Leijonat aloitti Helsingin EHT-turnauksen torstaina 3–2-voitolla Venäjästä. Lauantaina vastassa on länsinaapuri Ruotsi.
Leijonien luottopuolustajan Lasse Kukkosen mukaan valmennuksen tärkein ohje pelaajille kauden ensimmäiseen otteluun oli rohkeus.
– Mennään rohkeasti pelaamaan ja tekemään ketjukavereista parempia. Turha miettiminen ja arpominen pois, Kukkonen kertoo valmennuksen painotuksista.
Kukkoselle Lauri Marjamäen valmennus on tuttua jo useilta kausilta Kärpistä ja maajoukkueesta. Lisäksi valmennustiimiin kuuluva Mikko Manner on tällä kaudella Kärppien päävalmentaja.
Miettimisen puute Venäjää vastaan näkyi vajavaisena kiekollisena pelinä. Suomen päävalmentaja Marjamäki sanoikin ottelun jälkeen, että Suomen kiekollisesta pelistä puuttui maltti.
Vaikka ensimmäinen ottelu oli Suomelta hieman sekava, valmennuksen painottamat pelilliset asiat näkyivät heti kentällä.
– Oli totta kai pelillisiä juttuja, joita haluttiin saada näkyviin. Pystyimme puolustamaan tiiviisti ja saimme etenkin Venäjän vastaiskut pois, Kukkonen arvioi.
Leijonat riisti ottelussa kiitettävästi kiekkoja ja pelasi vahvaa suorahyökkäyspeliä. Puolustaminen ja koko viisikon reagointi kiekonriistoihin olivat jo ensimmäisessä ottelussa yhtenäisiä.
– Näkyi sitä suorahyökkäyspeliä. Saimme muutamia todella hyviä suorahyökkäyspaikkoja ja käänsimme hyvin peliä. Kyllä niitä asioita näkyi, mitä halusimmekin, Kukkonen analysoi.
Leijonat pyrkii löytämään keinoja maalintekoon
Kukkosen mukaan yhteisissä harjoituksissa on käyty läpi erityisesti vastahyökkäyspeliä. Marjamäki on asettanut selvän pelillisen pohjan tulevia olympialaisia ajatellen. Pohjaa luodaan hyvän puolustuspelin ja vastahyökkäyksien kautta.
– Harjoituksissa on painotettu viisikon pelinopeutta, jotta saadaan riistoja, Kukkonen kertoo.
Tilanteenvaihtoihin kuuluu myös se, kun vastustaja onnistuu riistämään kiekon. Suomen valmennus ei ole nostanut sitä erityisemmin esiin turnauksen aikana tai sitä ennen. Takakarvaus ja nopea, koko viisikon reagointi kiekonmenetyksiin tuntuvat olevan jo itsestäänselvyyksiä suomalaisessa pelitavassa, että niitä ei erityisemmin korosteta.
– Kun menetämme kiekon, reagoimme nopeasti, jotta voimme taas riistää kiekon, Kukkonen tiivistää.
Niin Kukkosen kuin valmennuksenkin puhetta yhdistää se, että puolustusta seuraa hyökkäys. Vielä jotain vuosia sitten Jukka Jalosen valmentaessa miesten maajoukkuetta kiekollisen pelin rytmittäminen oli kaikkien huulilla. Se on ollut koko suomalaisessa pelitapakeskustelussa ytimessä. Peli on muuttunut ja nopeutunut muutamassa vuodessa paljon, mikä on nostanut tilanteenvaihdot isoon rooliin.
Se näkyy myös Marjamäen maajoukkueessa. On puolustettava laadukkaasti, jotta saadaan riistoja.
– Puolustajien on pystyttävä puolustamaan tiiviisti. Olemme lähellä vastustajien hyökkääjiä ja siten saamme hyökkäyksiä poikki. Kiekonriiston jälkeen täytyy liikuttaa kiekkoa joko itse nostamalla tai esimerkiksi pakki-pakki-syötöllä, Kukkonen taustoittaa.
"Vastustajat puolustavat niin hyvin, että hyökkääjät tarvitsevat apuja. Meidän pitää saada pakisto sinne mukaan."
– Se vaatii ennen kaikkea sitä, että olemme lähellä toisia ja teemme työtä viisikon tiiviyden kanssa.
Mielenkiintoinen yksityiskohta Suomen pelaamisessa oli jo torstaina tietynlainen pelipaikattomuus. Se näkyi etenkin puolustajien pelaamisessa. Omalla alueella puolustajat seurasivat kiekollista pelaajaa kauas omasta maalista. Silloin hyökkääjä paikkasi puolustajan jättämän aukon.
– Omissa pyritään puolustamaan lähellä ja ottamaan tila ja aika pois. Välillä se menee siihen, että joutuu olemaan kaukana omasta maalista.
Puolustajat nousivat kiekonriistojen jälkeen mukaan hyökkäysrintamaan ja saattoivat ajaa loppuun asti vastustajan maalille. Suoran hyökkäyksen päätteeksi syntyi esimerkiksi Atte Ohtamaan voittomaali, kun hän liukui hyökkäyksen mukana maalin edustalle.
– Olemme painottaneet sitä, että olemme aktiivisia. Meidän pitää pystyä hyökkäämään koko viisikolla, Kukkonen toteaa.
Myös hyökkäysalueen pelissä puolustajien liikettä ja pelirohkeutta oli heti näkyvissä. Hyvä esimerkki siitä oli Miro Heiskasen maali, jossa voitetun päätypelin jälkeen kiekko pelattiin siniviivalta nousseelle Heiskaselle maalin eteen. Suomella oli siis tilanteessa peräti neljä pelaajaa syvällä vastustajan alueella.
Kukkonen kertoo, että puolustajien nousuilla pyritään nimenomaan maalintekoon.
– Vastustajat puolustavat niin hyvin, että hyökkääjät tarvitsevat apuja. Meidän pitää saada pakisto sinne mukaan, Kukkonen sanoo.
– Kansainvälisissä peleissä maalin tekeminen on vaikeaa. Pyrimme löytämään siihen uusia keinoja ja rikkomaan vastustajan puolustusta.
