Mielipide

”Pelaajille lisää vastuuta pelin turvallisuudesta”

LIIGA / Kolumni
Jokerit viime kaudella mestaruuteen luotsanneella Raimo Summasella on painavia mielipiteitä suomalaisen jääkiekon tilasta. Tässä haastattelussa Summanen kertoo näkemyksensä SM-liigan tasosta, vakavien loukkaantumisten lisääntymisestä sekä tuomaritoiminnasta. Kolme vai neljä - siinä vasta pulma.

Muutaman viikon päästä alkava Jääkiekon SM-liiga tulee mitä ilmeisimmin tarjoamaan katsojille parempaa viihdettä kuin aikoihin. Kesän aikana liigajoukkuet ovat vahvistaneet rivejään toinen toistaan paremmilla pelaajilla ja kaudella 2002-2003 jäällä nähdään jälleen sellaisia NHL:sta palanneita kovan tason kiekkoilijoita kuin esimerkiksi Juha Ylönen ja Marko Tuomainen, Timo Pärssinen ja Roman Simicek, Jukka Hentunen ja Antti-Jussi Niemi sekä Petr Tenkrat. Viime kaudella Jokerit kultakantaan palauttanut ja edelleen Jokereita valmentava Raimo Summanen uskoo liigan olevan myös erittäin tasainen ja kärkipään joukkueiden keskinäisten erojen olevan hyvin pieniä.

Ensimmäinen erä: tasainen SM-liiga, Jokerit, sirkus ja taiteilijat

”Kyllä Suomi-lätkää voi mainostaa katsojille. Tulkaa paikalle, meillä on ensi kaudella vahvistunut, hyvä liiga, jonka peleistä ei katsojien tarvitse lähteä pois korvat luimussa. Varsinkin pääkaupunkiseudun joukkueet sekä muista joukkueista ainakin Tappara, Kärpät, HPK, TPS ja Lukko tulevat tarjoamaan hienoja elämyksiä. Erot joukkueiden välillä ovat pieniä ja voitot tulevat menemään ristiin”, Summanen linjaa tulevaa kautta.

Hän ei pidä toistakymmentä viime kauden tärkeää pelaajaansa menettänyttä Jokereiden joukkuetta minkäänlaisena suosikkina pitkässä ja kuluttavassa runkosarjassa, jossa Jokerit pyrkii Summasen mukaan ainoastaan voittamaan otteluita enemmän kuin häviämään niitä. Toki Summanen sysää tuolla lausunnolla suosikin paineita vastustajille, mutta kuten Ärräcup osoitti, Jokereiden nyt terveinä olevista pelaajista koostuva puolustus ei ole lähelläkään SM-liigan eliittiä kummallakaan maalilla. Maalivahti Kari Lehtosen torjunnat riittävät vaikka kuinka pitkälle, mutta muuten alakerta on vielä vaiheessa. Tilanne tosin muuttuu, kun Antti-Jussi Niemi, Mika Strömberg sekä Ilkka Mikkola tervehtyvät ja pääsevät todella mukaan peleihin.

SM-liigan tapaisessa huippu-urheilussa ja massaviihteessä runkosarjan merkitys on rajallinen. Se karsii viisi joukkuetta pois kevään ratkaisevista koitoksista ja palvelee muutenkin valmistautumista kauden huipentumaan eli SM-liigan playoffeihin. Jos joukkue ei menesty playoffeissa, koko kausi on tavallaan pilalla siitäkin huolimatta, kuinka hyvin runkosarjassa pelasi. Kun Summanen yhdessä Erkka Westerlundin kanssa luotsasi Jokerit toissa kaudella runkosarjan voittoon, mutta joukkue putosi silloin jo playoffien ensimmäisellä kierroksella Kärpille, ei kukaan enää muistanut sen kauden hyviä asioita. Niitäkin oli. Viime kaudella Summanen oli nyt yhdessä Jouko Lukkarilan kanssa oppinut läksynsä. Lukkarilaa pidetään hyvänä kauden aikana tapahtuvan erilaisen harjoituksen, pelaamisen ja levon ajoittajana.

”Tärkein asia on se, että joukkue on keväällä oikealla hetkellä iskussa. Että joukkue pelaa juuri silloin, playoffeissa, rohkeaa peliä, jossa kiekkoa liikutetaan ja kukin pelaaja pystyy laittamaan kaikki itsestään likoon joukkueen voiton eteen - se on minun tehtäväni. Jääkiekkojoukkue voidaan kuvitella vaikka autoksi. Kauden alussa se ajetaan vähitellen sisään ja kauden aikana se tankataan, huolletaan ja kiillotetaan siihen kuntoon, että se on valmis tärkeimpään koitokseensa. On opittava hyväksymään kompromissit, sillä eihän sellaista autoakaan ole olemassa, jolla voisi ajaa tankkaamatta ja huoltamatta koko ajan yhä kovempaa ja kovempaa...”

”Valmennuksen tehtävä on venyttää näitä rajoja, valmentaa pelaajia kohtaamaan kaikkein kovimmat olosuhteet. Sellaiset, jotka ovat vastassa kun pelataan aiemmista otteluista väsyneenä ja kun pelataan tärkeistä voitoista. Valmentajan tehtävä on auttaa pelaajaa ylittämään rajoja ja saavuttamaan pelaajan itsensä asettamia tavoitteita vielä silloinkin kun jalat painavat, kädet eivät enää toimi ja erilaiset kolhut vaivaavat. Näistä tilanteista syntyvät myös pelaajalle ne kaikkein parhaimmat kiksit. Että, hei, mähän annoin itseni kokonaan tuohon peliin. Nämä ovat niitä suuria tunteita, jotka jäävät jäljelle vielä silloinkin kun peli on ohi.”

Raimo Summasen, Jouko Lukkarilan ja maalivahtivalmentaja Jukka Ropposen työtä voisi luonnehtia myös sirkuksen harjoittamiseksi sellaiseen taito- ja tahtotilaan, jossa esiintyvät taiteilijat eli pelaajat ovat valmiita kohtaamaan keväällä kaikkein vaikeimmat ja rasittavimmat esiintymiset. Vasta niissä määrätään lopulliset sijoitukset ja ratkotaan sekin, kenen pelaajan taso riittää Amerikan mantereen jatko-opintoihin viisi tai kymmen kertaa paremmalla palkalla.

”Pelin on myös oltava hyvä ja nautittava kokemus katsojille. Pelaajat tulevat olemaan välillä todella kovilla kun maitohapot painavat jaloissa ja seuraavaan vaihtoon on jo keskityttävä pelatakseen siinä mahdollisimman hyvin. Mutta ei sirkuskaan ole aina taitelijoille pelkkää nautintoa, onnistumiset ja menestys eivät tule ilman kovaa työtä.”

Toinen erä: vakavat loukkaantumiset ja niiden vähentäminen

Jääkiekko on viime kausina kulkenut SM-liigassa ja NHL:ssä Summasen mielestä siinä suhteessa väärään suuntaan, että vakavat, päähän kohdistuneet loukkaantumiset ovat lisääntyneet. Aivotärähdykset ovat aina vakavia loukkaantumisia, jotka usein toistuessaan saattavat paitsi lopettaa pelaajan uran, myös vaikuttaa useita aivotärähdyksiä saaneen pelaajan muuhun elämään.

”Kyse ei enää ole siitä, pitääkö päähän kohdistuneita vammoja vähentää, vaan siitä, kuinka vähentäminen parhaiten tehdään. Vahingoittamishakuiset taklaukset ovat asia erikseen. Ne pitää saada kokonaan pois. Mutta onko myös niin, että SM-liigassa ei enää osata ottaa taklauksia vastaan vai onko peräti niin, että laidan lähellä taklattava ei joskus tarkoituksellakaan ota taklausta vastaan? Taklaajasta tehdään syntipukkia, jonka avulla pyritään tuhoamaan taklaavan joukkueen moraalia ja ratkaisemaan jopa pelejä.”

Jotta esimerkiksi aivotärähdykset saataisiin laskusuuntaan, Raimo Summanen näkee eräänä vaihtoehtona vuoden 1969 päätöksen kumoamisen, jolla koko kentän taklaukset sallittiin. Se olisi keppimäisen kova muutos SM-liigan nykyiseen, varsin fyysiseen jääkiekkoon eikä Summanen olisi Summanen, ellei hänellä olisi tarjottavanaan myös porkkana.

”Toinen vaihtoehto on sitten se, että pelaajilla pannaan enemmän vastuuta tässä asiassa. NHL:ssä taklaukset viedään loppuun asti, joten siellä osataan ottaa taklaukset paremmin vastaan kuin SM-liigassa. Mutta NHL:ssäkin on jo nähtävissä ikäviä piirteitä. Olin seuraamassa viime kaudella NHL: playoffeja Ottawan kutsumana ja huomasin, että loukkaantumisia myös näyteltiin ja pyrittiin näyttelemisen avulla kalastamaan omalle joukkueelle ylivoimapeli. Tällainen kehitys on nähdäkseni ainakin osittain seurausta siitä, että NHL:ssä pelaajien oma vastuu tekemisistään on vähentynyt samassa suhteessa kuin ns. poliisien määrää on seuroissa vähennetty.”

On pöyristyttävää, että näyttelemällä loukkaantumista pyritään ratkaisemaan tasaisia otteluita oman joukkueen eduksi. Mutta se on myös ymmärrettävää, joskin tuomittavaa. Erikoistilanteista ylivoimalla tehdään yhä enemmän maaleja varsinaisen viisi viittä vastaan pelaamisen sijasta. Niinpä houkutus kaikkien keinojen käyttämiseen on joskus liian suuri.

Toinen puoli asiaa on sitten se, että vahingoittamishakuiset taklaukset ovat SM-liigassa lisääntymässä. Vastustajan tärkein pelintekijä saatetaan aivan tarkoituksella ja turhassa jälkitilanteessa taklata ratkaisu- tai jopa pelikyvyttömäksi ja puolustella sen jälkeen tekoa sillä, että jääkiekko on kontaktipeli, jossa sattuu ja tapahtuu. Jokereiden osalle näitä ikäviä sattumia tuli viime kaudella paljon enemmän kuin muille joukkueille. Pahiten niistä kärsi joukkueen tärkein syömähammas, kapteeni Ville Peltonen. Vaikka Raimo Summanen perää ennen kaikkea SM-liigan kurinpitoelimen vastuuta, hän tietää hyvin entisenä huippupelaajana asioiden todellisen laidan kentällä:

”Ei Jokerit voi kärsiä näistä vammoista toista vuotta peräkkäin. Jos olisimme voineet pitää Sami Heleniuksen joukkueessamme, pelkästään hänen läsnäolonsa olisi muuttanut määrättyjä asioita. Uskon niin, että Samin myötä Jokereiden pelaajiin kohdistuvia älyttömyyksiä olisi jäänyt paljon pois. Viime kaudella Ville sai pelata neljä viikkoa sarjaa. Näin ei voi tapahtua toista kertaa.”

Summanen olisi valmis antamaan tahallisesta ja vahingoittamishakuisesta taklauksesta 10-12 ottelun pelikiellon vaikka jälkikäteen ja jopa siitä riippumatta, onko tilanteesta tuomittu jäähy tai tehty raportti SM-liigalle. Jos voidaan kiistatta osoittaa, että taklaus oli kaikin puolin vaarallinen ja vahingoittamishakuinen, pelikielto voidaan antaa videon perusteella. SM-liigassa kaikki ottelut videoidaan.

”Mutta jos tällaiseen mentäisiin, olisi syytä pohtia sitäkin, pitäisikö antaa pelikielto myös siitä, että pelaaja tiputtaa laidan lähellä päänsä tai kääntää taklaukselle selkänsä.”

Kolmas ja ratkaiseva erä: tuomarit

Monien yllätykseksi ja vastoin kansainvälistä linjaa, SM-liiga päätti supistaa täksi kaudeksi päätuomarit kahdesta yhteen. Päätöstä perusteltiin kustannussyillä sekä mm. sillä, että näin pelaajat tietävät paremmin tuomarilinjan kunkin ottelun aikana. Toisaalta monet tahot ovat jopa julkisesti veikkailleet, että päätös kaatuu ennen kuin edes tuleva kausi on pulkassa. Viimeistään joulutauon jälkeen nähdään jälleen kaksi päätuomaria liigapeleissä. Mutta kävi niin tai näin, tuomareista ja tuomaritoiminnasta on puhuttu yllättävän paljon jo ennen kuin kausi on edes alkanutkaan.

”Pelkään sitä, että tällä kaudella puhutaan enemmän tuomareista kuin itse pelistä, vaikka juuri pelin ja pelaajien suoritusten kentällä pitäisi olla pääasia. En ole varma, muuttuuko mikään tai onko uudistus hyvästä vai pahasta. Mutta sitä olen ihmetellyt, että miksi ei ole puhuttu lainkaan neljästä tai kolmesta tuomarista. Meillähän oli ennen neljä tuomaria kentällä ja nyt on sitten kolme. Voisiko linjatuomareiden tehtäviä jotenkin uudistaa”, Summanen pohtii. Hän ei usko sitä, että yhden silmäparin poistuminen kentältä lisäisi sinänsä suoraan pelaajien loukkaantumisvaaraa.

”Neljään tuomariin totuttiin ja puhuttiin niin, että neljäs tuomari lisää pelaajien turvallisuutta kentällä. Silti vakavat vammat lisääntyivät jatkuvasti, joten en ole lainkaan varma, voidaanko pelaajien turvallisuutta lisätä edes kasvattamalla tuomareiden määrää vaikkapa viiteen. Ehkä nyt tehty uudistus, jossa vastuun ottelusta kantaa yksi henkilö, tuo otteluihin selkeämmän tuomaroinnin, yhden ihmisen linjan.”

Kun SM-liiga vaikuttaa ainakin ennakkoon entistä tasaisemmalta, mikä tahansa ennen kautta sijoille 1-6 rankattu joukkue voi voittaa ainakin runkosarjan. Näin tuomaroinnin merkitys voi nousta entistäkin suurempaan rooliin myös pelin lopputuloksen kannalta. Muutama jäähy sopivaan paikkaan ja hienoisella altavastaajallakin on loistavat mahdollisuudet kääntää ottelu edukseen.

”Erot joukkueiden voimasuhteissa SM-liigassa ovat aiempaa pienempiä. Tasaiset ottelut voivat ratketa siihen, kumpi joukkueista ottaa tai saa sen tyhmemmän jäähyn. Yleisö pyrkii vielä vaikuttamaan kaikin tavoin huutamalla tuomariin ja silloin tuomari saattaa joutua todella vaikeaan paikkaan. Että puhaltaako jäähyn vai eikö... Peli voi ratketa siihen jäähyyn, varsinkin silloin, jos hyötyvässä joukkueessa on muutama maaginen tähti, jotka omaavat ´gamebreakerin” kyvyn kääntää ratkaisun itselleen.”

» Lähetä palautetta toimitukselle

Lue myös