Ässien puolustajan Mikko Viitasen olemuksesta huokuu rauhallisuus pelipäivän treenien jälkeen. Vastaan asettuva jyväskyläläisryhmä on 33-vuotiaalle pelimiehelle erittäin tuttu. Viitanen siirtyi kesken kauden 2008-2009 JYPiin, ja seuraava siirto olikin kesällä 2015 tapahtunut muutto Poriin kahden vuoden sopimuksella.
Joulukuun alun lauantaipelissä on kyse muutenkin tuttujen kohtaamisesta, sillä sekä Ässillä että JYPillä on viime aikoina ollut sairastuvalla asti molempia seuroja edustaneita pelaajia.
− Olisi hölmöä väittää, ettei tämä asetelma vaikuta ollenkaan ennen peliä. Pelin aikana sitä ei ehdi niin kovin paljon miettiä, toteaa Viitanen.
Kyse on kuitenkin tuttavuudesta niin kaukalossa kuin sen ulkopuolellakin.
− Siellä on kavereita, joiden kanssa olimme vuosia yhdessä. Asetimme aikanaan tavoitteita ja saavutimmekin ne.
Viitasen kohdalla tuttavuus joukkuetoverin kanssa on ylittänyt jopa Atlantin valtameren. Lukon maalilla kaudella 2006-2007 pelasi kanadalainen Tom Lawson. Kaiken kaikkiaan nurmijärveläistaustainen pakki ja Ontarion osavaltiosta kotoisin oleva Lawson palloilivat samoissa porukoissa syksystä 2003 aina kevääseen 2007 asti.
Neljässä eri seurassa kahdella eri mantereella.
− Se oli oikeastaan vain hauska sattuma, että kun farmivuosien jälkeen menin Raumalle, Lawsonkin tuli sinne, naurahtaa Viitanen.
− Naureskelimme itsekin tilanteelle.
Entistä Lukko-vahtia Viitanen kuvailee myönteiseksi persoonaksi.
− Lawson on mukava kaveri niin jäällä kuin muutenkin. Emme ole enää olleet muutamaan vuoteen yhteydessä, mutta vaikka nyt soittaisin hänelle, saisimme kyllä jutun aikaiseksi.
Elämäntavat erityistarkkailuissa
Viitanen kertoi syyskuussa ennen kauden alkua Ilta-Sanomille seuraavansa tarkasti urheilijan ravintoasioita. Kyseessä ei ole pelkkä kiinnostuminen jostakin asiasta, vaan syyt ovat erittäin käytännölliset.
Konkarilla on omakohtaista kokemusta tämän puolen hoitamisesta niin hyvin kuin huonostikin.
− Aloin kiinnittää ravintooni huomioita varmaan kesällä 2005. Olin ollut pari kautta farmissa, ja kroppani alkoi olla huonossa kunnossa. Myöhemmin palasin sitten Suomeen, ja jatkoin tätä remonttia.
Viitasen mukaan kyse on pitkälti samoista periaatteista kuin kaiken harjoittelun suhteen. Urheilijan on pyrittävä elämään niin, että työväline, oma kroppa kestää mahdollisimman pitkään.
Täytyy valita, jatkaako vielä vai meneekö oikeihin töihin, virnuilee Viitanen.
− Ilman sitä muutosta tuskin olisin tässä antamassa haastattelua, miettii Viitanen.
Tulevaisuutena valmentajan ammatti?
Ässien edustusjoukkue on tällä hetkellä sen verran nuori, että Viitasen opit ovat arvokkaita neuvoja tulevien pelaajaurien kannalta. Onko konkarin tarvinnut ohjeistaa poikia?
− Kyllä minä näistä jaksan nuoria muistuttaa. En anna periksi. Se on kokonaan toinen juttu, kuuntelevatko he minua. Elämäntaparemontti on kuitenkin tehtävä, ennemmin tai myöhemmin.
− Omalta osaltani sopimus päättyy kevääseen 2017, ja silloin on katsottava, missä kunnossa olen. Täytyy valita, jatkaako vielä vai meneekö oikeihin töihin, virnuilee Viitanen.
Yksi vaihtoehto on Viitasenkin kohdalla valmennuspuolella. Ammattilaispelaajille karttuu iän mukana myös tiettyä ammattiosaamista. Sen hyödyntäminen junioritoiminnassa on ratkaisevan tärkeää.
Peliuran aikana keskittyminen ei voi jakautua kahteen suuntaan, mutta osittain ässäpakki jakaa oppimaansa nuoremmille yrittäjille. Hankittua kokemusta ei kannata jättää kokonaan hyödyntämättä.
− Valmentaminen kiinnostaa kyllä minua. Käyn jo nyt B2-joukkueessa auttamassa fysiikkavalmennuksessa ja muutenkin.
− Tammikuussa aloitan suorittaa valmentajatutkintoa. Saa nähdä, mihin sitä päädytään aikanaan. Urheilussahan jääkiekko ei ole ainoa vaihtoehto.
