Kisapuiston seisomakatsomon puoleisessa päädyssä voisi järjestää lastenvaunujen kokoontumisajot. Moni lappeenrantalainen on lähtenyt koko perheen voimin jäähallille katsomaan, mitä SaiPan järjestämällä perhepäivällä on tällä kertaa tarjota.
Lapset saavat käydä jäällä kokeilemassa Jussi Markkasen ohittamista ja Dave Spinan harhauttamista. Pukukopin ovi on auki, mutta lattialla ei onneksi ole logoa, jonka päälle voi vahingossa astua. Vanhemmat ottavat kuvia taaperoistaan pelaajien sylissä, ja intohimoiset kannattajat käyvät pelitapakeskusteluja nuorten hyökkääjien kanssa.
Ilmari Pitkänen seisoskelee Brian Salcidon vieressä ja naputtelee keltaista korttipinkkaa kämmentään vasten. Kausi ei ole mennyt ihan kuten syksyllä toivottiin, mutta hänkin on päässyt kirjoittamaan nimikirjoituksia siinä missä muutkin. Kun Pitkästä käy pyytämässä haastatteluun, hyväntuulinen ilme vaihtuu hämmennykseen ja siitä melkein kauhuun. Hän ehdottaa, että haastattelu tehdään jossain syrjemmällä.
Kun kysymykset kauden alusta on kysytty ja puhe keskittyy enemmän CHL:ään ja asuinkumppani Matti Järviseen, Pitkänen virnistelee taas. Miehen mielialanvaihtelu käy seuraavana päivänä järkeen ja jälkikäteen on helppo olettaa hymyn olleen helpottunut, kun siirto Bluesiin ei livahtanutkaan ennenaikaisesti julki.
Tehoton syksy
– Henkilökohtaisesti jäi aika paljon parannettavaa, Pitkänen myöntää heti alkuunsa.
Vaikka Pitkästä peluutettiin alemmissa ketjuissa, syöttöpiste tai maali silloin tällöin olisi ollut suotavaa. 19 runkosarjaottelua jättivät käteen vertauskuvalliset kiikarit. CHL:n puolella lukemat olivat edes hieman armollisemmat, kun tehotilastoihin jäi merkinnäksi kymmenestä ottelusta 1+1.
– Joukkueella on kuitenkin mennyt aika hyvin. Pikkuisen sotkenut tuossa alussa, jos joku on semmoinen, että tuijottaa vain pelkkää sarjataulukkoa. Myös pelimäärät ovat sotkeneet, Pitkänen tähdentää, eikä aseta SaiPalle sijoitusnumerollista tavoitetta kauden päätteeksi.
– Emme ole miettineet sitä sillä tavalla, että pitää olla väkisin jollain sijoituksella. Enemmän mietitään sitä mitä pitää tehdä, jotta homma saadaan siihen kuosiin, että olemme niiden joukossa, jotka jatkavat runkosarjan jälkeen pelejä.
SaiPan otteluohjelmaa jouduttiin laittamaan uuteen uskoon, kun joukkue selvisi CHL:ssä aina puolivälieriin asti. Yleisö ei Lappeenrannassa löytänyt hallille samalla tavalla kuin Liiga-pelien kanssa. Ottiko CHL enemmän kuin antoi?
– Ei se ottanut missään tapauksessa enempää. Enemmän oli nätistä päästä, kun pääsi Euroopan reissuille ja sai olla porukassa. Itsellä ei ollut, enkä kuullut, että kenelläkään muulla [pelaajalla, toim. huom.] olisi ollut mitään negatiivista sanottavaa.
Kolme toistaiseksi viimeistä SaiPa-otteluaan Pitkänen seurasi katsomosta. Hän näkee, että joukkueen kuntokäyrä on hyvässä nousussa, vaikka loma tuleekin tarpeeseen.
– Tuota viimeistä kärppäpeliä lukuunottamatta on paljon hyviä pelejä alla. Monelle tekee joulutauko varmasti ihan hyvää tuon CHL-rupeamankin jälkeen, ja saa olla perheiden kanssa.
Aika velikultia
Pitkänen vietti SaiPa-aikansa tiiviisti yhdessä Järvisen kanssa, jonka seurassa on koettu useamman joukkueen värit. Pitkänen kuvaili alkusyksystä kämppäkaveriaan epäviralliseksi tyttöystäväkseen, joka siivoilee ja laittaa ruokaa. Järvinen puolestaan kehui Pitkäsen huumorintajua.
– Vielä kun se oppisi vähän sisäsiistimmäksi, niin olisi hyvä homma, Järvinen toivoi syksyllä.
– On [Järvinen] kyllä vähän laiskistunut, olen muutaman kerran joutunut laittamaan essun päälle ja tekemään ruokaa vähän väliä, Pitkänen kuvailee nykytilannetta.
Vaikka Pitkänen ei pystynyt olemaan SaiPalle sitä mitä joukkue tarvitsi, eikä joukkue ollut Pitkäselle se oikea, vastaanotto oli lämmin ja sopeutuminen Lappeenrantaan kävi helposti. Ongelmia ei ollut, vaikka jo syyskuussa Pitkänen totesi kolunneensa läpi kaikki kaupungin kahvilat. Pitkäsen puheista saattaa myös päätellä, että pitkät CHL-matkat hitsasivat SaiPaa hyvin yhteen.
– Zugin reissu oli tietysti hieno, kun päästiin ensimmäistä kertaa tuolla porukalla pidemmälle reissulle. Oltiin muutama ekstrapäivä siellä ja Jussilla oli kaupungista taustatuntemusta, niin hän järjesti kyllä hommat kohdilleen.
Eniten kiitosta alkukaudesta keräävät juurikin joukkuekaverit.
– Täytyy sanoa, että tuolla aika paljon sellaisia täyden kympin jätkiä. Loistavia tyyppejä. Henkilökohtaisesti ei ole iälläkään mitään väliä, mutta ei tuolla huomaa kuka on 35 ja kuka 20. Aika samalla aaltopituudella koko porukka, Pitkänen kuvailee ryhmädynamiikkaa.
Nyt jo entisen joukkueensa vahvuutta ei Pitkäsen tarvitse kauaa miettiä.
– Se on aika sitkeä ryhmä.
