Halloweenin aatto, New Jersey. Devils on juuri ottanut voittomaalikilpailussa voiton ensi kertaa sitten vuoden 2013 maaliskuun. Joukkueen pukukoppi on täynnä helpottuneita pelaajia, joiden joukossa hymyilee tyytyväinen suomalaispelaaja.
− Meidän kautemme on alkanut vähän vaihdellen, mutta kasassa on kuitenkin enemmän voittoja kuin häviöitä, eli ihan positiivista. Itse voisin pelata paljon paremminkin.
Ruudun rooli on jäänyt alkukaudella pieneksi, eikä paikka nelosketjun laidassa tyydytä.
− Kyllä, roolini on ollut pieni ja tietysti haluaisin pelata enemmän. Teen paljon töitä sen eteen, että pystyisin antamaan omalla panoksellani vieläkin enemmän.
Oma hyvä panos, joukkueelle menestystä - ja sitä kautta kohti jokaisen NHL-pelaajan ykköstavoitetta. Menestys on karttanut Ruutua, sillä vuodesta 2003 asti taalaliigassa pelannut hyökkääjä on päässyt pelaamaan pudotuspeleissä vain kerran, keväällä 2009.
− Kun tulee nuorena pelaamaan tänne, niin kaikki on uutta eikä menestystä hirveästi mieti. Joka kaudella tulee kuitenkin mietittyä yhä enemmän sitä, kuinka haluaa voittaa. Uudenkarheuden jälkeen menestymättömyys käy raskaaksi, kaudet tuntuvat pitkiltä, ja minulle niitä on tullut yllättävän paljon. Toivottavasti se muuttuu, Ruutu pohdiskelee.
Ikänestorit mestaruusjahdissa
Onko Devilsillä mahdollisuuksia päästä nostelemaan Stanley Cupia? Kyllä on, uskoo Ruutu.
− Uskon menestykseen, ja olen uskonut jokaisella kaudella ennenkin. Nyt on se aika, kun on tapahduttava jäällä.
Ruudun mielestä hänen joukkueensa suurin vahvuus on kokemus.
Nyt on se aika, kun on tapahduttava jäällä.
− Ilmapiirimme on hyvin erilainen, kuin esimerkiksi edellisessä joukkueessani Carolinassa. Meillä on korkea keski-ikä, yli 30 vuotta. Olen kuvannut sitä hyvin niin, että jos meillä on uutiskanava CNN päällä, niin muissa joukkueissa on sitten varmaan piirrettyjä, Ruutu nauraa.
Kokemusta joukkueesta todella löytyy - istuuhan melkein Ruudun vieressä kopissa esimerkiksi eräs 42-vuotias Jaromir Jagr. Ruutu mainitsee, että joukkueessa on paljon fiksuja pelaajia.
− Hankimme hyviä vahvistuksia kesällä. Nyt on vain saatava systeemit kuntoon niin puolustus- kuin hyökkäyspäässä ja pelattava hyvää Devils-jääkiekkoa, linjaa Ruutu.
Mutta mitä on Devils-jääkiekko?
− Olen ollut aina sitä mieltä, että siellä ei ole hirveästi väliä millaisella systeemillä pelataan, kunhan pelataan sillä hyvin. Olen ollut joukkueissa, jotka ovat pärjänneet välillä puolustavalla, välillä hyökkäävällä pelityylillä. Kunhan puhalletaan yhteen hiileen ja pärjätään, sellainen on toivottavasti Devils-kiekkoa, Ruutu hymyilee.
Seurasta toiseen vailla varoitusaikaa
Vielä viime kaudella Ruutu pelasi Carolina Hurricanes -kiekkoa, mutta siirtotakarajalla osoite vaihtui - henkilökohtaisella tasolla hankalaan aikaan.
− Se oli vähän huono aika muuttaa, sillä vaimollani oli viisi päivää laskettuun aikaan. Se oli stressaavaa, ja vietimme paljon aikaa puhelimessa. Nyt on rauha jälleen maassa, kun perhekin on täällä New Jerseyssä.
Lähtökohtaisesti yhtäkkinen muutto toiseen kaupunkiin ja organisaatioon ei kuitenkaan ole Ruudun mielestä ollenkaan ikävä asia.
− Joskus tuntuu, että mitä nopeammin kauppa tapahtuu, sitä helpompaa se on, kun ei ehdi miettiä. Asiat tapahtuvat nopeasti, ja sitten myöhemmin ehtii ajatella.
Kotimaan parhaat
Ruutu myöntää, että aikaerosta huolimatta kiinnostusta riittää myös Suomen kiekkotapahtumiin.
− Seuraan paljon! Urheilufriikkinä tuntuu välillä siltä, että täällä tulee seurattua enemmän Suomen kuvioita kuin kesäisin siellä ollessa!
Perhe ja sauna, en minä muuta tarvitsekaan.
Myös ne muut asiat, joita Ruutu Suomesta ikävöi, ovat oikein perinteisiä.
− Missä perhe, siellä koti. Eli perhettä ja kavereita kaipaan, mutta onneksi tänne lentää nopeasti suoralla lennolla. Ja saunaa ikävöin! Pääsee täälläkin välillä saunomaan, mutta ei se ole sama asia. Perhe ja sauna, en minä muuta tarvitsekaan, Ruutu nauraa.
Ruutu kertoo vielä lopuksi, miltä hänen ja Devilsin lähiaikojen ohjelma vaikuttaa.
− Normaalisti vapaapäiviä ja pelejä. Seuraavat puolitoista kuukautta olemme aika lailla reissussa. Laskin, että sinä aikana olemme 13 päivää kotona, ja seitsemän niistä on pelipäiviä. Lätkää riittää ainakin ihan tarpeeksi!