NHL:n jo nähnyt Komarov palasi takaisin

NHL / Haastattelu
Jatkoaika tapasi Torontossa Leo Komarovin. Vaikka hyökkääjä tuntuukin olevan Leafsissa kuin kala vedessä, ei matka NHL:ään ole ollut pelkkää myötävirtaa.
 
    

NHL:n jo nähnyt Komarov palasi takaisin

Jatkoaika tapasi Torontossa Leo Komarovin. Vaikka hyökkääjä tuntuukin olevan Leafsissa kuin kala vedessä, ei matka NHL:ään ole ollut pelkkää myötävirtaa.

Teksti: Lauri Meriläinen
Pääkuvat: Pekka Rautiainen, Getty Images
 

On huhtikuu, vuosi on 2006 ja pelataan SM-liigan ensimmäistä finaaliottelua HPK:n ja Ässien välillä. Rinkelinmäen jäähallissa kaikuu kuulutus, joka kertoo nuoren Ässät-hyökkääjän pelaavan ottelun loppuun eri pelinumerolla. Hetkeä aiemmin Leo Komarov on saanut kiekon suuhunsa, eikä veren tahrimaa pelipaitaa voinut enää käyttää. Hyökkääjä palaa kuitenkin sitkeästi takaisin kaukaloon.

Seuraavassa ottelussa hän kokee jälleen kovia. Mikko Jokelan raju taklaus päättää Komarovin ottelun, mutta ei kautta. Nenänsä taklauksessa murtanut sitkeä hyökkääjä pelaa seuraavassa ottelussa kasvot peittävällä suojalla. Tulokaskausi päättyy lopulta hopeajuhliin Porin kauppatorilla.

     
Kevään 2006 finaaleissa "Leksaa" sattui leukaan useaan otteeseen. (Kuva: Jarno Kylmänen)

Vajaa yhdeksän vuotta myöhemmin Komarov keittelee kahvia Toronton keskustassa sijaitsevassa asunnossaan. Televisiossa pyörii taustalla nuorten MM-kisojen välieräottelu Ruotsin ja Venäjän välillä.

Tilava asunto on 47. kerroksessa, mutta kyseessä on kuulemma pelkkä sattuma. Pelinumeronsa mukaan Komarov ei sentään asuntoaan ole valinnut.

Asunnon isäntä pahoittelee pientä sekasortoa, matkalaukut ovat vielä purkamatta. Edellisenä iltana Winnipegiin päättynyt vieraskiertue tuntuu vielä jäsenissä. Toronto Maple Leafsille seitsemän ottelun mittaiselta vieraskiertueelta tuliaisiksi tarttui vain kaksi voittoa.

"Pisteitä on tullut ihan hyvällä tahdilla, mutta sehän ei ole ihan se mun juttu"

Viimeisissä kolmessa ottelussa mukana oli myös aivotärähdyksestä toipunut Komarov. Paluu kaukaloon oli suomalaiselle rankka: kolme vierasottelua neljän päivän sisällä.

Paluuottelussaan Boston Bruinsia vastaan Komarov iski maalin, mutta hän ei ole tyytyväinen otteisiinsa tauon jälkeen.

− Ei ole kovin hyvin lähtenyt vielä käyntiin. On ollut vähän hakemista, Komarov toteaa.

Hyökkääjä oli kuukauden sivussa aivotärähdyksen vuoksi. Kyseessä on suomalaisen pisin loukkaantumisen aiheuttama tauko kaukalosta. Ennen paluuotteluaan Komarov ehti harjoitella joukkueen mukana vain kahdesti. Tauon aikana hän ei voinut harjoitella oikeastaan ollenkaan.

− Kokeilin välillä vähän harjoitella, mutta päätä alkoi heti särkeä. Viimeisellä viikolla pääsin luistelemaan.

"Olympiavuosi oli iso juttu"

Komarov palasi täksi kaudeksi Torontoon pelattuaan välissä vielä yhden kauden Moskovan Dinamossa. Syksy NHL:ssä sujuikin loukkaantumiseen asti mallikkaasti. 23 ottelussa hyökkääjä ehti iskeä neljä maalia ja antaa kaksitoista maaliin johtanutta syöttöä.

Hyökkääjä itse suhtautuu kuitenkin tehopisteisiinsä vaatimattomasti.

− Pisteitä on tullut ihan hyvällä tahdilla, mutta sehän ei ole ihan se mun juttu. Niitä tulee, jos on tullakseen. Pitäisi vaan voittaa pelejä.

"Hän tekee omaa rooliaan rottapelaajana, mutta hän on reilu rotta!"

Pisteiden sijaan Komarovilta odotetaan ennemminkin kovaa työtä ja taklauksia. Hän onkin paitsi Leafsin, myös koko NHL:n ahkerimpia taklaajia: yli neljä taklausta ottelua kohden. Lisäksi Komarov on Daniel Winnikin jälkeen Leafsin toiseksi eniten alivoimaminuutteja ahmiva hyökkääjä.

Komarovia nuorten MM-kisoissa 2006 sekä myöhemmin Lahden Pelicansissa kolmen kauden ajan valmentanut Hannu Aravirta on nähnyt entisen valmennettavansa tien NHL:ään, ja syyt nousun taustalla.

− Ei hänestä koskaan ollut ehkä ykkösylivoiman pyörittäjäksi. Hän ymmärsi omat ominaisuutensa ja erinomaisuutensa. Hän nimenomaan hyödynsi oman erinomaisuutensa, Aravirta analysoi.

     
SM-liigan vuosista Komarov muistetaan mm. tästä käsimaskipelaamisestaan. Lukon maalivahti Tom Lawsonilla menossa kuppi nurin. (Kuva: Jussi Kivimäki)

− Hän tekee omaa rooliaan rottapelaajana, mutta hän on reilu rotta! Hän ei halua satuttaa ketään, vaan on aina vilpittömästi pahoillaan, jos jotain sattuu.

Myös ensimmäisellä NHL-kaudellaan 2012-2013 Komarov oli taklaustilastojen kärkipäässä ja sai myös alivoimavastuuta. Työsulkukauden aikana hän ehti nousta myös fanien suosikiksi. Miksi hän kuitenkin palasi seuraavaksi kaudeksi KHL:ään?

− Olympiavuosi oli iso juttu. Tiesin, että Venäjällä saan enemmän peliaikaa ja paremmat saumat maajoukkueeseen. Leafs olisi halunnut pitää minut täällä, mutta roolista ei ollut silloin varmuutta.

Myös Aravirralla oli näppinsä pelissä.

− Hän on muutaman kerran ollut yhteydessä minuun, kun on miettinyt vaihtoehtojaan uran suhteen. Suosittelin häntä jäämään Moskovaan ensimmäisen NHL-keikan jälkeen. Sanoin, että NHL-kortti ei katoa mihinkään, jos pitää urheilua etusijalla, vaikka KHL:stä saa hyvät rahatkin.

− Ja niinhän tuossa on käynyt, Aravirta hymähtää.

           

Leonid ”Leo” Aleksandrovitš
Komarov #47

Syntynyt: 23.1.1987 Narva | Kätisyys: vasen
Pituus: 180cm | Paino: 86kg
Varaus: 2006, Toronto Maple Leafs, 6. kierros #180

Saavutukset: Nuorten MM-pronssi 2006, SM-liigan hopea 2006, Maailmanmestaruus 2011, Gagarin Cup 2012, MM-hopeaa 2014, Olympiapronssi 2014, KHL:n tähdistöottelu 2011 ja 2014

Komarovin paluu KHL:ään tuloskaskauden jälkeen kertoo siitä, etteivät pohjoisamerikkalaiset taalakaukalot välttämättä ole aina kaikki kaikessa. Hän on nähnyt esimerkkejä siitä, mitä voi tapahtua, jos jää NHL:ssä haluamaansa pienemmän roolin vangiksi.

− Nelosketjussa pienellä peliajalla pelatessa ura muuttuu aika nopeasti. Ei voi enää pelata haluamallaan tavalla.

− Unelma on aina ollut tietysti NHL, mutta olin täällä jo vuosi sitten ja näin tämän homman. Näin mitä halusin ja lähdin menemään. Ei siinä sen enempää. Nyt sain kuitenkin hyvän sopimuksen ja tulin takaisin.

"En voi sanoa, että dominoin Moskovaa, mutta asiat olivat hyvin"

Nyt Komarovin rooli on selvä ja peliaikaa tulee varsin mukavasti. Nelosketjun jämäminuuttien sijaan Komarov kellottaa otteluissa keskimäärin noin vartin peliaikaa.

Hyökkääjän nykyinen sopimus on voimassa kauden 2017-2018 loppuun. Se takaa pelaajalle vajaan kolmen miljoonan taalan ansiot kaudesta.

Rooli on nyt kunnossa, sopimus on vähintäänkin tyydyttävä, fanit rakastavat eikä asunnossakaan ole valittamista. Onko NHL:ssä tällä hetkellä mitään, mikä olisi huonommin kuin KHL:ssä?

− Veroprosentti, Komarov nauraa.

− KHL:ssä tienaa nykyään hyvin, mutta jos haluaa pelata parhaassa liigassa ja parhaissa olosuhteissa, niin siinä on selkein ero NHL:n eduksi.

"Siinä menee äkkiä sekaisin, jos alkaa pohtia, että mitä jos ei voikaan pelata enää ikinä"

On kieltämättä hienoinen ero pelata ja asua esimerkiksi teräskaupunki Pittsburghissa Magnitogorskiin verrattuna. Komarov muistelee kuitenkin aikaansa Moskovassa lämmöllä.

− Venäjä oli mulle hyvä. En voi sanoa, että dominoin Moskovaa, mutta asiat olivat hyvin.

Moskovan dominoinnista ei ole kuitenkaan kauheasti saanut lukea mediasta. Komarov onkin tarkka kenelle asioistaan puhuu. Dinamossa pelatessaan luottotoimittajia ei ollut ollenkaan.

− Siellä ei oikein voinut luottaa toimittajiin. He kirjoittelivat välillä ihan mitä sattuu.

    
Komarovilla meni Venäjällä hyvin, mutta vaakakupissa on palkan lisäksi muitakin asioita. (Kuva: Moskovan Dinamo)

"Viihteelläkin voi joskus käydä, mutta maltilla"

Nykyisestä nelivuotisesta NHL-sopimuksesta on menossa vasta ensimmäinen neljännes. Onko Komarov vielä ehtinyt miettiä seuraavaa askelta? Hän ottaa hörpyn kahvikupista, laskee vuosia ja vakavoituu. Stanley Cup on vielä saavuttamatta.

− Jos voittaisin pytyn, voisin lopettaa. Sitten olisin saavuttanut jo lähes kaiken.

− Aivotärähdyksen aikana mietin, mitä tekisin ilman lätkää. Siinä menee äkkiä sekaisin, jos alkaa pohtia, että mitä jos ei voikaan pelata enää ikinä.

"En tiedä mitä esimerkiksi Teemukin on tehnyt, mutta onhan hän edelleen huippukunnossa"

Sopimuksen loppuessa Komarov on vasta 31-vuotias. Se ei ole ikä eikä mikään jääkiekkoilijalle. Esimerkiksi New Jersey Devilsin Jaromir Jagr on edelleen joukkueensa huippuhyökkääjä 42-vuotiaana. Viime kauteen lopettanut Teemu Selännekin on edelleen fyysisesti hyvässä kunnossa.

− En tiedä mitä esimerkiksi Teemukin on tehnyt, mutta onhan hän edelleen huippukunnossa. Vertaa vaikka minuun. Olen 27-vuotias ja minulla on vähän mahaakin jo, Komarov virnistää.

Erityisesti NHL:n kohdalla puhutaan jatkuvasti enemmän ja enemmän siitä, kuinka tarkkaan säädeltyä pelaajien elämä on. Ammattimaistuminen on aiheuttanut sen, että enää ei voi juhlia jokaisen ottelun jälkeen pikkutunneille asti ja pelata hyvällä tasolla seuraavana päivänä.

Haastattelun aikana Komarov tilaa huonepalvelusta itselleen salaattia ja pihvin. Kuinka tarkkaa ruokavaliota NHL:ssä todellisuudessa noudatetaan?

− Ei se ihan niin tarkkaa ole. Toki pitää katsoa vähän mitä syö, mutta joku joskus sanoi mulle, että kun kerran viikossa syö mäkissä, niin saa ne rasvat mitä ei normiruuasta saisi.

− Viihteelläkin voi joskus käydä, mutta maltilla.

 

"Nykynuorisolla pleikkarit ja iPadit ovat sotkeneet asioita. Esimerkiksi 11-vuotiaalla veljelläni on ne kaikki."

 

Kanadassa pelatuissa nuorten MM-kisoissa tulevaisuuden huippunimet olivat koko kiekkomaailman suurennuslasin alla. Suomesta huippunimiä tulee harvakseltaan, joskin aina silloin tällöin jokin kultainen sukupolvi nouseekin esiin.

Komarov on huolissaan, vaikka ei itsekään täysin orjallisesti tiettyä ruokavaliota noudatakaan.

− Nykynuorisolla pleikkarit ja iPadit ovat sotkeneet asioita. Esimerkiksi 11-vuotiaalla veljelläni on ne kaikki. Se vie aikaa harjoittelulta ja samalla tulee helposti syötyä huonosti.

Komarov ei laita kaikkea kuitenkaan pelkkien konsolipelien ja huonon ruokavalion piikkiin. Sääolosuhteiden pakosta Suomessa ei ole enää syksystä kevääseen ulkojäitä saatavilla joka paikassa. Jäähalleja kyllä rakennetaan, mutta sisäjäille pääseminenkin on rajoitettua.

− Itse harjoittelin nuorena aina ulkojäillä. Kotoa oli kentälle matkaa kilometri, eli talvella oli aina jäät saatavilla. Eli ei se siitä ruuasta ole kiinni, kyllä ne syyt ovat jossain muualla.

"Kun pikkupoikana tulin Porista Kanadaa vastaan pelaamaan, niin olihan se kova paikka"

Leafsin otteluruuhkan takia Komarov ei ehtinyt juurikaan seuraamaan vuodenvaihteessa Montrealissa ja Torontossa pelattuja nuorten MM-kisoja. Hänellä on kuitenkin pelaajana kokemusta kaksien nuorten MM-kisojen verran.

Vuoden 2006 kisoissa Vancouverissa hän oli mukana voittamassa pronssia. Seuraavana vuonna kisat olivat Ruotsissa ja Suomen osalta turnaus päättyi puolivälierätappioon. Kanadassa pelatuista kisoista alkoi myös Komarovin ja Aravirran yhteinen taival.

− Hän oli johtajatyyppi. Sellainen jätkäpoikahan hän oli heti alusta lähtien. Ei paljoa hipsutellut, Aravirta naurahtaa.

    
Olli Jokisen tapaan Komarov on ollut Leijonien vakionaamoja junnukisoista lähtien.

Kaksien nuorten MM-kisojen konkarilla on hyviä muistoja molemmista kisoista, vaikka olosuhteet olivatkin hyvin erilaiset.

− Kanadassa kisat ovat aivan huikeat aina. Ei tuollaista pääse oikein muualla edes haistelemaan. Leksandissa oli hieman erilaista, kun se oli sellainen pikkukylä. Kyllähän nuorten kisat silti varsinkin jälkeenpäin muisteltuna ovat aina hienoja, Komarov toteaa.

− Kun pikkupoikana tulin Porista Kanadaa vastaan pelaamaan, niin olihan se kova paikka. 20 000 fania huutaa hallissa, mutta sen kautta siihen tottuu.

Vancouverin kisoissa turnauksen pistepörssin voitti Komarovin nykyinen joukkuekaveri Phil Kessel. Kärkikahinoissa olivat myös Pittsburgh Penguinsin Jevgeni Malkin ja Dinamossa työsulkukaudella Komarovin kanssa pelannut Washington Capitalsin ruotsalaishyökkääjä Nicklas Bäckström.

Sen sijaan turnauksen pistepörssin kärkikymmenikköön sijoittuneista sveitsiläisestä Mathias Joggista tai Quebecin juniorisarjassa komeita tehopisteitä iskeneestä slovakialaisesta Stanislav Laščekista ei ole revitty isoja otsikoita.

Joggi jäi kiekkoilemaan kotimaahansa ja vaihtoi pelipaikkaansa hyökkääjästä puolustajaksi. Lašček on kolunnut Pohjois-Amerikan alasarjojen lisäksi myös Euroopan eri sarjaportaita.

− Kyllä niistä kisoista aina puhuu muiden kanssa. Silloin jo näki ketkä ovat supertähtiä, mutta kisoissa pelaa silti aina sellaisiakin, jotka eivät pääse oikein mihinkään enää pelaamaan. Mukana täytyy olla myös tuuria.

Marraskuussa Toronto Sun julkaisi artikkelin, jossa Komarovin kerrottiin pelaavan Kesseliltä lainassa olevilla hanskoilla.

− Vedän niillä vieläkin, Komarov naurahtaa.

Samaisessa artikkelissa kerrottiin myös, kuinka hyökkääjä käyttää halpoja Grafin luistimia. Marraskuussa oli viitisen paria luistimia jäljellä, mikä on tilanne tällä hetkellä?

− Nyt on aika hyvin luistimia. Tein sopimuksen Grafin kanssa, että tekevät vielä kymmenen paria lisää minulle. Niihin on vain tottunut. 

"Sitten on ne jätkät, jotka vaihtavat varusteita päivittäin"

− Sitten kun ne pehmenevät, niin ovat hyvät. Painavat kyllä märkänä älyttömästi, eikä siinä ole oikein mitään järkeäkään, mutta toisaalta ei ole parempaakaan.

Komaroville varusteiden vaihtaminen ei ole yksinkertainen prosessi. Luistimetkin pitää ajaa huolella sisään.

− Mulla menee muutenkin aina kuukausi, että totun uusiin luistimiin. Esimerkiksi Dion Phaneuf vaihtaa melkein kerran viikossa luistimet uusiin. Jos pitäisi vielä merkkiä tässä vaihtaa, niin siinähän menisi vuosi.

Monet NHL-pelaajat pelaavatkin samoilla varusteilla mahdollisimman pitkään. Se on osittain taikauskoa, mutta toisaalta, kun on löytynyt hyvin istuvat välineet, miksi vaihtaakaan.

− Sitten on ne jätkät, jotka vaihtavat varusteita päivittäin.

 

Sopeutujan välit tähtipelaajiin ovat kunnossa

Komarov tuntuu varastavan uuden kotikaupunkinsa fanien sydämet aina, kun vaihtaa seuraa. Niin tapahtui Porissa, Lahdessa kuin Moskovassakin. Torontokaan ei ole siinä mielessä poikkeus. Kaduilla hän saa kuitenkin kulkea rauhassa.

− Kyllä fanit huomaavat, mutta eivät kauheasti häiritse. Enkä paljoa pyöri missään. Tulen harjoituksistakin usein suoraan kotiin ja pelaan sitä pleikkaria, Komarov hymähtää.

Fanien lisäksi myös uudet joukkuekaverit tuntuvat pitävän Komarovista. Duunarilaituri ystävystyi Moskovassa ollessaan NHL:n supertähteen Aleksandr Ovetškiniin.

He ovat edelleen hyvät ystävät. Vaikka Ovetškinin olikin se, joka aiheuttikin Komarovin aivotärähdyksen, välit ovat kuitenkin pelaajien kesken kunnossa.

− Ovetškin on hyvä jätkä. Muutenkin lätkä-äijät ovat viimeisen päälle hyviä tyyppejä.

"Kessel ja Clarkson ovat hyviä äijiä, ei siinä sen kummempaa"

Maple Leafsissakin Komarov viihtyy tähtipelaajien seurassa. Joukkueen kovapalkkaisimpia pelaajia ovat hyökkääjät Phil Kessel ja David Clarkson. Komarovin suhtautuminen heihin on tähtistatuksestaan huolimatta varsin mutkaton.

− Hengailen Kesselin ja Clarksonin aika paljon. He ovat hyviä äijiä, ei siinä sen kummempaa.

Komarovin tie on vienyt ensin Narvasta Suomen länsirannikolle Pietarsaareen. Liigadebyyttinsä hän teki Porin Ässissä, josta hopeajuhlien jälkeen matka jatkui kolmeksi vuodeksi Lahteen.

− Tiesin, että saamme hyvän joukkupelaajan ja kehittyvän nuoren kaverin. Hän oli ikäisekseen fyysisesti todella vahva. Lisäksi taidotkin olivat olemassa ja näki, että voi tehdä todella vahvan uran, Aravirta muistelee.

Lahdesta Komarov siirtyi ehkä hieman yllättäenkin KHL:ään. Monet irvailivat hänen toimivan siellä lähinnä ruotsalaisten Mattias Weinhandlin, Linus OmarkinJohan Harjun ja venäläisten välisenä tulkkina.

Toisin kävi. Komarov jäi Moskovaan peräti kolmen kauden ajaksi, kehittyi pelaajana entisestään ja hänestä kasvoi Dinamo-fanien suuri suosikki.

"Komarovin ympärillä tapahtuu koko ajan positiivisia asioita"

Kolmen KHL-vuoden, kahden KHL:n tähdistöottelun, Gagarin Cupin voiton ja maailmanmestaruuden jälkeen oli jälleen aika vaihtaa paikkakuntaa ja sarjaa. Uusi osoite oli Torontossa. Jos sopimus Venäjälle tuli yllätyksenä, osattiin NHL-pestiä jo odottaa.

Komaroville se kuitenkin tarkoitti paitsi uutta alkua, myös itsensä todistamista. Jälleen kerran.

− Tänne tullessa olin taas erilaisessa tilanteessa. Piti aloittaa hommat alusta lähtien. Sama tilanne oli aluksi myös Pelicansissa ja Dinamossa, Komarov kertaa.

Sopeutuminen uusiin ympyröihin vie jopa Komaroviltakin oman aikansa. Aivan heti ei voi olla täysin oma itsensä. Kaudella 2012-2013 sopeutumista auttoi Leafsin AHL-joukkueessa Toronto Marliesissa pelannut Ässistä entuudestaan tuttu maalivahti Jussi Rynnäs.

− Ei se ole helppoa. Se on vähän sama kuin vaihtaisi nuorena koulua. Vie oman aikansa, että löytää oman ruutunsa. Pari viikkoa se yleensä vie, että uskaltaa puhua enemmän tai tehdä jotain jäyniä.

Aravirta tietää miten hänen entinen suojattinsa sopeutuu uuteen ympäristöönsä verrattain nopeasti.

− Hän ei ole varsinaisesti vitsinkertoja, mutta silti hauska kaveri. Hänessä on energiaa ja se on se juttu. Menee hän minne tahansa, ottaa hän sen energisen roolin. Hänen ympärillään tapahtuu koko ajan positiivisia asioita.

− Hänellä on hieno virne aina kun hänet tapaa. Ei ole miljoonat nousseet päähän millään tavalla. Sama persoona ja sama veijari, vähän kokeneempi vain, Aravirta tiivistää.

 

» Lähetä palautetta toimitukselle