Keskustelutuokio Alpo Suhosen ja Jorma Valtosen kanssa oli paljon kysyttyä Isomäki Areenan käytävillä. Patapaitojen 50-vuotisjuhla oli arvokas tilaisuus, joka samalla kokosi yhteen vanhoja pelikavereita vuosien takaa.
Suhosen ja Valtosen kohdalla yhteydenpito alkoi jo vuonna 1971. Kaksikko pelasi yhtä aikaa seuratasolla Ässissä, Jokereissa ja FPS:ssä, lisäksi molemmat olivat samaan aikaan maajoukkueessa. Sarajevon olympialaisista vuodelta 1984 Valtonen nosti esiin muiston ja halusi erikseen kätellä ja kiittää Suhosta.
− Joukkuelajien edustajat ovat harvemmin päässeet kantamaan Suomen lippua avajaisissa, mutta minä sain tämän kunnian. Idea oli tietääkseni Alpon, ja nyt on tilaisuus kiittää siitä, hymyili Valtonen.
Suhonen vahvisti asian todeksi. Kokeneiden tuttavien tervehtimisen jälkeen oli aika kerrata juhlapäivää ja osittain tulevaisuuden näkymiäkin.
Mitä teille kuuluu nyt, missä roolissa olette jääkiekon parissa tällä hetkellä?
Alpo Suhonen: Aika vapaassa roolissa menen tällä hetkellä. Sopimukseni Itävallan maajoukkueen kanssa päättyi kesäkuussa, ja sen jälkeen on ollut mahdollisuus taas seurata liigakiekkoakin paikan päällä.
Olen viisi vuotta ollut pois Suomesta, ja suurin muutos aiempaan verrattuna on joukkueiden keski-iän romahtaminen.
Jorma Valtonen: Olen täällä käynyt aina toisinaan pelejä katsomassa. Olen mukana Jääkiekkoliiton hommissa tutorina junioripuolella. Pääosin toimin länsirannikon alueella.
Miltä paljon kokemusta kerryttäneen ja paljon nähneen konkarin mielessä liikkui tuolla jäällä tällaisessa juhlapelissä?
Valtonen: Aika nuorena poikana tänne tulin Turusta ja kävin vielä kouluakin Porissa. Kuusi vuotta pelasin Ässissä, jonka jälkeen Poriin jäi yksi kodeistani. Niitä on toki muuallakin, esimerkiksi Italiassa ja myös Jaroslavlissa Venäjällä. Pori on silti lähellä sydäntäni.
Suhonen: Minulle porilaisena se tuntui erittäin hyvältä. Ylipäätään olen tyytyväinen, että suomalainen kiekkokulttuuri on nousussa. Nykyään arvostetaan menneiden vuosien pelaajia paljon enemmän kuin aiemmin. Pidän suuntausta hyvänä.
Oletteko pitäneet yhteyttä joukkueeseen, jonka kanssa olitte jäällä ennen illan peliä?
Suhonen: Joka kesä näen näitä paikallisia kavereita, kun käyn Pori Jazz -tapahtumassa. Yhteydenpidosta kuuluu iso kiitos Veli-Pekka Ketolalle, joka organisoi yhteisiä tapaamisia ja ylläpitää porilaista kahvilakulttuuria.
Valtonen: Olen Porin seudulla niin paljon, että aina joskus ehdin mukaan noihin kahvilatapaamisiin. Ne pidetään aina tiettynä päivänä viikosta ja aina samassa paikassa, se on hauskaa yhdessäoloa.
Mitä näkemyksiä teillä on suomalaisen jääkiekon tulevaisuudesta?
Valtonen: Kun IFK astui joukkueena bussista ulos, ajattelin, että onpa paljon nuoria pelaajia. Saman havainnon tein katsellessani ässäpelaajia rivissä siniviivalla. Taustastani johtuen seuraan luonnollisesti paljon maalivahtien tilannetta, ja sielläkin on melko nuoria vahteja lyömässä itseään läpi. Se on hyvä asia.
Kuitenkin on myönnettävä, että nousu Liigasta kansainvälisiin peleihin on monen maalivahdin kohdalla kysymysmerkkinä, ei ollenkaan itsestäänselvää.
Pelin taktiset kuviot eivät ole vuosien aikana kovin paljon muuttuneet. Nykyinen puolustamisen painottaminen tekee joskus otteluista vähän ikävystyttäviä.
Suhonen: Olen viisi vuotta ollut pois Suomesta, ja suurin muutos aiempaan verrattuna on joukkueiden keski-iän romahtaminen. Kokeneiden pelaajien puute näkyy eri tilanteissa. Pohjois-Amerikassa on lupaavia suomalaisnuoria, kuten Patrik Laine, Sebastian Aho, Joel Armia, Erik Haula ja moni muu. Sinne pääseminen on todella hyvä asia, mutta A-maajoukkueen tilanne saattaa muodostua ongelmalliseksi.