>Sähköpostia
>Luxemburgista
Pelaajana jääkiekon MM-kisoissa 15 kertaa. Yksi hopea, kahdeksan pronssia. Patrick Schon ei ole kansainvälinen supertähti, mutta Luxemburgin jääkiekossa hän on yksi pioneereista.
Teksti: Vinski Virtanen
Kuvat: Jussi Siiriäinen, Patrick Schonin albumit
Avasin sähköpostini perjantaina kahdeksas huhtikuuta. Päivittäinen rutiinikurkkaus onnistui kerrankin ilahduttamaan, sillä tällä kertaa uutiskirjeiden ja muun roskapostiksi luokiteltavan seasta silmiin osui III-divarin MM-kisat -otsikoitu viesti. Lähettäjä oli Teemu Hinkula.
Hinkula oli kuunnellut keskiviikkoisin Radio Rockilta tulevan Total Hockey Foreverin jakson, jossa olin puhelinvieraana MM-divarikiekosta Jatkoajallekin kuvia ottaneen Jussi Siiriäisen kanssa. Aihe oli tuolloin käynnissä ollut jääkiekon MM-kisojen kolmosdivisioona, joka on maailmanmestaruuskilpailujen alin sarjataso.
Sähköpostiviestin sisältö yllätti. Hinkula esitteli itsensä Tornado Luxemburgin pelaajaksi tarjoten samalla apuaan. Luxemburgin maajoukkue pelaa kolmosdivisioonassa, ja Tornadon ryhmä koostuu pitkälti maata MM-turnauksissa edustaneista kiekkoilijoista.
− Katsotaan mitä keksitään, kun näen jätkät seuraavan kerran, jos sieltä jotain hyviä juttuja irtoaa, kirjoitti Hinkula tiivistettynä vastattuani yhteydenottoon suurella mielenkiinnolla.
Kysyin Hinkulalta, olisiko joku Tornadon pelaajista mahdollisesti suostuvainen haastatteluun. Sain pienen listan pelaajista perusteluineen, ja yksi erottui joukosta.
− Tai vaikkapa kolmannen kerran maajoukkueuransa viimeisen pelin pelannut grand old man Patrick Schon. Voisi olla itse asiassa kunnianosoitus hänen uralleen tällainen juttu, löytyy huumoriakin, kuului kuvailu Schonista.
− Mikä kuulostaa parhaalta?
Arvostettu grand old man
Ajatuksia vaihdeltuamme lopullinen valinta osui Schoniin, vaikka ei päätöstä kauaa tarvinnut miettiä. Pienen tutkimustyön jälkeen oli helppo todeta, että 37-vuotiaalla, luxemburgilaista kiekkoa pitkään nähneellä konkarilla olisi paljon kerrottavaa tuhansien tarinoiden turnauksista ja luxemburgilaisesta jääkiekosta ylipäänsä.
− No niin, Patrick Schon innostui ideasta. Itse asiassa kuulemma juuri parhaillaan junnutreeneissä hehkuttaa sitä ihmisille, ilmoitti Hinkula Luxemburgin suunnalta antaen samalla Schonin yhteystiedot.
Vastaus hymyilytti. Lähetin sähköpostia hetimiten, ja myös Schon reagoi nopeasti.
− Teemu Hinkula informoi minua jo valmiiksi asiasta. Olen iloinen, kun haluat kirjoittaa alempien sarjatasojen jääkiekosta. Olen iloinen myös siitä, että saan olla tässä osallisena.
Lyhyen keskustelun jälkeen lähetin Schonille listan kysymyksistä. Kuten aiemmin, vastaus tuli taas hyvin pian. Nopeus häkellytti, sillä jo ensimmäisellä silmäyksellä pystyi toteamaan, että nyt vastauksiin oli panostettu ajatuksen kanssa. Schon todella halusi kertoa kaiken luxemburgilaisesta kiekosta, mikä ilahdutti suuresti.
Teemu Hinkula ei turhaan kuvaillut Patrick Schonia Luxemburgin jääkiekon grand old maniksi. Maajoukkueessa 66 peliä, joissa hyökkääjä on tehnyt 26 pistettä. Toiminut varakapteenina kuudessa viime MM-turnauksessa. Yksi kolmosdivisioonan hopea ja kahdeksan pronssia. Vaikka sarjataso ei ole järin korkea, numerolla 15 pelaavan miehen ura herättää kunnioitusta.
Kuka on Patrick Schon?
Annetaan miehen itse esitellä itsensä. Mitä muuta Patrick Schon on kuin sekä hyökkääjän että puolustajan pelipaikan hallitseva maajoukkuepelaaja? Millaista jääkiekkoilijan elämä on Luxemburgissa?
− Jääkiekkoa pelataan Luxemburgissa täysin amatööripohjalta. Pelaajista kukaan ei tee jääkiekolla tiliä, ja vain jotkut valmentajat voivat saada vähän rahaa. Hiukan päinvastoin me pelaajat maksamme jäsenmaksua seuroillemme, ja meidän pitää myös maksaa omat varusteemme.
"Schon ei tiedä, että meikäläiset ovat mukana kysymysten rustaamisessa."
− Niinpä kaikki luxemburgilaiset kiekkoilijat joko käyvät töissä tai opiskelevat. Henkilökohtaisesti opiskelin Saksassa liiketaloutta, ja sen jälkeen olen työskennellyt 15 vuotta tilintarkastajana isolle kansainväliselle yhtiölle. Työ vaatii minulta 40 tuntia viikossa, joten olen iloinen, että minulla on urheilu tasapainottamassa arkeani työn rinnalla.
Jääkiekko ei ole ainut tasapainottava tekijä, vaikka se onkin elämässä paljon läsnä.
− Jääkiekon ja työn ohella minulla on perhe. Minulla ja vaimollani on kaksi lasta: seitsenvuotias poika ja nelivuotias tytär. Molemmat lapsemme pelaavat jääkiekkoa Huskies Luxemburg –nimisessä joukkueessa, ja olen heidän valmentajansa, tiesi Schon kertoa.
Pienen taustatyön jälkeen löysin Schonin pelaajakortin seurajoukkue Tornadon sivuilta. Tilastoja katsellessa huomio kiinnittyi myös muihin pelaajiin, kun joukkueen sisäisen pistepörssin kärkinimet ovat suomalaisia. Tornadossa pelaa jopa viisi suomalaista, ja hekin halusivat kantaa kortensa kekoon.
− Pientä källiä kehitteillä. Schon ei tiedä, että meikäläiset ovat mukana kysymysten rustaamisessa, velmuili Tornadon toiseksi paras pistemies Hinkula.
Tornadosta ja maajoukkueesta
Kujeiluista lisää myöhemmin. Kysyin Schonilta, millaista on pelata luxemburgilaisessa seurajoukkueessa. Luxemburgin valtio sijaitsee Länsi-Euroopassa Ranskan naapurissa, ja esimerkiksi Tornado on yksi niistä monista eurooppalaisjoukkueista, jotka pelaavat ulkomaista sarjaa eri syistä.
− Tornado Luxemburg — seura, jossa pelaan — on Ranskan kolmosdivisioonassa (Ranskan neljänneksi korkein sarjataso). Sarja käsittää kahdeksan joukkuetta, joista osa on Pariisin läheltä. Myös Colmarista on joukkue, ja divisioonaan osallistuvat Ranskan liigassa pelaavien Dijonin ja Epinalin kakkosjoukkueet. Pelejä on kaudessa 14.
− Sarjan lisäksi pelaamme Luxemburgissa järjestämäämme Luxemburg Cupia, jossa kohtaamme juniorijoukkue Huskiesin alle 18-vuotiaat, kakkosjoukkueemme Puckers Luxemburgin ja yhden joukkueen koillisesta, Beaufortista.
Pelien sivussa ryhmän on tietysti harjoiteltava. Monien Tornadon pelaajien on oltava sarjapelien ohella tikissä myös maalis-huhtikuisin, kun maajoukkue pelaa kansainvälisiä pelejä.
− Kauden aikana harjoittelemme jäällä kahdesti viikossa, tiistai- ja torstai-iltaisin kahdeksasta kymmeneen. Kun valmistaudumme maajoukkueen kanssa MM-kisoihin, tehostamme harjoitteluamme. Silloin meillä on neljät jääharjoitukset viikossa.
Jääkiekko ei ole ainut urheilulaji, jota Schon harrastaa. Monipuolisuus on hyvästä, ja kunto pysyy yllä kaukalon ulkopuolellakin.
− Jääkiekon lisäksi pidän pyöräilystä, ja yritän käydä säännöllisesti vaimoni, lasteni tai kaverieni kanssa maasto- tai maantiepyöräilemässä, lisäsi Schon.
Kolmosdivisioonan MM-kisat 2016
Palataan ajassa kuitenkin maaliskuun ja huhtikuun taitteeseen. Turkin Istanbulissa pelattiin MM-kisojen kolmosdivisioonan turnaus, johon Schon ja Luxemburgin joukkue lähtivät puolustamaan viime vuoden pronssimitaliaan. Tai itse asiassa neljien viimeisten kisojen pronssimitaleita, jos aivan eksakteja ollaan.
Schon on nähnyt pitkän pelaajauransa aikana paljon. Kevään turnaus oli kuitenkin monilta osin aiemmista poikkeava.
− Tämän vuoden MM-kisat olivat jollain lailla erikoiset. Turkissa oli kamalia terrori-iskuja vain päiviä tai viikkoja ennen sitä, kun meidän oli tarkoitus matkustaa maahan. Joukkueemme kärsi jo valmiiksi loukkaantumisista, ja osa pelaajistamme ei saanut vapaata töistä tai koulusta.
"Kun jääkiekko ei ole 550 000 asukkaan Luxemburgissa suosituin urheilulaji, ei ole tietenkään helppoa saada jalkeille kilpailukykyistä maajoukkuetta."
− Näiden poissaolojen lisäksi jo valmiiksi rikkonainen joukkueemme koki menetyksiä, kun jotkut alustavasti maajoukkueeseen nimetyistä pelaajistamme päättivät perua osallistumisensa. Heidän mielestään oli liian riskialtista matkustaa Turkkiin, avasi Schon Luxemburgin lähtökohtia turnaukseen.
Lopulta maajoukkue saatiin kasattua kokoon, mutta ryhmä lähti Istanbuliin vajaamiehisenä. Valmistautuminen kisoihin ei ollut tavanomainen, kun normaaliin tilanteeseen nähden poikkeavasti mukaan raavittiin kynnelle kykenevät.
− Kuten kaikissa maajoukkueissa, johtoporras ja valmennus valitsevat pelaajat. Tavallisesti valmentajalla on 30−35 luxemburgilaispelaajan ryhmä, josta hän voi valita ne 18 kenttäpelaajaa ja kaksi maalivahtia, joiden hän uskoo sopivan parhaiten sen vuoden maajoukkueeseen.
− Tänä vuonna ei ollut ihan perinteisin valintaprosessi, sillä valmentajan sijaan oikeastaan loukkaantumiset ja henkilökohtaiset syyt olivat lopullisen joukkueen muodostaneet seikat, harmitteli Schon vallinnutta tilannetta.
Tällä kertaa Saksan maajoukkuetta pelaajaurallaan edustanut päävalmentaja Petr Fical ei siis saanut valita mukaan kaikkia haluamiaan, vaan MM-turnaukseen osallistuvaan lopulliseen kokoonpanoon nimettiin ne pelaajat, jotka pystyivät Turkkiin lähtemään.
− Eri syiden seurauksena matkustimme Istanbuliin 16 kenttäpelaajan ja kahden maalivahdin joukkueella, emmekä näin ollen saaneet peleihin täyttä 18 kenttäpelaajan kokoonpanoa. Ja kun jääkiekko ei ole 550 000 asukkaan Luxemburgissa suosituin urheilulaji, ei ole tietenkään helppoa saada jalkeille kilpailukykyistä maajoukkuetta.
− Kaiken kaikkiaan meillä oli todella nuori joukkue höystettynä muutamilla todella kokeneilla pelaajilla, joista yksi olin minä, jatkoi Schon.
"Voisimme kilpailla jopa kultamitalista"
Turnaus oli lopulta yllättävän tasainen. Pronssia puolustanut Luxemburg pullahti mitaleilta ensi kerran sitten vuoden 2011 kisojen, kun maa tuli Etelä-Afrikan Kapkaupungissa pelatuissa kisoissa neljänneksi. Nyt Luxemburgin edelle sijoittuivat kisaisäntä Turkki, hopeaa ottanut Georgia ja pronssiin tyytynyt Etelä-Afrikka. Taakse jäivät Bosnia ja Hertsegovina sekä Hongkong.
− Kuten mainitsin, meillä oli todella nuori joukkue, ja meiltä puuttui tällä kertaa joitakin avainpelaajia, kuten Sacha Backes, Kevin Grönlund, Ben Houdremont ja Benny Welter näin muutamia mainitakseni.
− Oli miten oli, tavoitteemme oli voittaa mitali. Olen varma, että parhaalla mahdollisella joukkueella voisimme kilpailla jopa kultamitalista, mutta tänä vuonna se oli mahdotonta. Meidän täytyy myöntää, että jotkut joukkueet olivat nyt meitä parempia.
Kisat avanneessa ottelussa olivat vastakkain Luxemburg ja 2B-divisioonasta täksi vuodeksi alimpaan divisioonaan pudonnut Etelä-Afrikka. Poissaolojen myötä kolhiintunut Luxemburg pani eteläafrikkalaiset kuitenkin yllättävän ahtaalle.
− Etelä-Afrikalle hävisimme 3−2, ja se oli erittäin intensiivinen peli. Omalta osaltani ottelu päättyi kesken kaiken, kun minua taklattiin todella kovaa päähän ensimmäisessä erässä, enkä pystynyt jatkamaan loppuun.
Seuraavana päivänä vastassa oli Turkki, jolla oli lopulta viikon mittaisen rupeaman perusteella divisioonan paras joukkue. Turnauksen isäntiä vastaan Luxemburg romahti häviten peräti 10−2.
− Turnauksen voittaneella ja kakkosdivisioonaan nousseella Turkilla oli todella yhtenäinen joukkue, joka oli hyvin valmistautunut. Ennen kisoja he valmistautuivat pitämällä leirityksiä, joista yksi oli Suomessa.
Aina arvaamaton kolmosdivisioona
Divisioonakiekkoa kuvastavasti voimasuhteet vaihtelevat kunkin vuoden asetelmista riippuen. Jonain keväänä yksi joukkue voi olla ylitse muiden, kun seuraavana vuonna saman maan ryhmä voi pelata todella huonosti. Ja sama toisinpäin.
Turkissa pelatuissa kisoissa suurin muutos nähtiin Georgian tasossa. Aikaisempina vuosina kolmosdivisioonan heittopussiksi profiloitunut maa löi kaikki ällikällä, mukaan lukien Luxemburgin ja Patrick Schonin.
− Tämän vuoden suuri yllättäjä oli Georgia. Vuonna 2014 voitimme heidät 19−0, viime keväänä 15−3 ja yhtäkkiä tänä vuonna hävisimmekin heille 5−0. He pelasivat melko tavalla uudistuneella joukkueella, ja he ovat kansalaistaneet eräitä pelaajia, joilla on venäläiset juuret.
"Kaikkien näiden vuosien aikana minulla on ollut mahdollisuus matkustaa paljon jääkiekon tähden ja nähdä maailmaa MM-kisojen kautta."
− Kisojen pistepörssin 19 tehopisteellä voittanut Boris Kotškin suorastaan dominoi turnausta. Tällä hetkellä näyttää siltä, että Georgian kiekkoliitossa valmistellaan taas neljän uuden pelaajan kansalaistamista. Se tarkoittaa sitä, että heidät on tulevaisuudessa entistäkin vaikeampi voittaa, osasi Schon arvioida.
Georgia ei ollut ainoa viime kisoista kehitysaskeleita ottanut, eikä Luxemburg vastaavasti ainut, johon turnausta edeltäneet terrori-iskut vaikuttivat. Arabiemiraateilta kun ei joukkuetta tullut ollenkaan. Otteluohjelma meni täten täysin uusiksi.
− Myös Hongkongin ja Bosnia ja Hertsegovinan joukkueet olivat nähdäkseni parantaneet aiempiin vuosiin nähden, mutta kykenimme silti voittamaan molemmat ryhmät melko selvästi kaadettuamme Hongkongin 7−1 ja Bosnia ja Hertsegovinan 13−0.
− Arabiemiraattien joukkue puolestaan peruutti osallistumisensa vain kolme päivää ennen turnauksen alkamista. Tämä oli heidän reaktionsa niihin mainitsemiini terrori-iskuihin.
Islanti, Meksiko, Irlanti...
Schon ei ollut Turkissa pelatuissa kisoissa enää mikään ensikertalainen. Vuosituhannen vaihteesta saakka MM-divarikiekkoa nähnyt veteraani on reissannut paljon, ja maajoukkuedebyytin jälkeen vain vuoden 2008−2009 turnaus on jäänyt väliin.
Miestä voi huoletta kutsua Luxemburgin maajoukkueen vakiokasvoksi.
− Tänä vuonna pidetyt Istanbulin kisat olivat 15. maailmanmestaruuskisani pelaajana Luxemburgin maajoukkueessa. Kaikkien näiden vuosien aikana minulla on ollut mahdollisuus matkustaa paljon jääkiekon tähden ja nähdä maailmaa MM-kisojen kautta.
Kun alimman sarjatason MM-kisoja on kiertänyt keväästä 2000 aina vuoteen 2016, on matkan varrella taatusti kokenut ikimuistoisia hetkiä.
− Yksi parhaista muistoistani linkittyy ihka ensimmäisiin MM-kisoihini, jotka pidettiin vuonna 2000 Islannissa. Meillä oli todella nuori joukkue, ja pelasimme ensimmäisellä kierroksella Australian jämäjoukkuetta vastaan. Muistaakseni maalivahtimme joutui kohtaamaan siinä pelissä yli 60 vetoa, ja olimme periaatteessa onnellisia jo selvittyämme siitä pelistä.
− Täytyy kuitenkin sanoa, että olen nauttinut kaikista MM-kisoista. Jokaisessa turnauksessa olemme 20 kaveruksen ryhmä, ja yritämme aina saavuttaa parhaan mahdollisen tuloksen edustamallemme maalle.
Schon sanoi nähneensä paljon maailmaa MM-kisamatkojen ansiosta. Missä maissa tämä luxemburgilainen sitten on tarkalleen ottaen tehnyt luistimenpiirtoja jäähän?
− Islanti, Meksiko, Irlanti, Serbia, Espanja, Etelä-Afrikka, Turkki ja Uusi-Seelanti. Lisäksi olemme pelanneet ystävyysotteluja esimerkiksi Belgian ja Liechtensteinin maajoukkueita vastaan valmistautuessamme MM-turnauksiin.
Tarinoita
Perinteisempiin jääkiekkomaihin tottuneelle silmälle lista näyttää sangen eksoottiselta. Harvoille ihmisille tarjoutuu tilaisuuksia lähteä kiertämään maailmaa, mutta Schon on mahdollisuuden saanut urheilun kautta. Kovin monelle tuskin tulisi kuitenkaan ensinnä mieleen lähteä Uuteen-Seelantiin pelaamaan jääkiekkoa.
Kun kiekkoa pelataan tunteella ja puhtaasta rakkaudesta lajiin, on nauttiminen takuulla helppoa. Ei tarvitse vääntää hampaat irvessä, kun koko maailman katseet eivät ole pelipaidan selkämyksessä numeron 15 kohdalla. Paineet eivät ole suuret, vaikka maajoukkuepaita onkin yllä.
Kolmosdivisioonan MM-kisat ovat ennen kaikkea tarinoita, pieniä ja suuria sellaisia.
− Viime vuosina meillä on vakiintunut perinteeksi suorittaa erityinen seremonia maajoukkueessa ensimmäisen turnauksensa pelaaville. En voi paljastaa kaikkia yksityiskohtia, mutta yksi asia tehdään selväksi: he saavat erittäin hienon ja samalla jollain tavoin erityisen hiustenleikkuun seremonian jälkeen.
− Tänä vuonna maajoukkueessa oli viisi keltanokkaa, ja jotkin hieman kokeneemmista pelaajistamme löysivät itsestään aivan uusia piileviä kykyjä kampaajina, tarinoi Schon, joka on saanut todistaa yhtä sun toista.
Juuri päättyneistä Istanbulissa pelatuista kisoista jäi taas uutta kertomusta väriteltäväksi.
− Oli myös todella spesiaalia juuttua 12 joukkuetoverin kanssa samaan hissiin, ja vielä pelipäivänä. Turkkilainen oppaamme ei voinut käsittää, miten onnistuimme pysymään tilanteesta huolimatta niin hyväntuulisina!
Vielä kerran, Patrick!
Kun on pelannut yhteensä 16 vuoden ajan maajoukkueessa, on lopettaminen vääjäämättä edessä jonain päivänä. Toki Luxemburgin maajoukkueessa pelaa Schonia yhdeksän vuotta vanhempi herrasmies, 46-vuotias Robert Beran, jonka 23-vuotias poika Thierry pelasi jo viidennet MM-kisansa, joista neljät hän on pelannut isänsä kanssa.
Schonin pelikaveri Hinkula ehti vihjata ennen haastattelua, että Schon lopetti jo kolmannen kerran maajoukkueuransa. Asiasta oli ehdottomasti kysyttävä Schonilta lisätietoja.
− Viime vuonna pelasimme turnauksen viimeisen pelimme Hongkongia vastaan, ja sen jälkeen päätin lopettaa pelaajaurani. Kyseisessä ottelussa tein maalin, voitimme pelin ja samalla turnauksen pronssia. Minut myös palkittiin pelin parhaana pelaajana. Tulin siihen tulokseen, että se olisi hyvä hetki lopettaa ura maajoukkueessa.
− Silloin pitäisi aina lopettaa, kun on vielä huipulla.
Viimeisen virkkeensä perään Schon laittoi hymiön, joka viesti hyvästä itseironian tajusta. Ei mies itse, saati Luxemburgin maajoukkuekaan MM-kolmosdivisioonan pronssin voitettuaan välttämättä jääkiekon absoluuttisella huipulla ollut. Mutta kuten MM-divisioonakiekossa yleensä, unohtumattomat matkat ja tarinat ovat jopa mitaleita tärkeämpiä.
Mainittu Hongkong-peli ei kuitenkaan jäänyt viimeiseksi, kun Schonia pyydettiin jatkamaan maajoukkueuraansa. Ja Schon jatkoi, sillä onhan se nähty, että taikasanat one more year saavat yhden jos toisenkin jääkiekkoa pitkään pelanneen miettimään asioita uudestaan.
− Yritin tehdä tilaa nuorille pelaajillemme, ja olin iloinen siitä, että saisin ryhtyä johonkin toiseen rooliin. Päävalmentaja kysyi minua täksi vuodeksi apuvalmentajan toimeen, ja suostuinkin pyyntöön.
− Yhtä kaikki, monien eri poisjääntien vuoksi päätöksistä vastuussa olevat pyysivät minua auttamaan joukkuetta vielä yhden vuoden pelaajana. Fyysinen kuntoni oli hyvä, kun olin pelannut koko kauden Tornadossa. Olin siis valmis pelaamaan vielä yhden maajoukkueturnauksen.
Pioneeri
Jos ura oli nyt oikeasti tässä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan? Schonin kaltaisilla pitkän linjan kiekkopersoonilla on varmasti näkemystä hyödynnettäväksi. Kokeneesta pelaajasta oli jo tulla maajoukkueen apuvalmentaja, joten kenties Schon nähdään Luxemburgin penkin takana tulevissa turnauksissa ohjeistamassa pelaajia.
− Tulevaisuudesta en osaa vielä sanoa. Toisaalta jätän mielelläni paikkani nuoremmille, mutta minulla on silti ollut hauskaa maajoukkueen ja sen pelaajien kanssa. Olen aina kantanut ylpeydellä maajoukkuepaitaa kaikissa mahdollisissa peleissä.
Pelaajana jatkaminen maajoukkueessa ei ole siis täysin poissuljettu ajatus, mutta varasuunnitelma on jo pähkäiltynä kaiken varalle.
− Minulla on silti pelaajana yhä tavoite. Voitin yhden hopeamitalin ja monia pronssisia, mutten koskaan kultamitalia! En voi ehkä koskaan voittaa sitä, mutta poikani voittaa sen joskus tulevaisuudessa. Ja miksei samalla hänen isänsä voisi olla jollain tavalla mukana maajoukkueen toiminnassa.
Jotta Schonin poika joskus voittaisi mitaleista kirkkaimman, tulee Luxemburgin panostaa junioritoimintaan. Schonin kaltaiset kiekkoon vihkiytyneet laji-ihmiset ovat ensiarvoisen tärkeitä, kun lajin saloja opetetaan vasta-alkajille. Vain nuoriin panostamalla on tulevaisuutta, ja se koskee kaikkia maita aina Kanadasta Luxemburgiin saakka.
− Näemme paljon vaivaa juniorikiekkoilumme kehittämiseksi. Nuoret kiekkoilijat ovat Luxemburgin jääkiekon tulevaisuus, emme suinkaan me "vanhukset". Nuoria varten meillä on joukkue, jossa on valmentajina ammattilaisia. Heidän lisäkseen on vapaaehtoisia valmentajia, kuten minä.
Schonin perheessä ei ole yhtä ainutta ihmistä, joka ei olisi tavalla tai toisella mukana luxemburgilaisessa jääkiekkoilussa. Nopeatempoinen peli on vienyt mennessään, ja onpa laji-innostus poikinut visiitin Suomeenkin.
− Vaimoni on samalla nuorisojoukkue Huskiesin puheenjohtaja. Itse sain joitakin vuosia sitten Luxemburgin jääkiekkoliitolta mahdollisuuden osallistua kansainvälisen jääkiekkoliiton järjestämälle leirille Vierumäellä.
− Se oli mahtava kokemus, sillä sain oppia uutta monilta maailman parhailta juniorivalmentajilta. Viimeisinä vuosina olemme jatkuvasti yrittäneet toteuttaa kansainvälistä Learn to play –ohjelmaa Luxemburgissa.
Koko keskustelusta jää se vaikutelma, että Luxemburgin jääkiekko on hyvissä käsissä. Jos lajin parissa toimivat ihmiset ovat yhtä innokkaita kuin Schon, nähdään Luxemburgin maajoukkue vielä pitkään mukana kansainvälisissä maajoukkueturnauksissa.
Salakavalat suomalaiset
Sähköpostikeskustelun päätteeksi Schon sai vielä vastata yleisön toivomiin bonuskysymyksiin. "Yleisö" löytyi yllättävän läheltä Schonia, sillä kysymykset luettuaan mies tiesi tasan tarkkaan, keneltä loput kysymyksistä olivat tulleet. Niin, se Hinkulan sivumennen mainitsema källi.
− Huomaan, että olet valmistautunut hyvin. Ystäväni Tornadon pukukopin suomalaiskulmauksesta ovat takuulla menneet lörpöttelemään!
"Päinvastoin, he puhuvat vain suomea ja yrittävät viedä paikkani pukukopissa."
Ensimmäiseen kysymykseen Schon kiisti muistavansa mitään Meksikon taistelevista kaloista. Toisessa kysymyksessä tiedusteltiin taannoisista Etelä-Afrikan kisoista ja siitä, kuinka iso viinipullo Etelä-Afrikassa oli, ja että voisiko herra Schon mahdollisesti lähettää pullosta kuvan.
− Valitettavasti minulla ei ole tästä tapauksesta kuvia, mutta eräällä maajoukkueen lounaalla ennen vapaapäivää valmentaja antoi meidän juoda yhden pullollisen viiniä. Epäonneksemme — tai ehkä meidän kannaltamme onneksi — hän ei itse voinut osallistua lounaalle jonkin virallisen tapaamisen takia.
− Hän ei osannut odottaa, että tilaisimme yhden pullon, joka sisälsi jopa kuusi litraa viiniä. Se oli erittäin hauska ja muistojentäyteinen ilta...
Kolmannessa kysymyksessä tiedusteltiin vähemmän yllättäen Tornadon suomalaispelaajista. Kuuleman mukaan suomalaisviisikko nostaa joukkueen ilmapiiriä huomattavasti, joten olisiko Schonilla jotain kommentoitavaa asiaan liittyen?
− En tiedä mitä tarkoitat. En voi vahvistaa väitettä, että suomalaispelaajat olisivat hyviä joukkuehengen kannalta. Päinvastoin, he puhuvat vain suomea ja yrittävät viedä paikkani pukukopissa.
− He yrittävät luoda Tornadon pukuhuoneeseen "suomalaisten kulmauksen" — ajatus, jota en voi hyväksyä — ja siinä minulla on hyvä syy olla lopettamatta pelaamista Tornadossa lähitulevaisuudessa!
Ystävällisin terveisin Luxemburgista,
Patrick