Olli Malmivaara lähti viime syksynä AHL:n Lowell Devilsiin hakemaan edistämään uraansa. Kun New Jersey Devilsin farmijoukkueen pelit päättyivät jälleen kerran runkosarjaan, Malmivaara sai yllättäen kutsun Suomen maajoukkueen matkaan.
- Taistelimme pitkään pudotuspelipaikasta. Sitten kun alkoi näyttää siltä, ettemme ehkä pääse mukaan, tuli soitto. Totta kai olin heti tulossa, kun pelit siellä loppuivat, lempeä jättiläinen toteaa.
Ensimmäinen ottelu Tshekkiä vastaan sujui vaihtelevasti. Vaikka Helsingin jäähallin kaukalo onkin eurooppalaiseksi pienikokoinen, on siinäkin Malmivaaran mukaan AHL-kenttien jälkeen totuttelemista.
- Systeemikin on täysin eri kuin seurajoukkueessa. Täällä pelataan mies miestä vastaan omissa, siellä on paikkapuolustus. Siellä vähän lasketaan keskiviivaa, täällä pitää pelata se tiukasti, Malmivaara vertailee.
Torstain ottelussa Malmivaaran puolustajaparina pelasi Aki Berg. Kun puolustajilla on yhteismittaa lähes neljä metriä, sen vahvuudet ovat selkeät.
- Nopeata ja helppoa pyrimme kiekon kanssa pelaamaan. Omissa tiukkaa puolustusta ja fyysisyyttä joukkueeseen, eiköhän se ole meidän hommamme, luettelee roolinsa tunteva puolustaja.
Isossa, erilaisessa roolissa
Suomeen Malmivaaran AHL-kaudesta on kantautunut hyvin vähän tietoa. Tilastojen perusteella ylivoima-aikaa ei ole juurikaan siunaantunut, sillä tilille tuli koko kauden aikana vain yksi maali. SM-liigassa niitä syntyi edelliskauden aikana kuitenkin kymmenen enemmän.
- Ei tullut ihan yhtä paljon ylivoima-aikaa, mutta muuten tuli pelattua paljon. Pelasimme aina kuudella pakilla, jääaikaa tuli kahdenkymmen minuutin molemmin puolin.
- Harmi vaan, ettei ylös tullut vielä kutsua, mutta olen kyllä valmis lähtemään sinne takaisin. Ihan minun tyylistäni kiekkoa siellä pelataan.
Monen pelaajan seuraavan kauden kuviot selkiytyvät yllättäen tähän aikaan vuodesta. Malmivaaralla ei ole kiirettä solmia sopimusta kenenkään kanssa. Suunta on kuitenkin takaisin länteen.
- Katsotaan vähän myöhemmin, mitä tapahtuu. Ykkösvaihtoehto on edelleen Pohjois-Amerikka, mutta näistä kuvioista ei ikinä tiedä, puolustaja naurahtaa.
- Lähtiessä oli pienet palaverit koutsien ja johdon kanssa. Olivat olleet tyytyväisiä ja ainakin sellaisen kuvan sain, että haluaisivat minut takaisinkin.
Lyhyet bussimatkat, kokeneet joukkuetoverit
AHL tunnetaan Suomessa erityisesti pitkien bussimatkojen liigana, mutta kaikkien joukkueiden kohdalla tuo stereotypia ei päde. Esimerkiksi Lowell pelaa Atlantin divisioonassa, jonka joukkueiden kotikaupungit ovat suhteellisen lähellä toisiaan. Kun otteluohjelmassa valtaosa peleistä on divisioonansisäisiä, matkailu voi jäädä yllättävänkin vähäiseksi.
- Siinä itärannikolla oli kahden ja puolen tunnin matkan päässä melkein kaikki vieraspaikkakunnat. Pari kymmenen tunnin matkaa tehtiin, mutta muuten tuli lyhennystä SaiPan reissuihin verrattuna.
Toinen stereotypia koskee AHL:n pelitahtia. Yleinen luulo on, että 80 ottelun runkosarja antaa hyvin vähän mahdollisuuksia henkilökohtaisten ominaisuuksien kehittämiseen harjoittelun kautta.
- Vaikka pelataan paljon, niin kyllä siellä treenattiinkin kovaa. Ainoa ero oli, että vedettiin aina vain kerran päivässä, Malmivaara kertoo.
- Tykkään siitä pelistä! Simppeliä ja fyysistä. Pienet kaukalot, ei tarvitse niin hirveästi liikkua.
AHL poikkeaa Euroopan huippusarjoista tyyliltään, mutta pelaajien taso on suunnilleen sama. Suurin ero on kuitenkin se, ettei mestaruus ole yhdenkään seuran tärkein tavoite. AHL on puhdas kasvatussarja, jonka kautta pelaajia ajetaan sisään NHL:ään. Painotuseroja joukkueissa toki on.
- Meillä oli hyvä valmentaja, joka halusi, että pelaamme joukkueena, kiittelee puolustaja Kurt Kleinendorstia.
- Meillä oli myös paljon hyviä ja kokeneita kavereita. Vaikka heillä oli monta sataa NHL-peliä takana, he olivat ihan satasella mukana alhaallakin, Malmivaara kertoo silminnähden innostuneena.
Nuo "kokeneemmat kaverit" - Scott Lachance, Dan McGillis, Jim Fahey, Grant Marshall ja Dan LaCouture - ovat kaikki ainakin olleet uransa jossain vaiheessa NHL:ssä enemmänkin kuin marginaalipelaajia. Heidän esimerkkinsä oli joukkueen nuoremmille pelaajille tärkeä.
- Kun nuoremmat kaverit näkivät miten tosissaan kokeneemmat ovat, se veti porukan aika hyvin kasaan. New Jerseyn farmijoukkue oli pitkästä aikaa noinkin lähellä pudotuspelejä. Kymmeneen vuoteen ei ollut tainnut tulla yhtä paljon pisteitä. Siihen nähden kausi oli hyvä, vaikka se loppuikin runkosarjaan.
Malmivaaran kausi kuitenkin jatkuu vielä ainakin muutaman päivän. Puolustaja itse suhtautuu jatkoon rehellisen avoimesti, vaikka MM-kisapaikka ja -onnistumiset voisivat poikia seuraavaksi kaudeksi jopa näyttöpaikan NHL:ssä.
- Katsotaan nyt, miten pojan käy, Malmivaara päättää.
