Neljän mestaruuden Kantelinen iski hokkarit naulaan

MESTIS / Haastattelu
Niko Kantelinen lopetti uransa viime kevään mestaruusjuhliin. Tilille kertyi neljä Mestiksen mestaruutta, mutta pienikokoinen hyökkääjä aloitti jukuriuransa jo 2-divisioonassa kaudella 1997-98. Mestiksen tahkoaminen ei enää kahden pienen lapsen isää kiinnostanut ja nykyään työpaikan jäävuoro kerran viikossa riittää Kanteliselle.

Niko Kantelinen aloitti jääkiekkoilijan uransa Kuhmon Kivassa, mutta E-junioreissa tie vei KalPan paitaan, jossa Kantelinen pelasi kaikki ikäluokat A-junioreihin saakka. Paras saavutus oli A-junioreiden SM-hopea kaudella 1994-95. Pelikavereina luistelivat mm Kimmo Timonen, Jussi Tarvainen ja Veli-Pekka Nutikka. A-juniorivuosilta miehellä on myös hauska muisto.

- Oli peli Oulussa ja onnistuin nukkumaan pommiin. Herättyäni haettiin sitten nopeasti kamat hallilta ja lähdettiin ajamaan bussia kiinni, joka myös onnistui muutaman sadan kilometrin jälkeen. Bussissa valmentaja ilmoitti jo päättäneensä ketjut ja olin viltissä kaksi erää, mutta viimeisessä pääsin pelaamaan ja onnistuin tekemään voittomaalin pelissä, muistelee jalkapalloa Kopareissa B-junioreihin saakka pelannut Kantelinen.

Kuopiosta Mikkeliin

Tultuaan yli-ikäiseksi A-junioreihin oli edessä pelipaikan etsintä ja Kantelinen otti suunnan Mikkeliin.

- Pelipaikkaa etsin vähän joka puolelta ja myös Saksaan oli virityksiä. Kolehmaisen Pasi pelasi silloin Jukureissa ja päädyin tänne, muistelee Kantelinen.

Jukurit pelasi tuolloin 2-divisioonassa ja valmentajana oli Pertti Pöyry. Myöskään katsojamäärillä ei hurrattu, sillä kauden viimeisessä pelissä oli 27 katsojaa. Lasse Kanerva oli myös jo tuolloin mukana.

- Olihan homma tuolloin melkoista puulaakitouhua, mies hymähtää.

Loppukauden mies pelasi Iisalmessa, mutta palasi seuraavaksi kaudeksi Mikkeliin ja toi mukanaan Mikko Hakkaraisen. Jukureiden valmentajaksi tuli Risto Dufva ja homma muuttui ammattimaisemmaksi.

- Turusen Matti (Jukureiden silloinen toiminnanjohtaja) houkutteli Jukureihin ja Dufvan tulon myötä homma muuttui täysin. 2-divisioonasta nousut Suomi-sarjaan ja Mestikseen olivat sitten melkoista huumaa..

Jukurit nousi SaPKon kustannuksella Mestikseen keväällä 2000 ja edessä oli kolme peräkkäistä mestaruutta.

- Ensimmäisellä kaudella tultiin vähän puun takaa ja tuntuu että tuotiin uusi tuulahdus Mestikseen, sillä Jukureissa harjoiteltiin varmasti enemmän mihin oli totuttu, aprikoi Kantelinen.

Kaudella 2001-02 Jukureilla oli ehkä seuran paras joukkue tähän saakka ja joukkue menestyi myös Continental Cupissa.

- Jukureilla oli todella hyvä joukkue ja myös oma peli kulki hyvin (44 runkosarjan ottelussa pisteet 17+21=38).

Continental Cupista jäi myös muistoja. Kolmas kierros pelattiin Asiagossa Italiassa ja vastaan luisteli London Knights. Jukurit voitti ottelun 5-2.

- Niillä oli kuulemma joku lista meidän pelaajista, jotka pitäsi eliminoida ja minäkin olin sillä listalla. Alusta alkaen nämä yhden NHL-pelin ”elvikset” yrittivät ottaa pelottelemalla luulot pois meiltä. Tuli sitten suihkukomennus, mutta jatkoimme huutelua molemmin puolin matkalla koppiin ja lopuksi katsoin parhaaksi ottaa jalat alle, mies naurahtaa.

Lopputurnauksessa oli vastassa mm. Zurich Lions ja Kantelinen onnistui maalinteossa Ari Sulanderille.

Kolmas perättäinen mestaruus tuli jännittävässä sarjassa Vantaata vastaan. Jukurit nousi neljännessä ottelussa viime sekunneilla jatkoajalle ja voittoon. Tappio olisi tiennyt mestaruutta Vantaalle.

- Köysi oli jo rasvattu ja Vantaa valmistautui jo mestaruusjuhliin, mutta niin vain noustiin, mies naurahtaa.

Rouen-KooKoo-Jukurit

Kolmannen mestaruuden jälkeen Kantelisen ura jatkui Ranskassa ja seurana oli Rouen. Pelikavereina olivat mm. Veli-Pekka Hård, Sami Karjalainen, Miikka Rousu ja Kimmo Salminen. Rouen voitti kaudella 2003-04 Ranskan cupin.

- Kolmannen mestaruuden jälkeen tuntui että homma oli nähty ja agentin kautta päädyin Ranskaan.

Fanikulttuuri ja seuran taustat olivat kunnossa, mutta harjoittelu ei saa Kanteliselta kiitosta.

- Harjoitusmetodit olivat jämähtäneet 80-luvulle. Semmoista kiertoluistelua ja turhanpäiväistä pyörimistä. Organisaatio oli hyvä ja fanit mahtavia. He kiersivät kaikki vieraspelit ja olivat mukana mm. Continental Cupissa Valko-Venäjällä.

Kantelinen koki myös ulkomaalaispelaajan hyvät ja huonot puolet Ranskassa.

- Runkosarja meni sen verran huonosti, että seurajohto perui joululomat ja aloitimme valmistautumisen seuraavaan kauteen. Pelejä oli kerran viikossa, joten aikaa jäi esimerkiksi seikkailuun ympäri Ranskaa.

Vuosi Ranskassa riitti ja edessä oli paluu Suomeen ja seuraksi valikoitui hiukan yllättäen Kouvolan KooKoo.

- Keskustelin myös Jukureiden kanssa, mutta homma olisi pitänyt päättää nopeammin mihin olin valmis, joten päädyin Kouvolaan, muistelee Kantelinen.

Kaudesta muodostui pettymys ja kaiken kruunasi KooKoon ilmoitus luopua sarjasta.

- Luopumisilmoitus tuli todella yllättäen. Itse olin ajamassa Mikkeliin katsomaan Jukurit-Salamat -peliä kun kuulin asiasta. Tiesin että joku tiedotustilaisuus on illalla, mutta luulin kyseessä olevan valmentaja-asian. Kausi oli pettymys ja odotin itseltäni enemmän, mies toteaa.

Kantelisen mielessä kävi jo lopettaminen, mutta mies päätti pelata vielä kauden Jukureissa. Kausi 2005-06 päättyi kuten mies oli kaavaillut.

- Mielessä kävi jo lopettaminen, mutta ajattelin pelata vielä kauden ja lopettaa uran sitten pytyn nosteluun ja niinhän siinä sitten kävi, mies naurahtaa.

Pienestä koostaan ja rohkeasta pelityylistään huolimatta Kantelinen onnistui välttämään pahemmat loukkantumiset uransa aikana.

Lopettaminen ei ollut vaikeaa

Niko Kantelisella ei vielä ole ollut vieroitusoireita jääkiekosta, vaan siviilityö ja perhe ovat pitäneet ajatukset muualla.

- Lopettaminen oli helppo päätös, sillä halusin jo normaalia elämää. Ulkomaille olisin ehkä voinut lähteä, mutta se on vaikeaa perheelliselle. Mitään vieroitusoireita ei ole vielä ollut, sillä en ole käynyt katsomassa pelejä enkä harjoituksia, mies toteaa.

Mies ei usko myöskään tekevänsä paluuta kaukaloon, mutta valmentaminen junioripuolella voisi tulla kysymykseen, vaikkapa oman pojan valmentajana.

- Koskaan ei pidä sanoa varmasti, mutta en usko että minua enää pelaajana kaukalossa nähdään. Työpaikan jäävuoro kerran viikossa riittää. Junioripuolelle on kysytty valmentajaksi ja sitä voisi kokeilla myöhemmin. Omalla pojalla pysyy jo maila kädessä, mutta luistimia ei vielä ole, mies puntaroi tulevaisuutta.

Kantelinen ei koskaan pelannut SM-liigassa, mutta pelasi B-maajoukkueessa seitsemän ottelua tehoilla 5+1=6.

- Liigaan oli kyselyjä, mutta ne jäivät tunnustelun asteelle. B-maajoukkueen mukana kävin Japanissa ja onnistuin tekemään kolme maalia Kanadaa vastaan, mies muistelee.

Mestiksen tulevaisuudella mies ei ole paljon päätään vaivannut.

- Liigan aukaiseminen on hyvä asia, mutta on eri juttu riittävätkö resurssit pelaamiseen siellä. Vaasassa voisi talousalue ja fanipohja ehkä riittää liigassa pelaamiseen, mies pyörittelee.

Lopuksi annetaan taskuraketin valita allstars-ketju omista pelikavereista. Mukana on myös yksi yllättävä nimi.

Niko Kantelinen-Mikko Hakkarainen-Jani Sutinen

Tommi Kovanen-Jari Korhonen

Tero Leinonen

» Lähetä palautetta toimitukselle