Viimeisellä yliopistokaudellaan Moses kuului joukkueensa kapteenistoon.

Mosesin tie luvattuun maahan

Pienikokoinen surffaripoika Leominsteristä on kulkenut yliopistokiekon kautta SM-liigaan ja noussut KHL:n kärkihyökkääjäksi. Omistautuminen jääkiekolle on muuttamassa NHL-unelman todeksi. Lue Steve Mosesin laaja henkilökuva täältä.

Mosesin tie luvattuun maahan

Pienikokoinen surffaripoika Leominsteristä on kulkenut yliopistokiekon kautta
SM-liigaan ja noussut KHL:n kärkihyökkääjäksi. Omistautuminen jääkiekolle on muuttamassa NHL-unelman todeksi.

Teksti: Riku Saari
Kuvat: Boston Junior Bruins, UNH, Jatkoaika

Jokereiden aamujäät ovat ohi. Lyhyt puolen tunnin treeni ennen maanantain tärkeää SKA-ottelua. Vähän ylivoimatreeniä, nopeita vastahyökkäyksiä, paljon puhetta. Harjoitusten jälkeen haastattelulle varattuun pukukoppiin saapuu suklaa-palautusjuomaa hörppivä Steve Moses sandaalit läpsyen. "Hi, how are you?" kajahtaa vilpittömään sävyyn. 

25-vuotiaassa jenkissä on helppo nähdä ne nöyrän ja yhteistyökykyisen työntekijän piirteet, joihin Jokereiden silloinen GM Jarmo Kekäläinen ihastui vuonna 2011, kun Moses kävi ensimmäistä kertaa näytillä Helsingissä. Mitä enemmän miehen kanssa viettää aikaa, sitä enemmän tämä mielikuva vahvistuu.

Aina ei ole ollut niin. Agentti Markus Lehto kuvailee nuorempaa Mosesta myös sanoilla lyhytjänteinen, ahdistunut ja tuskastunut, jotka ovat toisaalta myös täysin normaaleja termejä epäonnistumisten kautta elämän realiteetteja opettelevalle nuorelle.

Lätkä veressä

Moses on kasvanut jääkiekon ympäröimässä Massachusettsin osavaltiossa, joka on tunnettu lukuisista menestyvistä seuroistaan.

      
Steve Christopher Moses
s. 9.8.1989
Pituus: 178cm
Paino: 78kg
Kätisyys: oikea

− Olen kotoisin Bostonin läheltä pienestä kaupungissa nimeltä Leominster. Se ei ole ihan pieni kylä, muttei suurkaupunkikaan. Aloitin kiekon pelaamisen hyvin nuorena. Isänikin pelasi aikanaan yliopistokiekkoa, ja sitä kautta jääkiekosta tuli iso osa perheeni elämää.

− Olemme perheen kanssa todella läheisiä, isäni on yksi parhaista ystävistäni. Juttelen heidän kanssaan päivittäin. Perhe oli mukana myös Davosissa Spengler Cupissa joulun ja uudenvuoden välissä. Perheenjäseneni ovat suurimmat fanini ja tukijani. Meillä on ollut hieno matka yhdessä, en vaihtaisi mitään pois.

Kuten moni muukin jääkiekkoa harrastanut nuori (tai entinen nuori) voi muistaa, harrastuksen parasta antia olivat turnaus- ja pelimatkat, kun ytimessä oli lajista nauttiminen ja kaverit, ei hampaat irvessä voittaminen. Saman allekirjoittaa myös Moses.

− Vaikka rakastankin kiekkoa, parhaat muistot junnuvuosilta ovat jään ulkopuolelta. Erityisesti 12-14-vuotiaana oli hienoa, kun touhu ei ollut vielä niin vakavaa. Turnausmatkat olivat lähinnä hauskanpitoa kavereiden kanssa. Noilta ajoilta on jäänyt myös paljon tärkeitä kavereita ja ystäviä.

Kiekkoa, kiekkoa ja kiekkoa

Moses pelasi 7-vuotiaasta yliopistoon siirtymiseen asti Boston Junior Bruinsissa, jolla ei ole suoraa yhteyttä NHL-seura Boston Bruinsiin. Samasta organisaatiosta on lähtöisin myös ensi kesän NHL draftin toiseksi kuumimmaksi nimeksi arvioitu Jack Eichel.

− Perheen lomat olivat lähinnä minun kiekkoturnauksiani. Kesällä ikäluokan parhaista koostettiin tähdistöjoukkueen kaltainen porukka. Kävimme esimerkiksi turnauksissa Montrealissa ja Torontossa. Ne olivat hienoja aikoja.

Kaudella 2005-06 Moses iski Empire Junior Hockey Leaguen uuden piste-ennätyksen. Jotkut tilastot kertovat Mosesin pelannen juniorina yli sadan jäähyminuutin kausia, mutta kyse on ilmeisesti kirjoitusvirheistä. 

      
Juniorivuodet kuluivat Boston Junior Bruinsissa

− En ole koskaan saanut tuollaisia jäähymääriä, mutta piste-ennätys pitää paikkansa. Pelasin silloin Junior Bruinsin EmJHL-joukkueessa, joka vastaa suunnilleen Suomen B-junioreita. Meillä oli silloin kova jengi, tein jotain 70 maalia ja 80 syöttöä (tarkalleen 71 + 77 = 148, toim.huom.).

− Seuraavalla kaudella siirryin vanhempien A-junioreita vastaavaan joukkueeseen EJHL-sarjaan. Seuran valmentajat Peter ja Chris Masters tekevät hyvää työtä alueella. Junior Bruinsilla onkin alueen paras juniorikoulu. Eichel pelasi samassa organisaatiossa ennen siirtymistään USA:n kansallisen kiekko-ohjelman piiriin. 

Hän oli sellainen "rink rat"

Mosesin kehitystä jo kymmenvuotiaasta seurannut pelaaja-agentti Brett Peterson tuntee hyvin Yhdysvaltojen itärannikon kiekon. Peterson näki Mosesin lahjakkuuden jo nuorena. Hän arvioi "dynaamisen ja intohimoisen pikkumiehen" kasvaneen vastuulliseksi aikuiseksi, jonka tarina ammattilaiskaukaloissa on vasta alussa.

− Hän oli sellainen "rink rat". Kaveri, joka haluaa oppia kaiken kiekosta. Tiesi kaikki NHL-pelaajat ja pystyi luettelemaan, mihin yliopistoon muut paikalliset ovat siirtyneet. Samanlainen hän on vieläkin.

- Vaikka Stevessä on voinut aina nähdä sen tietyn maalivainun ja poikkeuksellisen nopean pelinlukutaidon, vasta nähtyäni hänet yliopistopeleissä pystyin sanomaan, että hänellä tulee olemaan pitkä ura ammattilaisjäillä. Mielestäni hän on vasta raapaisemassa oman potentiaalinsa pintaa.

Ei ihan pelkkää kiekkoa

Nuorempana pelkkä jääkiekko riitti täyttämään päivät, mutta hieman vanhempana Moses on ymmärtänyt monipuolisuuden merkityksen, jotta ajatukset saa välillä irti jääkiekosta. Tavallisemman golfin lisäksi myös eräs toinenkin laji on imaissut Mosesin mukaansa.

− Vietimme perheen kanssa paljon aikaa Mainessa, siellä on hyvät surffauspaikat. Rakastan surffausta, ja nautin siitä todella paljon. Kaverini ja serkkuni ovat reissaneet esimerkiksi Costa Ricaan surffaamaan. Minäkin haluaisin sinne, mutta toivottavasti sen aika ei ole vielä ja kiekkourani jatkuu pitkään. 

− Minulla on myös talo Etelä-Floridassa, kuten myös Minskissä pelaavilla kavereillani Nick Bailenilla, Charles Lingletillä ja Ryan Vescellä. Pelaamme kesäisin golfia yhdessä. Se on jääkiekkoilijoille tyypillinen ja hyvä laji, koska se ei rasita kroppaa niin paljon ja toimii siksi hyvänä vastapainona. Kesällä voi vetää ensin aamutreenit ja golfata iltapäivällä. 

Moni haluaa tästä ammatin, mutta vain harva onnistuu

Huippu-urheilun maailma on raaka lajissa kuin lajissa. Halukkaita voittajia on, vain harvalla on edellytykset menestymiseen. Junior Bruinsin laadukkaasta juniorityöstä huolimatta Mosesin vanhoista pelikavereistakin vain harva on päätynyt ammattilaiseksi asti.

Jimmy Hayes pelaa Chicago Blackhawksissa ja Phil Kesselin veljen Blaken kanssa olen pelannut. Useimpien pelaajaura päättyi yliopistoon, tai korkeintaan he pelasivat sen jälkeen hetken ammattilaisena.

Vaikka olisi kuinka lahjakas, menestys seuraa vahvoja henkisiä ominaisuuksia.

− Menestykseen on pakko uskoa, ensimmäinen asia on uskoa itseensä. Jos et itse usko onnistumiseen, se ei ole ikinä mahdollista. Aina täytyy muistaa, että kun tekee kovaa töitä, on mahdollisuus. Ymmärsin jo nuorena että niin moni haluaa tästä ammatin, mutta vain harva onnistuu.

Jauhot suuhun epäilijöille

Useat Mosesin kommentit viittaavat vastoinkäymisten kasvattavaan vaikutukseen. Se onkin suuri voimavara. Sitkeyttä on matkan varrella tarvittu. Yksi tähän astisen uran suurimpia pettymyksiä oli NHL-varaus, tai siis sen puuttuminen.

− Muistaakseni seitsemän NHL-seuraa haastatteli minua ennen draftia, mutta varausta ei kuitenkaan tullut. Se oli todella suuri pettymys. Olin mielestäni monia varattuja pelaajia parempi. 

− Mutta toisaalta ymmärrän seuroja, olin silloin kymmenen kiloa kevyempi ja vähän lyhyempikin.

Tuskin heiveröinen Steve olisi silloin ollutkaan valmis ammattilaisuralle, joten pettymys saattoi olla kokonaisuudessa hyvinkin merkittävä kasvun paikka ja edellytys tulevalle nousulle. Moses mainitsee itseään vastaavaksi esimerkiksi Martin St. Louisin, joka oli myös varaamaton pelaaja, mutta on sittemmin tehnyt yli tuhannen NHL-ottelun uran.

− Kaikki pelaajat kehittyvät omaa tahtiaan. Oli aikoja, jolloin epäilijöitä riitti. Mutta tiesin itse pystyväni saavuttamaan huipputason. Sain lisämotivaatiota, kun pystyin todistamaan muiden olevan väärässä. 

Mitään ei kuitenkaan saavuta ilman kovaa ja jatkuvaa työtä. Pelaamisen lisäksi rakkaus myös harjoittelua kohtaan ei ole pahitteeksi.

− Teini-iässä elämässä alkaisi olla muutakin tekemistä kavereiden kanssa, mutta tämä on niin kivaa hommaa, nautin pelaamisesta ja harjoittelusta. En ole koskaan ajatellut "Oh shit, it's practice time". 

− Koska olen aina ollut pienempi kaveri kuin muut, minun on täytynyt olla nopeampi. En yksinkertaisesti pärjää, ellen pysty luistelemaan hyvin. Olen keskittynytkin luisteluun, mutta sanoisin nopeuden olevan minulle enemmän luontainen ominaisuus kuin harjoiteltu taito. 

Omasta ikäluokastani vain kaksi pelaa edelleen ammattilaisena

Koska unelma ammattilaisuudesta sai vielä odottaa, Moses suuntasi yliopistokiekon ja kaupallisten opintojen pariin New Hampshiren yliopistoon. Moses oli poikkeuksellinen yksilö jo nuorena. Nopean laiturin muistaa myös 25 vuotta New Hampshiren yliopistojoukkuetta valmentanut ja kuudesti NCAA:n vuoden jääkiekkovalmentajaksi valittu Dick Umile.

− Kyllä vaan, valmensin häntä neljä vuotta. Moses oli yksi koko sarjan nopeimmista luistelijoista. Hänen kykynsä rakentaa hyökkäyspeliä oli uskomattoman hyvä, hän oli aina jäällä ollessaan vaarallinen. Parhaiten muistan hänet silti upeana nuorukaisena, jonka valmentaminen oli erittäin mukavaa, Umile kertoi sähköpostitse.

− Perhe on varmasti vaikuttanut paljon hänen elämänasenteeseensa. Hän teki todella paljon töitä sekä jäällä että sen ulkopuolella ja ansaitsee ehdottomasti kaiken kunnian siitä, missä on nyt, Umile jatkoi.

Suurin osa NCAA-sarjan ylimmän tason pelaajista pelaa täydellä stipendillä tavoitteenaan ammattilaisura. Se nostaa kilpailun tasoa, ja tekee otteluista kivikovia. Moses pitää yliopistokiekon tasoa korkeana.

− Yliopistoissa pelataan hyvää kiekkoa. Se on kovaa touhua, ja yhä useammat valitsevat sen tien. Saat itsellesi koulutuksen, jos kiekkoura ei lähdekään nousuun.

      
Mosesin yliopistovalmentaja Dick Umile muistaa hyökkääjän uran alkuvaiheet hyvin.

− Eikä se useimmilla lähdekään. Ehkä yksi pelaaja per vuosikurssi nousee ammattilaiseksi. Omasta ikäluokastani vain kaksi pelaa edelleen ammattilaisena. Minun lisäkseni toinen on jo mainitsemani Blake Kessel. Mutta hänkin pelaa nyt ECHL:ssä. Se on raskasta, koska siellä palkat eivät ole kovin suuria.

Yksi suuri ero yliopistokiekon ja eurooppalaisen kiekkojärjestelmän välillä ovat pelimäärät. Euroopassa nopeasti aikusten ammattilaissarjoihin siirtyvät nuoret saattavat pelata tuplamäärän otteluita, joten harjoittelu jää vähemmälle. Pienikokoiselle Mosesille tämä oli iso etu. 

− Yliopistosarjassa pelataan vain 35-40 peliä per kausi, joten siellä jää enemmän aikaa esimerkiksi saliharjoittelulle. Valmennus opetti myös treenamaan paremmin. Se oli kehittymiseni kannalta todella tärkeää aikaa.

Olin mielestäni edelleen paras, mutta oli vain pakko malttaa ja odottaa vuoroaan

Mosesilla oli hieman vaikeuksia yliopistomaailman sisäistämisessä. Juniorisarjoissa vuodesta toiseen joukkueensa kärkipelaajiin kuulunut pienikokoinen hyökkääjä söi ensimmäiset kaudet tuppea, kun isommat pojat veivät peliajan.

− Olin mielestäni edelleen paras, mutta oli vain pakko malttaa ja odottaa vuoroaan. Se oli vaikeaa, mutta kasvattavaa. Minun vuoroni tuli vasta kahtena viimeisenä vuonna. Olin liigan parhaita maalintekijöitä, se kasvatti itseluottamusta. Harmitti, että kausi loppui hyvän runkosarjan jälkeen lyhyeen.

                           
"Yliopistoissa pelataan hyvää kiekkoa. Se on kovaa touhua, ja yhä useammat valitsevat sen tien. Saat itsellesi koulutuksen, jos kiekkoura ei lähdekään nousuun."

Työsulku toi Suomeen

Kausi jatkui kuitenkin amatöörien tryout-sopimuksella New York Rangersin farmiseurassa Hartfordissa, jossa Moses kirjasi kahdeksan ottelua viimeistellen kaksi maalia. Oliko NHL-sopimus lähellä?

− Oli siinä puheita eri seurojen kanssa, mutta agenttitoimistoni ACME Sportsin Markus Lehto ja Bill Zito sanoivat, että mahdollisen työsulun takia saisin parhaimmillaankin vain AHL-sopimuksen, ja että Suomi olisi paras vaihtoehto.

Mosesin kanssa yhteistyön jo yliopistoaikana aloittaneet taustajoukot tiesivät tarkalleen, millaiseen mankeliin olivat nuorukaisen laittamassa, kuten tiesi myös tuolloin Jokereiden laivaa kipparoinut Jarmo Kekäläinenkin. Olihan nuorukainen käynyt jo edellisenä kesänä näytillä Helsingissä. Lisäksi heillä oli tukenaan Petersonin vankka kokemus nuorukaisen potentiaalista.

− Työsulku sitten tulikin, joten kannatti lähteä. Ensimmäisen kauden puolikkaan melkein joka jengissä oli se 2-3 NHL-pelaajaa. Se oli hieno startti ammattilaisuralleni. Suomen liiga on monessa mielessä parempi kuin AHL, sama juttu Ruotsin osalta. Jos haluaa menestyä Suomessa, täytyy olla todella vahva AHL-kausi alla. Opin sillä kaudella todella paljon.

− Jos olisin jäänyt Pohjois-Amerikkaan, todennäköisin osoitteeni olisi ollut heikompitasoinen ECHL. Sinne en halunnut, vaan tulin mieluummin Suomeen. Joku voisi jälkeenpäin sanoa, että Kekäläinen teki fiksun päätöksen, mutta mielestäni hän otti riskin kiinnittämällä amatöörin. Epätavallinen juttu, mutta se toimi erinomaisesti sekä minun että joukkueen kannalta.

Mosesin kuvaukset Pohjois-Amerikan kiekkomaailmasta ja ammattilaisuuden epävarmuudesta saavat siirron Suomeen kuulostamaan todella järkevältä. Hetki hetkeltä enemmän vahvistun siitä, että vieressäni istuu määrätietoisesti ja tavoitteellisesti kohti unelmiaan matkaava mies, jonka suuntavaistoa Lehto, Zito ja Kekäläinen hieman avittivat.

"Jokereissa olen kasvanut ammattilaiseksi"

Linus Omarkin, Petr Koukalin ja Mosesin muodostama LOKOMO-ketju on kaikille KHL:ää seuraaville tuttu. Kolmikon kemiasta on kirjoitettu mediassa läpi syksyn kyllästymiseen asti. Jari Kurri totesi joulun alla, että "siinä ketjussa on osunut hyvin ominaisuudet ja kemiat kohdilleen". Pelaajat itse toistavat mantraa "nautimme pelaamisesta".

Jokerikonkari Ossi Väänänen katselee Mosesin ja kumppaneiden touhuja joka päivä lähietäisyydeltä. Väänäsen näkemys liittyi kovaan kehittymisenhaluun.

− Steve haluaa voittaa ja tehdä maaleja. Sen nälkä on vaan niin suuri. Myös koko joukkue haluaa kehittyä koko ajan paremmaksi ja ulosmitata potentiaalinsa. Se toimii hyvin.

Yksi tärkeä askel kohti NHL-unelmaa on kuluva KHL-kausi, joka nosti pienen kiiturin pelin täysin uudelle tasolle ja raamatullisen nimen jokaisen sarjaa seuraavan tietoisuuteen. Mistä tämä uusi taso löytyi?

− Tätä on kysytty jo monta kertaa. En ehkä tehnyt mitään eri tavalla. Toki jokaisen kauden jälkeen yritän miettiä puutteitani ja täydentää niitä. Uskon, että olen vain kypsynyt. Isoin juttu on, että olen kasvanut henkisesti ammattilaiseksi. Kuulostaako tuo järkevältä perustelulta?

Kyllä kuulostaa. Saman henkisen kasvupyrähdyksen ovat huomanneet myös agentti Lehto sekä päävalmentaja Erkka Westerlund, jotka kertovat Mosesin sitoutumisen ja joukkueen eteen tekemisen kehittyneen huimasti Suomessa vietettyjen vuosien aikana, mutta selvästi myös kuluvan kauden aikana.

Ennen vastoinkäymisistä tuskastuva ja tuittuilevakin "vain maalintekijä"-Moses on kasvanut ja kasvamassa ammattimaiseksi joukkuepelaajaksi. Tällainen jääkiekolle ja joukkueelle omistautuminen luo edellytykset positiivisille urakehitykselle.

Oma osuutensa on myös Jokereiden organisaation nousussa uudelle tasolle. Ympärillä pyörii aamusta iltaan huippuammattilaisia niin pelaajistossa, valmennuksessa kuin huoltojoukoissakin. Näin korkealla tasolla Jokerit ei ollut vielä kahden ensimmäisen Mosesin Suomessa pelaaman kauden aikana. Eikä hän olisi silloin ollutkaan valmis KHL-tason kiekkoon.

− Suoraan yliopistosta tullessa oli vaikeinta oppia pelaamaan päivästä toiseen omalla huipullaan niin usein kuin mahdollista. Ei voi olla joka ilta parhaimmillaan, mutta täytyy pyrkiä tasaisuuteen ja mahdollisimman lähelle sitä huippusuoritusta. Ensimmäisillä kausilla saattoi olla todella hyviä pelejä, mutta perään tuli 3-4 peliäkin putkeen, joissa mikään ei onnistunut.

− Nyt olen löytänyt ammattimaisen tavan tekemiseeni, joka luo jatkuvuutta ja tasaisuutta. Onnistuminen ei ole ollut kiinni fyysisistä ominaisuuksista, vaan enemmänkin henkisestä valmiudesta. Kun rakastaa peliä ja nauttii tekemisestä, kehittyy koko ajan. Sen olen oppinut kokeneilta pelaajilta. Jarkko Ruutu on hyvä esimerkki. Viime kaudella 38-vuotiaana hän nautti edelleen joka päivä pelaamisesta. Rakkaus peliin, intohimo peliin. Se on menestyksen salaisuus.

      
Moseksen ja Jokerien ensimmäinen kausi KHL:ssa on ollut vauhdikasta pintaliitoa.
      
Moseksen ja Jokerien ensimmäinen kausi KHL:ssa on ollut vauhdikasta pintaliitoa.

Pihviä ja manteleita aamiaiseksi popsiva Moses on edelleen sarjan nopeimpiin kuuluva luistelija, johtaa maalipörssiä, nimettiin KHL:n tähdistöön, huutaa kurkku suorana epäonnistuessaan avopaikassa sekä haluaa kehittyä koko ajan paremmaksi ja paremmaksi. Siksi hänessä on potentiaalia NHL-pelaajaksi.

"JOS KATSOO LIIKAA MAALIIN, UNOHTAA KESKITTYÄ POLKUUN"

Agentin mukaan Moses on kuumaa kauppatavaraa, ja kysyntää on runsain mitoin niin idässä kuin lännessäkin. Tavoitteena on löytää paras mahdollinen näytönpaikka todellista läpimurtoa ajatellen, mutta ei Jokereissa tai KHL:ssä jatkaminenkaan ole täysin mahdoton vaihtoehto.

− Annan NHL-keskustelun olla toistaiseksi, siksi minulla on agentti. Olisi virhe ajatella liian pitkälle eteenpäin. Toki tiedän, että KHL:stä on moni sinne lähtenyt, esimerkiksi Jori Lehterä on pelannut todella hyvin ja täältä ovat ponnistaneet taalajäille myös Brian Rafalskin ja Tim Stapletonin kaltaiset pelaajat. NHL olisi mahtava mahdollisuus ja unelma. Olen halukas käyttämään sen mahdollisuuden, jos sellainen tulee, mutta yritän pitää ne keskustelut agenttini hommana.

− Jos katsoo liikaa maaliin, unohtaa keskittyä polkuun. Isommassa kuvassa on fiksumpaa keskittyä ottelu kerrallaan tähän kauteen. Täällä on hienoa pelata, kun areena on täynnä. Meillä on hieno joukkue. On tärkeää vain nauttia juuri nyt. Sieltä tulee paras tulos.

Usein kuulee puhuttavan henkisten voimavarojen merkityksestä urheilijan menestyksessä. Tähän peilaten nyt 25-vuotias Steve Moses on ehdottomasti valmis lajin kirkkaimpiin tähtiin ja isoimmille areenoille. Vain ihme voi pitää näin kovan pelimiehen Helsingissä myös ensi kaudella. Tätä ihmettä moni keltapunaiseen sonnustautunut jääkiekon ystävä pyytää polvistuessaan iltaisin Jokerit-alttarinsa eteen.

» Lähetä palautetta toimitukselle

Lue myös

KHL:n suomalaiset vko 49: Missä on Tolvasen maalijyvä?

KHL | 12.12.2017 11:57
Kahdeksan ottelua on Jokerien alkukauden komeetta Eeli Tolvanen joutunut tahkoamaan ilman ainuttakaan täysosumaa. Samalla Juuso Hietanen on tehnyt vahvan paluun loukaantumisen jäljiltä, mutta rahkeita olisi vieläkin parempaan. lue lisää

Jokerien Andersén kuukausia sivussa

KHL | 9.12.2017 14:51
Jokerien ruotsalaispuolustaja Niclas Andersén joutuu sairauslomalle. Hän loukkaantui tiistaina ja on sivussa koko runkosarjan lopun. lue lisää

Jalonen kummasteli ylivoimamahdollisuuksien vähyyttä: "En tiedä, itkisikö vai nauraisiko"

KHL | 7.12.2017 21:51
Jokerit sai torstai-iltana vieraakseen Dinamo Moskovan. Ottelu oli erittäin tasainen taistelu, jonka voittaja oli lopulta jalkapallolukemin vierailijat. Loppulukemiksi merkattiin 1-0. Ottelun jälkeen Jokerien päävalmentaja Jukka Jalonen kävi varsin kuumana tuomarityöskentelystä. lue lisää

O'Neillille kolmen vuoden jatko Jokereissa

KHL | 6.12.2017 10:23
Jokerien tehokkaimpiin pelaajiin tällä kaudella kuuluva Brian O'Neill on tehnyt kolmen vuoden jatkosopimuksen. lue lisää

Reportaasi: Ei kiikareita, vihasuhde ja järjestelyongelmia

KHL | 3.12.2017 10:01
Helsinkiläinen jääkiekko palasi juurilleen, ulkojäille Kaisaniemeen. Ainutlaatuinen tapahtuma, tunteita herättävä vastustaja ja hieno ilma houkuttelivat paikan päälle yli 17 000 katsojaa. lue lisää

Kommentit

Luetuimmat