Hieman ennen ottelun puoltaväliä Ivan Huml oli mukana rakentamassa Kärppien 1−1-maalia. Tapio Sammalkangas taklasi Humlia sillä seurauksella, että tšekkihyökkääjän kasvoista alkoi vuotaa verta.
Huml talutettiin koppiin, eikä hän palannut enää jäälle.
− Menin siihen tilanteeseen perse edellä, ja Humlilla oli pää alhaalla. Mielestäni siinä ei ollut mitään sen ihmeellisempää, nykyään vaan jokaisesta taklauksesta kirjoitetaan isot jutut, mietti Sammalkangas.
Taklaukset sävyttivät muutenkin tiistai-illan ottelua, ei niinkään kiekolliset hienoudet. Osaltaan tämä johtui runsaista eri syistä tapahtuneista poissaoloista, mutta konkaripakki arvioi tilanteelle muitakin selityksiä.
− Meidän tekemisemme oli aika näennäistä. Kävimme näyttäytymässä työpaikallamme, mutta emme jostain syystä oikein olleet siellä, harmitteli Sammalkangas.
Erityisen vaikeaa patapaidoille on ollut syyskaudella pelaaminen ottelujen toisissa erissä.
− Olemme sitä miettineet yhdessäkin, miksi ne ovat niin hankalia. Vastaus löytyy ihan perusasioista.
− Etäisyydet pakkien ja hyökkääjien välillä kasvavat, eivätkä pakit välttämättä pääse alueelta pois. Kun hyökkäys kääntyy vastaan, saattaa vaihto olla kesken tai tulee pitkiä vaihtoja. Nämä sitten kertautuvat erän aikana, arvioi ässäpakki.
Viimeinen koetus ennen joulutaukoa on edessä heti seuraavana päivänä, kun Ässät matkustaa Espooseen kriisijoukkue Bluesin vieraaksi.
− Siihen peliin ladataan vielä kaikki mahdolliset resurssit. Huomisen jälkeen pääsevät sekä kroppa että mieli vähän rentoutumaan.
− Tämän pelin taklausta ei tarvitse sen enempää miettiä.
