Olli Julkusen toinen mahdollisuus

LIIGA / Haastattelu
Olli Julkunen on yksi heistä, joille paikka maan korkeimmalla sarjatasolla ei ole tullut hopeatarjottimella - kaikkea muuta, sillä Julkuselle on ehtinyt kertyä otteluita Suomen ja Ruotsin juniorisarjojen lisäksi niin länsinaapurin II-divisioonassa, Allsvenskanissa, Elitserienissä kuin kotoisessa Mestiksessä ja SM-liigassakin. Nyt yläasteen jälkeen elämänkouluun siirtyneellä pelaajalla on hyvä sauma läpilyöntiin.

Jääkiekkouransa Julkunen aloitti kuten aivan kuka tahansa oululainen poika. Kärpät oli paikallisena divarijoukkueena se, jossa uraa oli hyvä lähteä tekemään.

- Ihan pienestä lähtien aina B-junioreihin asti pelasin Kärpissä. B-junioreissa meni sitten vähän sukset ristiin silloisen valmentajan kanssa, ja lähdin sieltä pois joskus joulun aikoina. Loppu kauden (toim. 1997-98) pelasin Limingan kiekossa II-divarissa äijien mukana, muisteli Julkunen.

Ongelmat eivät kuitenkaan lopettaneet 16-vuotiaan miehenalun kiekkoinnostusta, vaan Julkusen suuntana oli Ruotsin Luulaja ja paikalliset juniorisarjat.

- Ei ollut helppo päätös. Tai kyllä se aluksi tuntui, mutta sitten joutui lähtemään, niin kyllä meinasi tulla vähän äitiä ikävä. Meitä olisi pitänyt lähteä alunperin kaksi siitä samasta joukkueesta, mutta toinen samanikäinen poika pakitti ihan kalkkiviivoilla. Niinpä lähdin matkaan yksin.

Kauden ruotsalaista juniorikiekkoilua kokeilleena Julkunen pääsi jo 18-vuotiaana haistelemaan Elitserien-vauhtia. Kahden osin junioreissa ja osin Elitserienissä vietetyn kauden jälkeen ovet Ruotsin ykkösliigaan eivät kuitenkaan auenneet, vaan Julkunen lähti hakemaan kaudeksi 2001-02 vauhtia Allsvenskanista.

- Siellä menee sillä tavalla, että tosi harva pääsee A-junnuista suoraan äijiin. Ollaan junnuissa, sen jälkeen mennään pelaamaan miesten pelejä Allsvenskaniin tai ykkösdivariin ja sitä kautta sitten tullaan takaisin siihen omaan kasvattiseuraan. Siellä on ehkä enemmän seurarakkautta. Luulajassakin pidettiin todella tärkeänä, että siellä on paljon pohjoisen poikia ringissä mukana, valaisi Julkunen.

- Suomalainen järjestelmä tuntuu vähän kovemmalta. Se ei ole ehkä niin sellaista niin pakonomaista niillä siellä (Ruotsissa) se toiminta. Tällainen kuva minulla jäi, aika vaikea sitä on tarkemmin kuvailla, jatkaa Julkunen vertailuaan valtioiden välisistä eroista.

Kokonaisuudessaan Julkunen pitää päätöstään onnistuneena, koska mukaan tarttui myös kaukalon ulkopuolella tarvittavaa kokemusta.

- Kyllä kannatti lähteä. Pääsi ikään kuin puhtaalta pöydältä aloittamaan, ja jäihän siinä muutakin mukaan. Kieltä oppi ja avasihan se silmiä ja kasvatti, kun joutui yksin toimia. Ehkä kasvoi ihmisenä reippaasti niinä vuosina.

Paluu Suomeen

Takaisin kotimaahansa Julkunen palasi kauden 2002-03 kynnyksellä. Seuraksi löytyi Pelicans, johon tuolloin 21-vuotias hyökkääjä liittyi aluksi koesopimuksella.

- Totta kai teki mielikin jo palata, kun olinhan ollut jo neljä kautta Ruotsissa. Samalla tulin Lahteen urheilujoukkoihin suorittamaan armeijan. Siellähän sitä vuosi oltiin.

Uusi tuttavuus aloittikin SM-liiga-uransa lupauksia herättävästi: hetkittäistä komennusta Jari Kauppilan johtamaan ykköskenttään lukuun ottamatta kolmoskentässä vietetty kausi tuotti mukavat yhdeksän maalia, johon kertyi viisi syöttöpistettä kaupan päälle.

Toinen liigakausi ei kuitenkaan käynnistynyt odotusten mukaisesti, vaan välillä ilman jääaikaa jäänyt Julkunen poistui Lahdesta kesken kauden. 32 peliä olivat tuottaneet vaatimattomat pisteet 1+2.

- Itse tein päätöksen siinä joulun alla, että lähden Kiekko-Vantaalle. Pelicansissa ei hirveästi tullut peliaikaa, ja olihan täällä paletti muutenkin vähän sekaisin. En halunnut jäädä, kun ei tiedä, saako peliaikaa vai ei. Halusin varmistaa sen, ettei kehitys pysähdy. Mutta ei täällä todellakaan mitään ovia paukuteltu, kun lähdin. Ihan hyvässä yhteisymmärryksessä mentiin, vakuutti Julkunen.


Takaisin SM-liigaan ja Pelicansiin

Tulevalle liigakaudelle Julkunen vetää ylleen jälleen tutun turkoosinutun, kun Pelicansin valmentajaksi palkattu Jami Kauppi toi ”Jullen” mukanaan Mestiksestä ja Kiekko-Vantaasta. Päätöstä paluusta oli helppo, koska miehelle ei jäänyt Lahdesta huonoja muistoja, vaan paluu tuntui ainoastaan mukavalta.

- Tämä on ottanut hirveitä askelia eteenpäin, mennyt ammattimaisempaan suuntaan kuin mitä se silloin oli. Nyt on sellaista selvää hommaa, ei samanlaista epävarmuutta enää. Tosi hyvin on uusi johto hoitanut asiat. Hirveä askel otettu oikeaan suuntaan, vertailee Julkunen Pelicansin nykytilannetta lähtöä edeltäneeseen tilanteeseen.

Kaupin johtamia kesäharjoitteita Julkunen ei osaa vertailla, koska Mestis-kautta edeltäneen kesän hän vietti Oulussa omatoimisen harjoittelun merkeissä - varsin vaativiksi hän kuitenkin uskaltaa niitä väittää. Jääharjoittelusta hän löytää ainoastaan suhteellisen pieniä eroavaisuuksia.

Julkunen löysi jo harjoituskauden alkuvaiheessa hyvin toimivan ketjun itselleen. Toisen Kiekko-Vantaalta tulleen pelaajan – Matias Lopin – lisäksi kentällisessä hyökkää Pelicansin ainoa ulkomaalainen Marcus Paulsson. Puolustajaparina ketjun takana häärii Sami Helenius ja myöskin Vantaalta tullut Kimmo Pikkarainen.

- Ei olla samassa ketjussa Lopin kanssa aikaisemmin pelattu. Me sovitaan sillä tavalla hyvin yhteen. Meillä on hyvät roolit, niin että täydennetään hyvin toisiamme. Minä olen sellainen enemmän röyhintäosastoa. Teen tilaa, niin että taitavammat kaverit saa aikaa olla kiekon kanssa. Ja sitten olen lapa pystyssä itse vetämässä, sieltä tulee niitä syöttöjä aika hyvin, naurahtaa Julkunen.

Kova lyöntilaukaus onkin yksi ase, jota ensimmäisellä liigavisiitillä nähtiin kovin vähän. Nykyvalmennus on kuitenkin tietoinen kyseisestä valtista.

- Ei tullut silloin hirveästi käytettyä kyllä, mutta nyt Jami ja (apuvalmentaja Hannu) Järvenpää ovat painottaneet sitä ja olenhan päässyt enemmän kokeilemaankin.

Hyvin ruotsia taitavana henkilönä Julkunen helpottaa ketjukaverinsa Paulssonin sopeutumista Suomeen hoitaen välillä tulkin hommia.

- Me istumme Marcuksen kanssa vierekkäin kopissa, ja minä sitten käännän hänelle ohjeet. Mutta ei se haittaa mitään, tiedä itse millaista on mennä vieraaseen maahan. Silloin sai itse apua, ja se auttoi paljon kotiutumaan sinne.

Tulevan kauden tavoitteeksi oululaislähtöinen kiekkoilija ilmoittaa varsin tutulta kuulostavat asiat.

- Sehän on aina vakio, että vakiinnuttaa pelipaikka. Totta kai maaleja olisi kiva tehdä enemmän kuin ensimmäisellä kaudella. On sellaisia pieniä tavoitteita, tuntuu että pitäisi olla mahdollista. Yrittää parhaansa ja katsoo sitten, missä kauden lopussa ollaan, lisää Julkunen vielä hymyillen.

Vaikkei Julkunen aseta itse itselleen järin kovia tavoitteita, on hän pelattujen harjoitusotteluiden perusteella Pelicansin yksi potentiaalisimmista läpilyöjistä - aivan kuten hänen hyökkäysketjukaverinsakin. Tutun valmentajan alaisuudessa hän ainakin saanee kunnon mahdollisuuden näyttää kykynsä.

Peruskoulupohjalta

Koulutusta kiekkoiluun vuosia satsanneella miehellä ei juuri ole, vaan peruskoulun jälkeen Julkusta ei koulun penkillä ole nähty.

- En ole kyllä hirveästi ehtinyt panostaa, naurahtaa Julkunen.

- Yläasteen olen käynyt, mutta sen jälkeenhän lähdin Ruotsiin, jossa opiskelin pari kautta kieltä. Ei ole mitään ammatillista koulutusta. Peruskoulun jälkeen sitten elämänkoulua.

Jonkinasteisia suunnitelmia isokokoisella laitahyökkääjällä kuitenkin on myös koulutuksen saralle, sillä ainoastaan peruskoulun käynyt kiekkoilija tuskin olisi kovinkaan kysytty henkilö työmarkkinoilla, mikäli sellaisille pitää peliuran päätyttyä suunnata.

- Saa nyt nähdä, iltalukio kiinnostaisi tässä jossakin vaiheessa. Kävisi sen pois alta, niin aukenisi sitten uusia ovia, miettii Julkunen.

» Lähetä palautetta toimitukselle