajoukkuetaukoa ennen Vantaalle saapunut Lindroos pelasi ennakkoluulottomasti ja oli erityisen vaarallinen viivalla. Pian hän otti ykkösketjun paikan ja oli tärkeä pelaaja Kiekko-Vantaalle.
Kotiottelut koituivat lohinuttujen kohtaloksi. Heikosti esiintynyt vantaalaisryhmä voitti vain yhdeksän ottelua kotiluolassa. Vieraissa joukkue pelasi kuitenkin mukiinmenevästi ja napsi sieltä täältä sarjapisteitä.
Kauttaaltaan Kiekko-Vantaan peliä kuvasti se, että tunteet nousivat pintaan turhan helposti. Epäonnistumisista kihosivat turhautuminen ja kiukku, kun peli ei edennytkään, kuten oli sovittu. Kauden viimeisissä otteluissa vaihtoaitiossa lensivät niin juomapullot kuin mailatkin.
Kausi oli rikkonainen, ja on odotettavissa, ettei Ruotsalainen jatka ensi kaudella. Hänestä ei ollut poppamieheksi, joka olisi nostanut joukkueen suosta menestyksen parrasvaloihin. Vantaalainen jääkiekko on murroksessa, jossa kaivataan kovia pelimiehiä nuorten ja debytanttien lisäksi.
