Lauri Marjamäki ja Juha Juujärvi.
Salibandyn puolella Seppo Pulkkinen ja koripallopiireissä Pieti Poikola.
Kaikki nimet tämän viime kauden mestarivalmentajia omalla maaperällään.
Menestyksekkään kevään ohella kyseisiä herroja yhdistää taito puhua pelin valmentamisesta. Pelin valmentamisesta nimen omaan opettamisen keinoin. Pelin valmentamisesta humanistisesta näkökulmasta. Pelin valmentamisesta yksilön kautta yhteisön eduksi.
Urheilun terminologialla viitataan usein pelin taktisen puolen terminologiaan. Valmennukseen ja ohjaamiseen liittyvässä terminologiassa sen sijaan meillä laahataan jäljessä.
Niin Marjamäki, Juujärvi, Pulkkinen kuin Poikola hallitsevat tämän puolen virkaveljiään huomattavasti paremmin. Juuri tämän kaltainen osaamisen konkretisoitui, kun jokaisen edellä mainitun valmentajan suojatit nostelivat kannua kevään kynnyksellä.
- Terminologia on todellakin hukassa ja usein niin valmentajat kuin seuraihmisetkin yrittävät päteä ja pönkittää omaa egoaan käyttämällä sellaisia sanoja ja sanontoja, joita he eivät aina itsekään ymmättä. Urheiluterminologia on tietysti oma lajinsa, mutta siinäkin voi käyttää ihan selvää suomea. Se antaa selkeästi paremman ja ammattitaitoisemman kuvan valmentajasta, sanoo jyväskyläläisen Happeen salibandyn suomenmestariksi luotsannut Seppo Pulkkinen.
Pulkkinen huomauttaa, että matkimalla saa lähinnä pellen maineen.
- Sanakikkailu yleensä kolahtaa omaa nilkkaan ja valmentajan terminologiataiteilu kääntyy häntä vastaan. Toki tietyt termit kuuluvat urheiluun aivan kuten mihin tahansa muuhunkin erikoisalaan, mutta järki näissäkin on säilytettävä. Pulkkinen näkee.
Epävarmuus jarruna
Valmennuksen taustalla olevan terminologian ymmärtäminen ei tee itsessään autuaaksi. Sanakirjan voi ottaa käteen jokainen, mutta muutama ulkoa opeteltu termi ei tee kenestäkään mestarivalmentajaa.
Pulkkinen ottaa esille kaksi pikku hiljaa yleistyvää perustavaa laatua olevaa termiä.
- Coaching ja pedagogiikka ovat hyviä esimerkkejä termeistä, joita ei vielä ymmärretä kovin laajasti. Pedagogiikka kyllä vähitellen leviää ja ymmärretään sen liittyvän opettamiseen ja opetukseen yleensäkin, mutta kyllä siitä termistä löytyy suomenkielinen versio lähes joka tilanteeseen, hän huomauttaa.
Tänä keväänä KooKoon Mestiksen valtiaaksi luotsannut Juha Juujärvi totesi Jatkojan haastatelussa kaksi vuotta sitten seuraavasti:
- Jääkiekkovalmennuksessa ei edelleenkään täysin osata tunnistaa, miksi opetetaan niin kuin opetetaan, eli mikä teoria on kyseessä. Sen sijaan toimitaan hyväksi koetuilla menetelmillä ja matkimalla.
Juujärven sanomaan tiivistyy se, mitä Pulkkinen yrittää ajaa sisään oman lajinsa puolella. Valmentajat eivät tunnista aidosti harjoittamiensa toimintamallien teoriapohjaa ja niihin liittyvää terminologiaa.
- Valmentajalla tulee olla ymmärrys mukana taidon oppimisessa ja opettamisessa. Tätä kautta tapahtuu siirto pelitilanteisiin myös kognitiivisesti (tietoisesti) sekä konstruktiivisesti (mitä taitoa voit/kannattaa käyttää tilanteen voittamiseksi) ja kokeilemalla asteittain vaikeutuvassa tai nopeutuvassa pelitilanteessa, Juujärvi sanoi.
Yksilön ja yhteisön valmentamisen dilemmaa on käsitelty sen sijaan jo melko laajasti. Keskustelua siitä, kuinka muovata yksilöistä menestyvä joukkue, on käyty jo pitkään. Jopa media osaa ottaa osaa tähän keskusteluun. Silti keinot tämän tähtäimen saavuttamiseen ovat teoriatasolla hukassa niin valmentajilta kuin mediassa.
Asenneilmasto rajoittaa valmennusmetodien käyttämistä ja niiden opiskelua edelleen. Pulkkinen sanoo, että valmentajilla yli rajojen on olemassa pedagogista osaamista, mutta sitä ei uskalleta käyttää.
- Monet valmentajat tietävät pedagogiikasta yllättävän paljon ja myös ajattelevat sitä paljon. Usein vain niitä ajatuksia ei uskalleta tuoda esiin ja käyttää niitä, koska pelätään sen rikkovan jotain tiettyä koodistoa. Tämä on epävarmuutta. Usein saatetaan sietää päätöntä huutamista ja vastaavaa hölmöä käytöstä vain sen vuoksi, koska oletetaan sen kuuluvan valmentajan kuvaan, Pulkkinen huomauttaa.
Asenteisiin tarvitaan ripeää muutosta. Huippuyksilöiden ja sitä kautta huipputiimien tuottaminen tyrehtyy, ellei valmentamista päivitetä samalla tapaa uudelle tasolle kuin vaikkapa käsitystä pallopelien kehityksestä.
- Toisaalta taas liian monet valmentajat matkivat omia valmentajiaan tai mahdollisia ns. huippuvalmentajia, joiden toiminta ei edes ole huipputasoa. Tässä on erittäin suuri koulutuksellinen tarve. Valmentajia on rohkaistava käyttämään erilaisia toimintamalleja ja myös opetettava erilaisia pedagogisia ratkaisuja, Pulkkinen näkee.
