Viime kaudella SaPKoa menestyksekkäästi Mestiksessä valmentanut Janne Sinkkonen ei arvannut, millaiseen soppaan hän myöhemmin joutuisi. EHC Alge Elastic Lustenaun kanssa solmittu 1+1-vuotinen sopimus lyötiin poikki tammikuun lopulla.
Sinkkonen oli selvittänyt itävaltalaisjoukkueen taustat tarkkaan ollen perillä seuran tuulisesta valmennuspaikan historiasta, mutta uskoi hyvien suhteiden myötä asemansa olevan turvattu.
− Kuvastaa seuraa, että Timo Keppo sai viime kaudella kahden harjoituspelin jälkeen potkut valmentajan paikalta. Edelliskaudella Heikki Mälkiä valmensi joukkueen mestaruuteen.
− Kävin siellä viime keväänä finaaleiden aikaan SaPKon kauden päätyttyä, ja he olisivat halunneet vaihtaa valmentajaa jo finaaleihin. Syynä, ettei Mälkiä halunnut peluuttaa seuran presidentin poikaa finaaleissa. Hälytyskellojen olisi pitänyt soida jo silloin, mutta tunsin entuudestaan seurajohtoa, sillä olin järjestänyt pelaajia joukkueeseen.
Varoittavista ennusmerkeistä huolimatta tulivat potkut yllätyksenä.
− Seitsemällä edellisellä kaudella on ollut kymmenen koutsia yhteensä. Tiesin, että menen paikkaan, jossa monon heiluminen on herkempää. Olisin kylläkin odottanut, että näin olisi käynyt huonommalla tuloksella, Sinkkonen kertoi.
Hiillostus alkoi jo syksyllä
Itävaltalainen seurajohtamiskulttuuri kävi suomalaisluotsille pian selväksi. Seuran presidentin arvovalta oli kävellä valmentajan ylitse heti kättelyssä.
− Ohjeistus tuli, että neljää kenttää pitäisi peluuttaa. Kerroin, ettei taso riitä neljään kentälliseen. Sanoivat, että helppoa. Kun vuorotellen kaikkia peluuttaa, niin jokaiselle tulee 15 minuuttia peliaikaa, ja kaikki ovat tyytyväisiä.
− Kun kentällisiä sitten täytyi tiivistää, niin nämä piti perusteellisesti perustella. Neljät potku-uhat ehtivät tulla jo aiemmin, ja viides sitten toteutui. Uhattiin, jos ei tietty pelaaja pelaa alivoimalla tai ylivoimalla, niin potkut tulevat.
Yksi kitkaa aiheuttanut tilanne oli seuraan värvätyn nuoren pelaajalupauksen peluuttaminen.
− Joukkueessa pelanneelle seurapresidentin pojalle olisi tietysti pitänyt antaa enemmän peliaikaa. Seuraan värvättiin myös kovia tehoja junnuissa tehnyt pelaaja, mutta joka oli miesten peleissä vielä raakile, enkä voinut antaa hänelle niin paljon vastuuta kuin vaadittiin. Hän on kieltämättä lahjakas ja kenties jonain päivänä Itävallan maajoukkuepelaaja, mutta ei ole vielä valmis.
Epäonnistuneet videovalinnat
Ongelmat alkoivat kasaantua alkukaudella nopeasti, ja suomalaisluotsilla oli täysi työ yrittää pitää seurajohto ja pelaajat tyytyväisinä.
− Kysyttiin, miksi katsotaan liian vähän pelivideoita, sitten näytettiin kuulemma liian paljon positiivisia videoita ja tivattiin, miksi lopetettiin negatiiviseen videoon. Ensimmäinen potku-uhka oli jo neljän pelin jälkeen, kun alla oli kolme voittoa ja yksi tappio. Oltiin vieläpä juuri voitettu derby.
− Olisin tietysti päässyt helpolla, jos olisin kaikkeen suostunut. Eivät muuten pelanneet edelleenkään heidän sanelemansa pelaajat, vaan ne pelaajat, jotka minä sinne laitoin.
Tulosten valossa EHC Lustenaun kausi oli mainio. Joukkue oli sarjakakkosena taistellen tiukasti Suomen Mestistä vastaavan INL-liigan kärkipaikasta VEU Feldkirchin kanssa. Vihkoon mennyt kärkitaisto Feldkirchiä vastaan koitui lopulta Sinkkosen lopulliseksi päänmenoksi.
− Olimme sarjassa alivoimassa kakkosia ja ylivoimassa ykkösiä, vaikka seurajohto olisi halunnut erikoistilanteisiin eri miehet. Jäähymäärissä oltiin vaikeuksissa. Tammikuun lopun kuolemanottelussani olimme hengettömiä ja päästettiin kolme alivoimamaalia. Minulla oli viimeisen kuukauden ajan hallilla jo ekstratavarat valmiina äkkilähtöä varten.
Kaikesta huolimatta hyvä reissu
Sinkkonen ei tunne minkäänlaista katkeruutta tylyistä potkuista huolimatta, vaan pitää Itävallan pestiä kaikkiaan opettavaisena kokemuksena.
− Hyvä reissu! Opin paljon itsestäni ja johtamisesta. Ei minulle mitenkään negatiiviset mietteet reissusta jääneet. Ei minun tarvitse tässä katkeroitua. Jos tätä työtä meinaa eläkkeeseen asti jatkaa, niin potkut tulevat todennäköisesti jossain vaiheessa eteen uudestaan. Toivottavasti he voittavat mestaruuden.
Syyttelyn ja sillanpolttamisaikeiden sijaan Sinkkonen etsii virheitä omasta tekemisestään.
− Virheitä varmasti tein kauden aikana. Johtamistapavirheitä, ja olin ehkä tietyllä tapaa liian lähellä pelaajia. Määrätietoinen luonteenomainen jämäkkyys jäi pois. Suurin syy kaikkien kommellusten jälkeen oli, että vaikka koetin sopeutua kulttuuriin, niin tarpeeksi en pystynyt muuttumaan. Erittäin hieno ja opettava reissu kuitenkin. Ei voi muuta sanoa.
Itävaltainen pelaajatyyppi tuotti myös harmaita partakarvoja suomalaispelaajien nöyrään asenteeseen tottuneelle valmentajalle.
− Itävaltalainen pelaajatyyppi on kuin korkkiruuvi. Ei niistä ota aina selvää. Pelaajat ovat kiinnostuneita vapaa-ajasta ja muusta tekemisestä käyden suorittamassa velvollisuutensa sitten harjoituksissa ja peleissä. Oli hitonmoinen työsarka ymmärtää, että se sellainen sisäinen palo on Suomessa jollakin tasolla selkäytimestä.
− Siellä ei ole kunnon kilpailua pelipaikoista, ja se kyllä näkyy sitten, kun pelaajat pääsevät liian helpolla.
Haastattelun aikana seuran johtoportaasta Sinkkoselle tullut viesti valottaa myös hyvin, missä Lustenaussa mennään.
− Seurajohto kysyi, miksi olen myöntänyt kolmoskentän pelaajalle seitsemän päivän loman New Yorkiin juuri ennen playoffeja. En todellakaan ole myöntänyt. Pelaaja on itse kuitenkin näin seurajohdolle väittänyt, mutta tällaista tämä siellä on.
Keski-Eurooppaan mieliville valmentajille Sinkkonen antaa omat vinkkinsä.
− Itse luulin taustoittaneeni seuran tarkkaan, mutten ehkä sittenkään tarpeeksi huolellisesti. Suosittelen selvittämään etenkin pelaajien ja johdon sukulaissuhteet. Avoimin mielin sinne kannattaa lähteä yrittämään.
Suomeen palannut valmentaja aikoo nauttia harvinaisesta mahdollisuudesta.
− Pitkästä aikaa pääsen Heinolaan katsomaan Peliittojen peliä paineettomassa tilassa ilman, että olen pelaamassa tai valmentamassa mitään joukkuetta. Olen tainnut viimeksi saada istua Heinolan hallissa vain katsojana kymmenen vuotta sitten. Kun vaimon kanssa saa aikataulut sovittua, niin tie vie Kuusamon laduille, jossa kiekkoilu unohtuu hetkeksi kokonaan pois mielestä, Sinkkonen päätti.
