Näkymätön hurrikaani

LIIGA / Haastattelu
Näkymätön hurrikaani? Likaisen työn erikoismies on haalarihommissa elementissään. Mutta millainen on tarina näiden taistojen takana?
Kuva © Pekka Rautiainen - www.illcommunications.fi
Ei, tämä titteli ei tee tälle duunarille hallaa, sillä sitä hän on. Mies, joka on voittajan perikuva kaiken valokeilan ulkopuolella. Pelaaja, jonka rinnalta on kasvanut kultteja. Hyökkääjä, joka pelaa juuri nyt uransa parasta jääkiekkoa. Mutta kuka hän on? Millainen kiekkoilija on Olli Sipiläinen?

JYPin Olli Sipiläistä ei juuri otsikoissa nähdä. Hän ei ole teholinko tai tulisielu. Kentällä Sipiläiseltä ei nähdä törkytemppuja tai taikurimaisia harhautuksia. Kaukalossa hyökkääjää on itse asiassa vaikea erottaa. Hän on kirjaimellisesti JYPin näkymätön hurrikaani.

Ulkoinen olemus ei juuri anna aiheita vastaväitteille häntä tarkastellessa. Tuolille vastapäätä istahtaa rauhallinen ja hivenen ujohko mies. Puheissaan tämä hahmo paljastaa kuitenkin olevansa hehkuvan lämmin persoona.

Kaukalossa Sipiläisen luonteenpiirteet virittäytyvät voittamisen tilaan. Yksinkertaisiin, rauhallisiin ja joukkuetta avittaviin tekoihin. Näkymättömyys on siis hyvästä. Se kertoo puhtaan joukkuepelaajan luonteesta. Tulos on luettavissa ryhmän menestyksestä.

Kaikessa hiljaisuudessa, kaikkien valokeilojen ulkopuolella Sipiläinen on tehnyt kuitenkin mittavan pääsarjauran henkilökohtaisesti. Hän on kaksinkertainen mestari niin SM-liigassa kuin Mestiksessäkin. Ja mikä mainiointa, taistelija pelaa nyt 35-vuotiaana uransa parasta jääkiekkoa.

- Pisteiden valossa parasta ainakin, en nyt muuten tiedä, pelaaja itse naurahtaa.

Niin, kokenut hyökkääjä tykitti runkosarjaan tällä kaudella liigauransa ennätyslukemat 11+4=15. Erityisesti maalien määrä on huomioitava. Osumia syntyi nimittäin saman verran kuin esimerkiksi JYP-kapteeni Eric Perrinin lavasta. Hurrikaanien sisäisessä maalipörssissä Sipiläinen oli viides.

Suurempia lääkkeitä äkilliselle tehokkuudelle ei lappeenrantalaislähtöisen miehen mieleen juolahtanut.

- Vähän rohkeammin olen yrittänyt pitää kiekkoa ja aika hyvällä prosentilla olen saanut paikoista sisään. Siinä se resepti varmaan on, luottopeluri hymähtää.

Kädet ilmaan! Tällä kaudella Olli Sipiläisellä on ollut aihetta tuulettaa. Vaan onko kukaan huomannut?
Kädet ilmaan! Tällä kaudella Olli Sipiläisellä on ollut aihetta tuulettaa. Vaan onko kukaan huomannut?
Kuva © Hannu Rainamo www.hannuphoto.com

Tuo prosentti (13,8 %) oli itse asiassa koko JYP-lauman paras. Maalimäärästään huolimatta ei Sipiläinen tälläkään kertaa noussut valokeiloihin. Eikä ihme, kentällä hän on kuin varjo. Sivustakatsojan huomio kiinnittyy väistämättä Sipiläisen sijaan ympäröiviin ketjukavereihin.

- "Sipi" tekee meidän kentässä eniten sitä likaista työtä, huimasti huomiota otteillaan viime aikoina kerännyt JYP-hyökkääjä Markus Nenonen kommentoi jo runkosarjan aikana.

Vastaavaa tarinaa ovat kertoneet käytännössä jokainen Sipiläisen kanssa samassa kentällisessä pelannut peluri. 

Mutta millainen pelaaja Sipiläinen sitten kentällä on? Mikä on näkymättömän hurrikaanin oma, se likainen työ? Se työ, mikä on luonut Sipiläisestä monivuotisen luottosoturin?

Täydellisen kuvauksen hyökkääjästä saa lopulta pelaajan itsensä suusta, kun vaatimattomalta mieheltä kysytään sitä, mitä hän itse haluaa kentälle tuoda.

- Sellaista rauhallisuutta ja järkevää pelaamista. Oman hyvän ja huonon päivän välinen ero on melko pieni. Tasaisuutta on iän myötä peliin kypsynyt.

Vaatimaton vauhtikone


Näin se alkoi. SaiPassa Sipiläinen ei vielä noussut pinnalle, mutta neljä kautta Jukureissa (2002-2006) sysäsivät Ketterä-kasvatin pääsarjauran lentoon.

Kovin helpolla ei Sipiläistä saa itseään kehumaan. Hyökkääjä ei halua tehdä itsestään numeroa. Suurimmalla varmuudella rauhaisa peluri puhuu kehuessaan muuta joukkuetta. Tätä kaikkea sanomaansa Olli Sipiläinen joka tapauksessa kentällä edustaa, tasaisuutta ja rauhallisuutta. Turha hötkyily ei ole koskaan hyökkääjän pelikirjaan kuulunut.

Hetken mietittyään Sipiläinen nostaa kuitenkin esiin myös oman pelinsä suurimman kulmakiven.

- Vaikka sitä ikää alkaa olemaan niin kyllä se luistelu on edelleen paras osa-alue.

Tartutaanpa tähän. Viisaan pelaamisen ja oikean sijoittumisen seasta onkin usein vaikea huomata, että Sipiläinen on yksi hurrikaanilauman parhaista luistelijoista. Tuota vauhtiaan hyökkääjä käyttääkin mestarillisesti. Valtavaa liike-energiaa mies ei tuhlaa metriäkään ylimääräiseen vauhkoamiseen.

On sanomattakin selvää, että nämä ominaisuudet tekevät pelaajasta kuin pelaajasta loistavan pudotuspelijyrän kovassakin pelisyklissä. Yksilön, joka nostaa keväisin aina päätään.

Vaan miten käy tänä vuonna? Kun kausi on jo nyt ollut tuloksellisesti se kaikista paras – ja ennen muuta nousujohteinen?

- Eihän sitä koskaan tiedä. Aina on eri pleijarit kuitenkin kyseessä. Kun on pakko pelata neljällä kentällä niin taustalta nousee aina uusia naamoja. Jääaika kun kasvaa niin on itsekin helpompi pelata, Sipiläinen havainnoi omasta statuksestaan kevään pelaajana.

Näinhän se menee. Ja taustalta mies on taas noussut. Esimerkiksi heti kevään ensimmäisessä koitoksessa HPK:ta vastaan Sipiläinen merkkautti itselleen kaksi syöttöpistettä. Suoritus ei tosin mennyt edes jääajan piikkiin, joka jäi vain reiluun kymmeneen minuuttiin, siis selvästi miehen runkosarjakeskiarvon alle.

Näkymättömyyden verho, sitä Sipiläinen raotti. Mikäli iso yleisö sen vain haluasi nähdä. Sipiläisen pudotuspelitaikuutta ovat muun muassa täydellisyyden rajaa hipovat alivoimavaihdot, joista esimerkki nähtiin torstain toisessa osaottelussa. Vain tarkkasilmäiset saivat, ja saavat, tästä viihteestä nauttia.

Alusta asti nousun mukana

Palataan kuitenkin tästä keväästä aikaisempiin. Kuluva kausi on aikanaan Jukureista JYPiin siirtyneelle Sipiläiselle nimittäin jo seitsemäs hurrikaanipaidassa. Hyökkääjä on siis nähnyt aitiopaikalta jyväskyläläisten nousun SM-liigan huipulle.

- Silloin kun tulin seuraan, oltiin ensimmäisenä vuonna kahdestoista tai jotain vastaavaa. Sitten on lähdetty nousuun.

Sipiläisen tullessa JYP-organisaatioon, koko seura oli juuri muutoksen ytimessä. Hurrikaaniveturi Jukka Seppäsen johdolla traktorikaupungissa oli päätetty jyrkästi tulos tai ulos mentaliteetista. Huipulle oli noustava, mikäli näin ei tapahtuisi, olisi JYPin taru sitä myöten siinä.

Taru ei päättynyt ja Seppäsen riski kannatti. JYP muuttui puuhastelevasta pikkuseurasta menestyjäksi.

- Seura on kasvanut tässä pysyvästi mitalipeleihin. Se on kova saavutus SM-liigassa. Hienoa on ollut olla mukana. Organisaatio on paisunut ja budjetti on kasvanut. Mukavasti on touhu Jyväskylän urheiluelämää piristänyt. Paikalliset osaavat tätä myös arvostaa, Sipiläinen kuvailee mietteliäänä.

- Tänne on tullut sen tason pelimiehiä pelaamaan, että on ollut mahdollisuudet tavoitella korkealle. Olosuhteet ovat parantuneet ja täällä voi keskittyä vain pelaamiseen, konkari lisää.

Tarinoiden taustalla Risto

Yhteisen matkan ja tarinan lisäksi niin JYPin kuin Sipiläisenkin polkua yhdistää myös yksi valmentaja. Risto Dufva oli JYP-käskijänä hurrikaani-ilmiötä synnyttämässä. Dufvan tarina Olli Sipiläisen kanssa alkoi kuitenkin jo kauan ennen JYPin vuosia.


Tunnistatko kaljun? Risto Dufvan fläpille on kirjoitettu niin JYPin kuin Olli Sipiläisenkin tarinaa.
Jarno Hietanen - jarno.hietanen@jatkoaika.com

Tämä tapahtui tietenkin Mikkelissä Jukureiden riveissä.

- Onhan Risto ollut iso tekijä. Neljä vuotta olin silloin Mikkelissä hänen valmennuksessa. Siellä tehtiin asioita jo ammattimaisesti. Toiminta ei hävinnyt yhtään liigaympyröihin verrattuna. Sitten kun tuli JYPiin niin ei se touhu siinä juurikaan muuttunut. Risto opasti juuri siihen ammattimaiseen toimintaan.

Dufva toi siis Jyväskylään mukanaan ammattimaisuuden. Lähettiläänä, kausi ennen Dufvaa tuli Sipiläinen, joka on edelleen tuon ammattimaisuuden ilmentymä.

Samalla hän on puhdasverinen voittaja.

- Sen on Ristolta ammentanut, että kuinka paljon vaatii voittaminen. Paljon se vaatii, mutta se on vielä hienompaa sitten kun sen saavuttaa, Sipiläinen korostaa.

Kentällä Sipiläisen pelaamisesta heijastuu nimenomaan halu voittaa. Ja tärkein osa voittamista jääkiekko nimisessä pelissä on työmäärä joukkueen eteen. Siinä mies uskoo myös onnistuneensa. 

Ja miksei uskoisi, tulokset puhuvat puolestaan.

- Kyllä se siltä tuntuu, että aina on pystynyt joukkuetta auttamaan. Kova työ on kantanut väistämättä hedelmää, ennemmin tai myöhemmin, Sipiläinen maalailee.

Kulttipelaajien kasvattaja?

Kova työ ryhmän eteen näkyy myös tilastoissa. Peilaten siihen faktaan, että luottosoturi lähetetään järjestäen taistoon vastustajan ykköstykkejä vastaan, on Sipiläinen lopettanut kautensa useimmiten tehotilastossa plussan puolella, joskus jopa lähellä hellelukemia.

Onnistumista ei kuitenkaan aina tarvitse lukea vain tilastoista tai mustelmien määrästä, vaikka Sipiläisen kohdalla näin voidaankin tehdä. Tämän kiekkoilijan kohdalla tulee välttämättä mieleen se, kuinka paljon voittajan ajatusmaailmaa ja oikeiden asioiden tekemistä hän on tartuttanut ympärilleen.

Nimittäin jostain syystä ketjukavereista on kasvanut Sipiläisen rinnalla valmiita pakkauksia. Jyväskylän mittakaavassa puhutaan kulttipelaajista. Tuomas Vänttinen, Filip Riska, Miika Lahti ja Jonne Virtanen ovat syttyneet suurimpaan kukoistukseensa, kun ketjukaverina on kaikessa hiljaisuudessa raatanut näkymätön mies selässään numero 39.

Eri ketjukoostumuksia Sipiläinen muistelee lämmöllä - ja tietenkin itseään korostamatta.

- Aina on vain löytynyt hyviä jätkiä rinnalle. Yhdessä kun pääsee tekemään hommia niin sitä kautta se tuloskin tulee.

"Veskarit ovat tainneet tykätä"

Vaatimattomuus ja rauhallisuus, nämä seikat huokuvat Sipiläisestä aidosti. Mies ei ole valokeilan ulkopuolella pakon edessä, vaan vapaasta tahdostaan. Turhalle pullistamiselle ei ole tarvetta. Sehän veisi ajatukset ja energiat pois olennaisesta. Siis samasta syystä, miksi kentällä Sipiläinen tekee tehtävänsä viisaasti, ilman hötkyilyjä.

Yksi rooli Sipiläiseltä kuitenkin löytyy, missä hän on kirjaimellisesti spotissa. Ennen peliä hyökkääjän nimittäin erottaa varmasti, mikäli sattuu joukkueiden alkulämmittelyjä seuraamaan.

Haalarimies on nimittäin ollut jo pitkään pelaajista se, joka virittää pisteiden välistä kiekkoja laukomalla JYPin maalivahtikaksikon iskuun.

Lämmittelyvetojen laukojaksi Sipiläinen valikoitui luonnollisesti kovin "sipiläismäisesti".

- Monta vuotta on tullut tosiaan niitä ammuttua. Joskus on tarvittu vapaaehtoisia ja sitä on sitten mennyt. Veskaritkin ovat tainneet tykätä, kun ei ole miestä vaihdettu, hyökkääjä selvittää hymyillen.

- Kyllä ne veskarit aika tarkkoja on siitä mihin se kiekko pitää ampua. Pitää just eikä melkein kohdilleen laittaa. Tykkään siitä, saa itsekin mukavasti niitä toistoja.

"Kolasin maalivahdin ja pakin. Sinne sitten mentiin koko porukka kiekon mukana sisään."

Maalitykkiä Sipiläisestä ei ole näistä toistoista huolimatta kasvanut. Sen sijaan puolustavassa roolissa ja alivoimapelaajana hän on hurrikaanien ja samalla koko liigan syömähampaiden joukossa.

Sipiläisen osuukin vahvuuksiltaan osuvasti juuri alivoimapelaajan muottiin.

- Luisteluvoimaa on oltava, että kerkeää syöttölinjojen ja laukauksien eteen. Ja välillä on siellä vastustajan päässäkin käytävä häsläämässä. Kun on monta vuotta pelannut niin tietty silmä siinä on ehtinyt kehittymään, hyökkääjä havainnoi omasta alivoimaosaamisestaan.

JYPin jo vuosia lähes muuttumattomana pysynyt pelitapa alivoimien suhteen on ollut Sipiläisen mieleen.

- Suurin piirtein samalla systeemillä ollaan pitkään pyritty sitä pelaamaan. Kyllä se kovasti helpottaa. Ei siellä sellaisia yllättäviä tilanteita juurikaan tule. Kokemus on auttanut tässäkin, konkari pyörittelee.

Ylivoima pysyy varpaillaan

Jos Sipiläinen on JYPin alivoiman ilmentymä puolustuspäässä, on peluri sitä myös hyökkäyspäässä. Hurrikaanien kauden neljästä alivoimaosumasta Sipiläinen nakutti kolme. Tämä toi jaetun ykköspaikan koko liigan tilastossa.

- Jos on paikka niin pyritään kyllä hyökkäämään. Yritetään pitää vastustaja pelin ulkopuolella. Sieltä sitten avautuu niitä paikkoja riistoille. Monesti saadaan hyviä tekopaikkoja. Se pitää kaverin ylivoimankin varpaillaan, Sipiläinen korostaa.

Sipiläisen liigauran neljästäkymmenestä osumasta se kaikkein ikimuistoisin onkin luonnollisesti syntynyt alivoimalla – ja tietenkin pudotuspeleissä. Vuosi oli 2010 ja vastustajana Jyväskylässä Oulun Kärpät puolivälierien seitsemännessä kamppailussa.

Tuomas Vänttinen ja Sipiläinen karvasivat kiekon alivoimalla Kärppien hyökkäyssinisen päällä. Terävästä vastahyökkäyksestä Vänttinen laukoi ja Sipiläinen runnoi tiensä maalille. Kuvastavaa tahtomaalille oli se, että verkkoon painui ennen kiekkoa Sipiläinen itse.

Rytäkässä maaliin rymisi myös nykyinen JYP-vahti Tuomas Tarkki.

- Kolasin maalivahdin ja pakin. Sinne sitten mentiin koko porukka kiekon mukana sisään, hyökkääjä muistelee nauraen.


Sinne mennään! Näin se syntyi, Olli Sipiläisen uran ikimuistoisin osuma.

Joskus mukavakin mies tulistuu

Kesken muisteloiden JYPin markkinointipäällikkö Jari Lindström pamahtaa oven suuhun ja tekee tärkeän täsmennyksen seesteisen hetken keskelle.

- Muista mainita Sipin kohdalla se, kuinka uskomattoman komea se on. Ja se miten pystyykin olemaan noin mukava.

- Se kannattaa oikein boldata sinne, Lindström huikkaa saaden Sipiläisen jatkamaan päätä pyöritellen nauruaan.

Yksi seikka Sipiläistä kuvaavien ilmaisujen joukosta toden totta vielä puuttui. Mies on nimittäin kaikin puolin aivan häkellyttävän mukava.

Onko hyökkääjällä sitten kopissakin juuri mukavan pelaajan maine?

Vastaus lipsahtaa totta kai joukkueen kehumiseksi, kuinkas muuten.


Kultaakin kalliimpi. Sipiläiselle jääkiekko ei ole kaikki kaikessa, edes mestaruushuumassa.

- Kyllähän siellä kaikki ovat mukavia. Se on juuri tämän joukkueen vahvuuskin. Kaikki tulevat juttuun toistensa kanssa. Yhtä ollaan kentällä ja sen ulkopuolella. Iloitaan toisten onnistumisista, Sipiläinen sanailee vieden valokeilan jälleen pois itsestään.

Kaukalossa pärjää kuitenkin harvoin mukavuudella. Taistelukentällä Sipiläinen ei sitä totisesti ole, ainakaan vastustajien mielessä. Näkymättömän hurrikaanin kohdalla tämä ei kuitenkaan tarkoita sikailua tai muita koiruuksia. Sipiläinen on pelatessaan muilla tavoin paljon ärsyttävämpi, nimittäin tyly ja virheetön.

Rauhallista Sipiläistä on muutoinkin hyvin vaikeaa kuvitella kentällä räyhäämässä tai huutamassa törkeyksiä. Mies ei itsekään muista, milloin kaukalossa olisi läikkynyt todenteolla yli.

- En kyllä tosiaan muista, konkari pinnistelee muistin sopukoita tutkiskellen.

Yksi tilanne kuitenkin nousee kuitenkin lopulta esiin. Tosin kaukalon ulkopuolelta.

- Korttipelissä kun kortit ei käy niin silloin voi kyllä vähän läikähtää, Sipiläinen naurahtaa.

Kyseiseen tunteeseen myös allekirjoittanut samaistuu täydellisesti. Ilmoitankin juttuhetkeä lopetellessa korttipöydän tuntemusten vaikuttavan omalta osaltani pelikentänkin tapahtumiin.

Sipiläisen kohdalla näin ei ole ja syykin on kaikessa yksinkertaisuudessaan – no yksinkertainen.

- Me ei pelata kuin paluumatkalla, Sipiläinen korostaa mairea hymy kasvoilla.

Hitto, siinähän on kyllä perää.

Luultavasti pieni palanen voittamisen taitoa siirtyi jälleen eteenpäin tämän näkymättömän hurrikaanin toimesta.

Niin tai näin, kevään kliimaksin aikana voinee taas seurata kenet Sipiläinen tällä kertaa nostaa harteilleen kohti valokeilaa. 

Ja sitä, mihin tulokseen näkymättömän miehen työ jyväskyläläiset tällä kertaa kantaakaan.

» Lähetä palautetta toimitukselle