Zisserin ympyrä sulkeutui

CHL / Haastattelu
Kauden avausottelulla oli poikkeuksellisen suuri merkitys Stefan Zisserille.
Kuva © Timo Savela
Voisi kuvitella, että 9-0-tappio on pelaajalle asia, josta ei voi löytää mitään positiivista. Rumista lukemista huolimatta Bolzanon riveistä löytyi yksi mies, jolle mahdollisuus pelata Turussa oli jotain suurempaa kuin vain yksittäinen ottelu. Stefan Zisserille ottelu TPS:ää vastaan oli paluu maisemiin, joista hänen matkansa Italian maajoukkuepelaajaksi alkoi vuonna 1996.

Bolzano on juuri lyöty jään rakoon ensimmäisessä CHL-ottelussaan, mutta kopista astelee hymyilevä mies. Vaikka kättä koristaa iso jääpussi, niin kädenpuristus on reilu.

Sait ilmeisesti hieman osumia tänään?

− Äh, ikä vain alkaa painaa, Stefan Zisser naurahtaa.

34-vuotiaan hyökkääjän uralla on ehtinyt tapahtua paljon sen jälkeen, kun hän viimeksi oli Turussa pelitamineet päällä. Tuolloin 20-vuotiaan italialaisen pelipaidan rinnassa oli TPS:n logo. Zisser vietti Suomessa vuodet 1996-2000 pelaten TPS:n B- ja A-nuorissa.

Turusta matka vei takaisin hänen kotiseutunsa ylpeyteen HC Bolzanoon, jossa Zisser on pelannut koko uransa, pois lukien kaksi Milanossa vietettyä kautta. Lisäksi Zisser on edustanut Italian maajoukkuetta neljissä B-sarjan MM-kisoissa ja kolmissa A-sarjan MM-kisoissa. Maajoukkueuran huipuksi nousi jokaisen urheilijan unelma, eli kotiolympialaiset Torinossa vuonna 2006.

Lyhyen juttutuokion aikana käy useampaan kertaan ilmi, että Zisser tosiaan osaa katsoa sitä kuuluisaa isoa kuvaa. Tämä välittyy myös suhtautumisessa juuri koettuun roimaan tappioon.

− Oli upeaa pelata TPS:ää vastaan. Heillä on kuitenkin maailmanmestari Teemu Lassila maalilla ja monia muita huippupelaajia. Muutenkin tämä peli pisti asioita taas perspektiiviin. Kun heitä katsoo, niin näkee millaisia tuloksia kovalla työllä ja omistautumisella voikaan saada aikaan, Zisser pohtii.

Harjoituskausi on ollut Bolzanolle kaikkea muuta kuin helppo. Itävallan liigan mestarijoukkue jäi ilman sponsori- ja tv-rahoja, mikä on luonnollisesti vaikeuttanut joukkueen rakentamista.

− Seura on kamppaillut talousvaikeuksien kanssa kauteen lähdettäessä. Presidenttimme on tehnyt yötä päivää töitä saadakseen sopimuksia sponsoreiden kanssa, joten olemme sikäli onnekkaita, että ylipäätään saimme joukkueen kasaan.

Asiat ovat edenneet todella nopeasti. Vielä viime viikon alussa Bolzanon kirjoilla oli yksi maalivahti, viisi puolustajaa ja viisi hyökkääjää. Kun rahoitus on varmistunut, on myös nimiä sudittu papereihin kovaa tahtia. Bolzano sai viikossa kasaan kolmen kentällisen verran pelaajia, joiden joukossa oli myös jatkosopimuksen allekirjoittanut Zisser.

− Viimeinen viikko on ollut todella hektistä aikaa. Itsekin allekirjoitin sopimuksen vasta muutama päivä sitten. Viimeisin täällä mukana ollut pelaaja liittyi joukkueeseen keskiviikkona ja harjoitteli ensimmäistä kertaa kanssamme täällä torstaina.

− Palapeli alkaa pikkuhiljaa olla kasassa ja lähiaikoina joukkueeseen liittyy 2-3 uutta pelaajaa, joten meillä tulee olemaan kilpailukykyinen joukkue, kun oma liigamme alkaa.

Kauden ensimmäinen peli ei jättänyt juuri seliteltävää – töitä on edessä paljon. Zisser kuitenkin lupaa, että asetelma tulee olemaan paljon tasaisempi, kun joukkueet kohtaavat Italiassa.

− Kolmen viikon kuluttua, kun pelaamme Bolzanossa, on jäällä valmiimpi joukkue ja tulemme siinä pelissä varmasti kamppailemaan loppusummeriin asti.

Kaikki alkoi Turusta

Ei ole enää mitenkään tavatonta, että pienen kiekkomaan junioripelaaja lähtee ulkomaille kehittymään, mutta harvinaisempaa on se, että ilmasilta tuo junnuja Keski-Euroopasta Suomeen asti. Kuten arvata saattaa, Zisserin siirron takaa löytyy onnekas sattuma.

− Joukkueeni venäläisvalmentaja Mikhail Vasiliev tunsi hyvin TPS:n silloisen päävalmentajan Vladimir Jursinovin. Yksi asia johti toiseen ja lopulta päädyin tänne neljäksi vuodeksi. Sain käydä koulua täällä ja valmistuin myös IB-lukiosta.

Asiat sujuivat hyvin myös pelikentän puolella. Zisserin ensimmäinen kausi TPS:ssä päättyi B-nuorten Suomen mestaruuteen. Mestaruus ei ollut mikään ihme, sillä joukkue oli jälkikäteen ajateltuna todella nimekäs.

Listalta löytyy liuta entisiä liigapelaajia: Tommi Hannus, Janne Hauhtonen, Tuomo Karjalainen, Markus Laine, Hermanni Vidman ja Mika Viinanen.

Joukkueeseen mahtui myös kaksi tulevaa NHL-pelaajaa, sillä maalia vartioi Antero Niittymäki ja kävipä B-nuorten riveissä kääntymässä muutaman ottelun verran myös tuleva Stanley Cup-voittaja, eli ukrainalaishyökkääjä Ruslan Fedotenko.

Italialaiset tunnetaan perhekeskeisenä kansana, joten hyppy tuntemattomaan tuskin oli helppo. Zisseriä ei kuitenkaan jätetty oman onnensa nojaan, vaan hän sai tuekseen TPS:n seuralegendoja.

− Haluan kiittää valmentaja Seppo Suoraniemeä ja hänen koko perhettään. He ottivat minut avosylin vastaan ja olin osa heidän perhettään. Tapasin heidät tänään ennen peliä. Kun istuimme heidän luonaan kahvilla, niin oli uskomaton tunne olla taas täällä ja kaikki hienot muistot tulvahtivat takaisin mieleen. Asuin heidän kanssaan ensimmäisen vuoteni täällä, mutta kun muutin pois, niin löysin oman asunnon parin sadan metrin päästä, joten he olivat aina lähellä.

− Myös Juhani Wahlsten auttoi minua suunnattoman paljon, joten minulla oli onnea, että ympärilläni oli niin paljon ystävällisiä ihmisiä, jotka tukivat minua matkan varrella.

Bolzanon johtoryhmä tuskin juhli liikoja, kun CHL:n arvontapäivänä heidät asetettiin samaan lohkoon ruotsalaisen Linköpingin, tsekkiläisen Pardubicen ja TPS:n kanssa.

Zisser puolestaan otti tiedon vastaan suurella ilolla. Avausottelu piirtyi italialaisen kalenteriin paksusti ympyröitynä ja tuo sattumanvaraisen arvonnan tulos antoi hänelle riittävästi sytykkeitä suuren päätöksen tekemiseen.

− Itse asiassa ajattelin jo lopettavani pelaamisen, mutta kuultuani mahdollisuudesta pelata TPS:ää vastaan, en yksinkertaisesti voinut jättää tilaisuutta käyttämättä. Nyt ympyrä on sulkeutunut, sillä täältä kaikki alkoi.

Lahjakkuuksien suuntana ulkomaat

Zisser teki teinipoikana kovan päätöksen lähteä kotoaan kaukaiseen Suomeen. Päätös kuitenkin kannatti. Zisserin mukaan Turun vuodet antoivat hänelle mahdollisuuden toteuttaa unelmiaan jääkiekkoilijana.

− Joukkueessani on pelaajia, jotka valitsivat toisin, jäivät Italiaan ja heistä tuli minua parempia pelaajia, mutta minulle Turun vuodet tekivät kokonaisuutena hyvää. Minusta tuli täällä parempi kiekkoilija ja opin kovan työn merkityksen, kun täällä harjoiteltiin ympäri vuoden. Vuodet täällä auttoivat minua niin paljon urallani, etten ilman niitä olisi koskaan pelannut Italian väreissä olympialaisissa, saati edes noussut maajoukkueeseen.

Zisser on rohkeutensa ansiosta useampaa kokemusta rikkaampi ja kokenut hyökkääjä suositteleekin nuorille pelaajille auliisti vastaavan askeleen ottoa.

− Se on elämänkoulu, jonka päätteeksi olet parempi ihminen. Kun elät muissa kulttuureissa, omaksut niitä ja olet niille avoin, niin saat aimo annoksen perspektiiviä, mikä on todella arvokasta ja tärkeää.

Suomalainen juniorikiekkojärjestelmä saa osakseen ajoittain ansaittuakin kritiikkiä, mutta helposti unohtuu, kuinka hyvin asiat Suomessa ovat. Italiassa juniorityö on heikolla tolalla pitkälti resurssien, mutta myös vähäisen pelaajamäärän vuoksi. Tämän vuoksi moni nuori pelaaja siirtyykin Zisserin tavoin pois kotimaastaan esimerkiksi itävaltalaisiin ja saksalaisiin kiekkoakatemioihin kehittämään taitojaan.

Vaikka Bolzanonkin juniorityössä on parantamisen varaa, niin puitteet pelaajien kehittämiselle ovat olemassa.

− Meidän alueellamme, eli Pohjois-Italiassa asiat ovat sikäli hyvin, että jääkiekko on meillä päin selvästi ykköslaji. Esimerkiksi meillä on sadan kilometrin alueella 6-7 hallia, mutta muualla maassa tilanne on paljon heikompi.

Italian jääkiekkoilun kehittämiseksi on vielä kosolti töitä tehtävänä, mutta Zisserillä on näkemys siitä, mitä tilanteen parantumiseksi tulisi tapahtua.

− Tarvitsemme pelaajia, jotka onnistuvat murtautumaan kovatasoisempiin liigoihin, aivan kuten SaiPan Andreas Bernard ja Roland Hofer, joka pelasi vielä viime kaudella Mestistä. Itse asiassa tarvitsisimme kokonaisen pelaajasukupolven, joka pelaisi kovissa sarjoissa, saisi siellä kokemusta ja toisi lopulta kaiken sen tietotaidon muassaan takaisin Italiaan. Lisäksi tarvitsemme tietenkin myös uusia valmentajia ja uusia ajatuksia, jotta Italia voisi kasvaa jääkiekkomaana.

 

» Lähetä palautetta toimitukselle